Kotimaan katsaus

Päivitys
21.7 Sulkava
25.7 Kontiolahti
3.8 Tuusniemi Täyssinän rauha
16.10 Liperi (Viinijärven taajama)
16.10 Savonlinna


Pohjois-Karjala


Alkutalvista pitkää viikonloppua lähdettiin viettämään Pohjois-kurjalassa sijaitsevaan tuppukylään nimeltä Outokumpu. Vanhan kaivoksen ympärille kietoutunut kyläpahanen nauttii muuttotappioalueella täysistä kaupunkioikeuksista helsinkiläisten verorahoilla.

Taajama ja sen lähialueet on kirjoittajalle tulleet lähivuosina ikävällä tavalla tutuiksi, joten kerrotaanpa hieman tienoosta, vaikkei se kenties esittelyitä ansaitsekkaan.

Keskellä kesytöntä korpea lymyilevä kehityskunta kätkee rujon asujaimistonsa sisäänsä, eivätkä paikalliset juuri kehtaakaan metropoleissa, kuten Joensuussa piipahtaa. Kaikki tarpeellinen tosin kylänraitilta löytyykin, joten ihmiset voivat viihdyttää itseään joko Helmibaarissa tsi metsähovissa tai ruokailla Malmikummussa joka esiteltiinkin jo tarkemmin Jyrki Sukulan kurjat kuppilat-jaksossa. Kylältä löytyy myös Alko ja täysin varusteltu ruokakauppa sekä näyttäville naisille uusinpia muotiluomuksia helsingistä rahtaava Helie. Tyylikkäät naiset kylältä tosin ovat tyystin kadonneet joten kauppa tuskaileekin kurimuksen kourissa. Myös aina aktiivinen ja reipas Jeesus on löytänyt kylältä lapsensa, tästä osoituksena useampi valtakunnansali ja myöhempien aikojen temppeli.

Pääasiallisena toimeentulon takaajana toimii työttömyystoimisto ja harrasteena on metsästys ja kalastus. Täällä saa dodosorsa samantien haulin höyheniin jos kylälle eksyy. Tosin tuntuu ettei näitäkään asioita osata kunnolla ja koko ajan saa olla neuvomassa. Välillä tuleekin olo ettei edes tulta saada syttymään jollei joku helsinkiläinen ole auttamassa.

Kylän keskustassa sijaitseva suljettu kaivos on ympäristöineen hieno. Vuosisadan alussa toimintansa aloittanut kuparikaivos ja rikastamo olivat Euroopan tuottavimmat. Kaivos ja malmiesiintymä
paikannettiin Rääkkylästä löytyneen malmilohkareen ansiosta. Nyt paikalla toimii kaivosmuseo jota
sopii suositella niin lapsille kuin aikuisillekin; paikalla pääsee tutustumaan niin kaivoskuiluihin kuin prosessilaitteisiinkin. Lisäksi miljöö tarjoaa hienot puitteet täysimittaiselle frisbeegolf- kentälle joka kiertää kaivosaluetta.

Vanhan kaivoksen rakennus

Vanhoja kaivoskuiluja

Hieno luonto ympärillä korvaa paljon ihmisten puutteita ja tekemistä luonnon ystävälle seudulla riittääkin. Lähialueen metsissä lymyilevät niin karhut, sudet, ahmat ja ilvekset kuin myös muut metsänelävät. Pari kertaa on pusikoissa tullut pyörittyä mehtämiesten kanssa mutta petoja ei vielä ole vastaan tullut vaikka metsäautoteitä on kesäaikaan öisin tullutkin sahattua. Itse en tosin kummoinen metsämies ole mutta tykkään pyöriä kameran kanssa mukana, parempaa opasta tuskin löytyy kuin salot hyvin tunteva erämies jonka mukana minulla on ollut ilo pyöriä.

Tyhjä karhunpesä

Lähellä sijaitseva, matala ja rehevä Sysmäjärvi on suomen arvokkaimpia lintuvesiä ja Viinijärvi joka laskee Saimaaseen on taas isompi ja on kalastajien suosiossa. Molemmilla järvillä asustaa myös saukkoja. Kuten yleisesti on tiedossa on Saukko maailman paras eläin.

Talvinen kalareissu Viinijärvellä

Särkiselän campingalueella vuokrataan kanootteja ja täältä löytyy myös kartoitettu ja opasteita merkitty seitsemän järven kierros jossa muutamaa kannasta lukuunottamatta pääsee melomaan koko matkan. Tähän kannattaa varata koko päivä. Täältä löytyy muutenkin hyvät ulkoilureitit ja grillikatokset ja laavut sekä lapsille verkotettu allas josta saa nostella lohta.

Lasten kalakeidas

Läheltä löytyy myös suomen hienoin maisema Kolin vaaralta, joka onkin alueen vetonaula. Pielisen rannalla oleva kansallismaisema on tuttu postikorteista. Huipulta löytyy myös hotelli joten paikalla on helppo pistäytyä ja jäädä vaikka yöksi. Luonnollisesti täällä on myös ravintola jonka ikkunapöydissä voi ruokailla kenties suomen hienoimmissa maisemissa.Täällä kannattaa ehdottomasti poiketa jos mahdollisuus on. Maisema on kaunis niin kesä kuin talvaikaankin. Myös auringonlaskut ottavat täällä kesäisin nätisti väriä ja ovatkin suosittuja kuvauskohteita.

Kolin huipulla

Lähialueen kaupungeista Lieksa nauttii monikulttuurisuuden mukanaan tuomista rikkauksista ja onkin katukuvaltaan tummapaahtoinen. Sen lähettyviltä löytyy hieno retkeilyalue Ruunaa joka on kuuluisa koskistaan. Täällä järjestetään koskilaskuja niin normaaleilla kuin kumiveneilläkin ja tätäkin
voi vilpittömästi suositella. Alue sijaitsee aivan itärajan tuntumassa korpimaisemissa ja
koskikierroksessa kuluukin maisemia ihaillessa useampi tunti. Rannoilla on paljon majavanpesiä ja muuta nähtävää. Eräs seurueestamme sanoi nähneensä läheisessä saaressa suden, mutta koska
todistaja oli nainen, ei väittämää voida pitää täysin totena.

Ruunaankoskilla laskemassa

Lieksan lähellä sijaitsee myös Erä-Eeron petokuvauskopit missä on Euroopan parhaimmat mahdollisuudet nähdä kammoittava petoeläin Ahma, joka yksin tappaa maassamme tuhansittain poroja, koiria sekä muita hyötyeläimiä. Onpa runsaan Ahmakannan epäilty olevan myös isona vaikuttimena kätkytkuolemiin. Täällä on toki mahdollisuus myös karhuihin ja susiin. Itse en ole vielä ikävä kyllä jostain syystä päässyt paikalle käymään mutta asia pitää korjata mahdollisimman pian.

Hyvin piilotettu aarre josta ulkopaikkakuntalaisille ei haluta puhua on Nurmeksen ja Lieksan välisen tien varressa sijaitseva Mätäsvaaran vanha tehdasalue. Alvar Aallon suunnittelema kaivoskylä ränsistyy nyt ihmisineen keskellä korpea.  Natsien Molybdeeniaarre ja sen ympärille paisunut hype stoppasi lopullisesti vuonna 1947 ja nykyisin sinne on vaikea löytää sillä minkäänlaisia tienviittoja ei paikalla ole.

Etsimme sisäänkäyntiä pitkään ja se löytyykin kylän läpi kulkevan raitin varrelta bussipysäkin kohdalta mistä lähtee käytävä metsän siimekseen. Paikalla on yhä vedellä täyttynyt avokuilu ja muutama räjäytetty tunneli.

Kannattaa siis poiketa tieltä Mätäsvaaran viittojen mukaan vaikka tuntuukin siltä ettei kärrypolku mihinkään vie. Perillä odottaa varsin aavemainen tunnelma eikä ristinsielua lähimaillakaan.

 

Outokummun kupeeseen parasiitin lailla kasvanut ja sen sykkeestä elinvoimansa ammentava Polvijärvi on varsin synkkä tapaus.

Varsin uskovaisessa kunnassa ei veri ole vuosisatoihin vaihtunut sillä lapset tehdään "perhepiirissä". Tuskin kukaan on niin onnellinen kuin Polvijärveläinen mies juuri siskoaan naituaan. Kyseessä onkin siis varsinainen pikkupohjanmaa, joka voisi ottaa mottonsa Raahen kaupungin sloganista "Mitä serkumpaa sen herkumpaa". Moisen leikin seuraukset ovat kauaskantoiset ja näkyvät tylyllä tavalla kylänraitilla. Vieraskuntalaisilla onkin tapana ajaa kunnan läpi auton ovet lukittuna. Mikäli moinen meno vielä saa jatkua, on pelko että väestö kiipeää takaisin puihin asumaan. Tätä taustaa vasten tuntuukin uskomattomalta että esimerkiksi Korkeasaareen paviaanilaumaa uhkaa joukkoteloitus sukurutsan vuoksi, mutta täällä moinen meno saa jatkua vuodesta toiseen. Ulkopuolinen tuskin huomaisi juurikaan eroa jos paviaanit asutettaisiin Polvijärvelle ja kuntalaiset apinataloon.

Muuan paikalle muuttanut vieraspaikkakuntalainen aiheutti tahtomattaan suuren kohun, sillä viisi vuotta sitten normaalein menetelmin, ilman sukurasitetta syntynyt lapsi aiheutti paniikkia kyläläisten keskuudessa. Lasta etsittiin kiihkeästi ja öisin metsäteillä vaelsikin suuri, hiilihangoin ja soihduin varustautunut väkijoukko tätä luonnonoikkua etsien. Perhe katsoisin parhaimmakseen muuttaa kunnan rajan yli suvaitsevaisuudestaan tunnettuun Outokumpuun jossa heidät uusien henkilöllisyyksien turvin asutettiin kunnan turvataloon.

Varsinainen paheen pesä on Kinahmossa sijaitseva kesäteatteri, jonka kulisseissa harrastetaan uskomattomia haureuksia. Kuten kesäteattereissa yleensäkin, piilee täälläkin vakaasti uskomus ettei kaikkivaltiaan silmä näe kesäteatterin takahuoneeseen. Tästä syystä kyseiset laitokset keräävätkin harrastajakuntaansa ihmiskunnan pahimmat saastat joille mikään ei ole vierasta.

Virkavalta onkin huolissaan sekä kesäteattereiden että muuntohuumeiden kulkeutumisesta yhä pienemmille paikkakunnille.

Kateus, siitä Juukalainen tunnetaan. Tätä ehtymätöntä voimavaraa polttaa paikallinen sielu sumeilematta ja ennen näkemättömällä innolla. Karkeimpana esimerkkinä se, että kunta on parhaiten tunnettu siitä että se sumeilematta käyttää hyväkseen Lieksan puolella sijaitsevan Kolin mainetta ja siellä sijaitseekin Kolin portti- niminen huoltoasemakompleksi jossa turistivirta tyydyttää ostovimmaansa. Täältä löytyy myös karaokebaari ja paikallisen tason mukaan täysin varusteltu juottola.

Tällä puolen Pielistä eivät ihmiset viitsi nuukuuttaan edes lisääntyä, sillä pelkäävät tulevan jälkikasvun vain kärkkyvän ennakkoperintöä.

Paikallinen väestö on, kuten muuallakin Pohjois-Karjalassa, isoa ja tyhmää. Ulkopuolisen onneksi väkiluku on kuitenkin edellä mainitusta syystä laskemaan päin ja pitkällä aikavälillä onkin mahdollista että se ehtyy kokonaan.

Juukalaisen miehen tunnistaa ruotsinlaivalla siitä että keskivartalolihava ja parrakas mies pitää ylpeänä huumoripaitaa missä lukee " Tosimiehen parta tuoksuu pillulta eikä palasaippualta" tai vastaavaa. Kenties tässäkin on syy miksi väkiluku on laskemaan päin.

Juukan rannoilta sain taas kunnian tutustua Pieliseen joka on siis suomen neljänneksi isoin järvi. Kalastuksen varjolla sain varsin kattavan kuvan sen sielunelämästä vaikka retken alkuperäinen päämäärä, telttailu sen saarissa ei kelien vuoksi nyt toteutunutkaan.

Kalareissua keskiyön auringossa

Paikallisen ammattikalastajan terveiset olivat tylyt " hän oli sitä mieltä kyseessä on suomen vittumaisin vesistö ja tulee kirjoittamaan presidentille vetoomuksen että "koko paskan saa kuivata ja pistää vaikka perunapelloksi sillä kalaa ei järvessä enää ole". Väite myös todistettiin oikeaksi sillä kalansaaliis jäi reissulla varsin mitättömäksi.

Verkkojen pesua Pielisellä

Nurmes on suomen susivihan keskus, ja täällä hukka tapetaan armotta mikäli kehtaa nenäänsä näyttää. Ja vaikkei näyttäisikään. Jopa veturikuskit vihaavat susia niin paljon että vuonna 2016 junan alle jäi Nurmeksessa kolme sutta, tämä vaatiikin jo kuskilta melkoista tarkkuutta ja nerokasta ajoitusta. Luonnonvarakeskuksen arvio suomen susikannasta vuonna 2017 on 150-180 sutta kun taas paikallisen metsästäjän mielestä susia pelkästään Nurmeksen taajamassa on yli tuhat.

Nurmeksen keskusta

Nurmeksessa on kaksi taajamaa joista toinen Porokylä joka sai nimensä siitä että se paloi poroksi vuonna 1891. Kauppalan vanha keskusta sijaitsee todella hienolla paikalla harjun päällä veden ympäröidessä sen kahdesta suunnasta ja onkin varsinainen köyhän miehen San Francisco jyrkkine katuineen. Pääkatu ajettiin kolmeen kertaan läpi mutta ainuttakaan ihmistä ei paikalla näkynyt, kenties piileskelivät sängyn alla susia pelätessään.


Eno on typerän niminen epäkunta joka pakkoliitettiin Joensuuhun vuonna 2009, ja on kenties kuuluisin siitä että paikalliset miehet eivät juurikaan osaa metsästää eivätkä kalastaa joten kunnassa onkin siirretty pääasiassa marjatalouden piiriin; miehet tunnetaankin marjanpoimijoina kun taas naisväen harteille on jäänyt elannon tuominen pöytään. Yötämyöten metsissä luuraavat emännät saapuvatkin usein tattireissuiltaan kotiin sienennesteet rinnuksillaan.

Paikallisen vapaan taiteilijan näkemys Enon Uimaharjusta

Jääkauden vaihtuessa kivikauteen pohjolassa noin 10000 vuotta sitten seurasi alkuperäisväestö vetäytyvää jääkerrosta ja levittäytyi yhä pohjoisemmaksi harrastaen niin sanottua keräystaloutta ennen maanviljelyn aikakautta. Voidaankin siis sanoa että paikalliset harrastavat täällä maailman vanhinta ammattia ja ovat siitä ylpeitä.

Höytiäisen rannalla sijaitseva Kontiolahti tunnetaan kenties parhaiten ampumahiihtokeskuksestaan mutta on samalla myös yksi harvoja kasvukeskuksia alueella. Osittain tämä johtunee kunnan alueella sijaitsevasta Paiholan psykiatrisesta sairaalasta johon majoitetaan pitkäaikaishoitoon kaikki maakunnan kylähullut. Kunnan alueella on myös tehty uraanivaltauksia ja onkin pitkän tähtäimen kannalta toivottavaa, että lupa uraanin avolouhintaan annetaan, jotta väestönkasvu alueella saadaan tyrehdetyttyä.

Kylällä toimii myös aktiivinen, ehkä hieman toisenlainen vetoporukka; paikallisen S-marketin lastauslaiturilla kokoontuu sunnuntaisin kylänmiesten runkkurinki, jossa muistellaan paikallisen mahtimiehen, Lauri Dalla Vallen suuruusvuosia. Aikanaan suomen lupaavinpana jalkapalloilijana pidettyä olmia vietiin pitkin euroopan suurseuroja ja matka onkin jatkunut melkoista nousukiitoa Liverpoolin vuosista aina Crewe Alexandrasta Sint-Truideniin, ja tätä nykyä mies viettää sapattivuotta miettien mahtaisiko edustaa Suomen vai Italian maajoukkuetta. Ehkä suomen osalta ei kaikki toivo ole vielä heitetty ja toivotaankin että mies päätöksensä ennen uran loppua tekee, jotta pallotaiturin otteita päästäisiin maajoukkuetasollakin ihastelemaan.

Varsinainen klassikko on rumista ihmisistään tunnettu Ilomantsi. Jos on ohikulkumatkalla niin kannattaa ainakin kerran painella kylänraitti läpi ja viihdyttää itseään ihmisiä katselemalla. Jos luulit että maapallon rumimmat kansat löytyvät eskimoista ja Nepalista olit väärässä!

Lossikyydillä Rääkkylään

Läheltä löytyy myös Saimaan rantoja nuoleskelevat Liperin ja Rääkkylän kuntien rantareitit sekä Rääkkylän puolella Oriveden saimaannorpan suojelualueet. 

Vaikka tuskiin mikään onkaan ärsyttävämpi näky kuin juuri talvipesästään uloskömpinyt ja kevään ensimmäisistä auringonsäteistä nauttiva puhtaan valkoinen ja pörröinen pieni, emonsa ruuminlämmöstä ensikertaa vieroittuva hylkeenpoikanen, on syytä jättää kuuttimaila Bentleyn takakonttiin sillä tämän makeanveden nisäkkään kanta ei isoja peijaisia kestä. Tällä hetkellä norppakannan koko huitelee noin 300 yksilön hujakoilla ja onnistunut pesintä onkin sen säilymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi lajin säilyminen aiheuttaa huolta Suomen luonnonsuojeluliiton brändiryhmässä sillä sukupuuttoon kuollessaan tämä relikti jää elämään ainoastaan liikkeen logossa.

Norppaveden äärellä seisoskellessaan ei voi olla ajattelematta kaikkea sitä mielipahaa, mitä eläin on ympärillään aiheuttanut. Jääkauden jälkeen jäämassan sulaessa ja veden vetäytyessä kohti nykyistä rannikkoa alueelle vetelehtimään jäänyt nisäkäs on kovan paikan edessä. Tämä vedenalainen suurpeto syö rehellisten kalastajien saaliit, rikkoo verkot ilkeyttään, ja aiheuttaa mielipahaa ja taloudellista tappiota pinnan päällisessä maailmassa. Kanta onkin vuosi vuodelta siis pienentynyt, ja nyt eläimen osittain itsensä aiheuttaman ilmastonmuutoksen kourissa kärvistellessään voitaneenkin sanoa että norpalla on peiliin katsomisen paikka.

Olisiko parempi ratkaisu sitten pakkosiirtää koko norppakanta kannaksen yli ja asuttaa itämereen, vai pitäisikö ahdingossa elävän norpan muuttaa ruokailutottumuksiaan kuten paikalliset kalamiehet adressissaan vaativat. Samassa adressissa kalamiehet vaativat että hevosmiesten vakanssit on nostettava vastaamaan vuoden 1715 tasoa ja lennätinlaitoksen virat palutettava.


Liperin suunnalle eksyttäessä on syytä poiketa hakemaan aitoja ja suomen parhaina pidettyjä karjalanpiirakoita E-L Sorsan tehtaanmyymälästä osoitteessa Keskustie 17, Liperi. Tästä ei totisesti piiras parane ja näitä on aina välistä saatavilla myös pääkaupunkiseudulla. Mikäli autenttisempaa kokemusta karjalanpiirakoiden maailmasta halajaa, on syytä ottaa pakettiauto alle, käydä rajantakaisessa Karjalassa kolkkaamassa muutama hampaaton karjalaismummo ja viedä kotiin piirakoita rypyttämään.

Liperiin kuuluu myös Viinijärven taajama, joka on noussut kuuluisuuteen tunnetuiden uimareidensa johdosta. Liperin kunnan matkailunedistämiskeskuksen ja varsinkin sen Viinijärven osaston monikymmenpäinen mediatiimi sekä kriisitiedotusosasto kaikkine alajaostoineen onkin viime aikoina ollut paineen alla ja täystyöllistetty paikallisen kuuluisuuden, kylälle tahtomattaan kasvot antaneen sarjahurmaajan vuoksi. Vaikka uppopallomies surmatyönsä kunnan alueella osittain sijaitsevalla järvellä tekikin, kalskahtaa taajaman nimi nyt pahaenteisenä takaraivossa.


Pohjois-Karjalan henkisen ja hallinnollisen pääkaupungin kyseenalaista kunniaa kantaa harteillaan Pielisjoen ja Saimaan Pyhäselän rannalla sijaitseva Joensuu. Pesäpalloilusta tunnetussa kaupungissa vallitsi 90-luvulla pitkään varsin kaljut kelit ja tästä kaupunki muualla Suomessa parhaiten tunnetaankin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin on kaupungissa myös Yliopisto, joka houkuttelee maakunnan vahvinta ainesta lähikuntien nuorisosta. Ja vaikkei varsinaisesta aivoviennistä voidakaan puhua itäsuomalaisten ollessa kyseessä, sinnittelee Joensuu muuttoliikkeen ansiosta alueen ainoana kasvukeskuksena. On toki hyvä  että myös täälläpäin ihmisiä pyritään kouluttamaan, mutta ikävä kyllä työnantajapiireissä kytee sitkeästi uskomus ettei Itä-Suomen yliopistosta valmistunutta kannata palkata edes kadunlakaisijaksi. Niin tai näin, yliopisto on alueen identiteetin kannalta tärkeä vaikka sen toiminta olisikin harrastelijamaista.

Vaikka suomen lihavimmat ihmiset tilastollisesti löytyvät köyhästä Kainuusta, on pantava merkille tyttöporukoiden varsin fyysinen kokoonpano yöelämässä. Paikallisissa juottoloissa onkin viikonloppuisin varsinainen isojen tyttöjen yö.

Itse kaupunki on kuitenkin kokonsa puolesta kompakti ja sen lähettyvillä on runsaasti hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja keskustassa palvelut lähellä sekä jokivarsi nätti. Utran ulkoilualueella on hieno metsäinen frisbeegolfrata ja myös Lykynlammelle keskustan tuntumaan on auennut 18-väyläinen rata.

Höytiäisen ulkoilualue

Tuoreena tuttavuutena hieman keskustan ulkopuolella oleva Höytiäisten kanavan suiston ulkoilualue jolla sijaitsee Noljakan lintutorni; alue tarjoaa 2,5km reitin joka kulkee pääosin pitkospuilla todella hienoissa maisemissa. Täällä kannattaa ehdottomasti pyörähtää mikäli lähistöllä liikkuu. Paikka taitaa monelle Joensuulaisellekin olla tuntematon. Alue on linnustoltaan runsas ja kesäisin siellä laiduntaa karja.

Joensuun eteläpuolella sijaitseva pieni ja surkea Kitee on varmastikin Pohjois-Karjalan kaupungeista mitättömin. Valtion rajoja sotien jälkeen uudelleen piirrettäessä käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä pitkä käden vääntö Kiteen alueesta. Riita päättyi niin että voittajana Neuvostoliitto suostui ottamaan noin 10% kunnasta että sen väestöstä, Suomen joutuessa tyytymään siihen että valtaosa alueesta olisi jatkossakin sen elätettävänä. Kuten aina, touhukas mutta työhön kykenemätön väestö kääntää katseensa viinapullon kylkeen, ja korkki onkin Kiteellä naksunut ahkerasti; siksi se onkin brändäytynyt Suomen pontikkapitäjäksi. Teollinen pontikan keitto ei kuitenkaan kannattanut joten nykyäänkin kuusimetsät ovat täynnä hylättyjä viinapannuja.

Kitee on kärsinyt myös varsinaisesta vitsauksesta mistä se onkin kenties paremmin tunnettu; Nightwishistä. Vaikka Argentiinalainen charmantti herrasmies veikin Holopaisen vaimokkeen etelän pampalle, on säveltäjä purkanut maailmantuskaansa sen jälkeenkin. Nykypolvi onkin sitä mieltä ettei Kiteen aluetta olisi ikinä pitänytkään liittää valtakunnalliseen sähköverkkoon.

Kiteeltä löytyy myös varsin mukava eläinpuisto, missä varsinkin kotoperäiset lajit on hyvin edustettuina. Tarhassa ei juuri ketään vieraile joten alueella saakin vaellella rauhassa muista ihmisistä välittämättä. Tarha on auki ympäri vuoden ja pääsymaksu on 15€ tai 10litraa teurasjätettä.



Etelä-Savo

Savonlinna 

Jos Savonlinna jostain tunnetaan, on se varmasti hyvin säilynyt Olavinlinna, joka pönöttää kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä.

Linna on rakennettu 1400-luvun lopulla torjumaan Novgorodin ja Moskovan suurruhtinaskunnan aiheuttamaa uhkaa ja valvomaan pähkinäsaaren rauhan rajaa sekä vesiliikennettä Saimaalla. Rakennustöitä varten paikalle tuotettiin 16 muurarimestaria Tallinnasta paikallisten huolehtiessa rakennustöistä ja ylöspidosta; siinä suhteessa on muuttunut vain se että nykyisin Tallinasta tuodaan työmiehet ja viinat. Nykyisin Kohtlajärveläinen maatilan poikakin muuttuu muurarimestariksi samoin tein kun hyppää satamassa ulos kantosiipialuksesta. Linna on hyvin säilynyt ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla myös sisäosissa.

Savonlinna on kuuluisa myös oopperajuhlistaan jotka osittain linnan tiloissa järjestetäänkin. Täällä pyörii hyväveli-kerhon läskivatsat ja minkkikaulusämmät toisiaan selkään taputtaen aina kerran vuodessa. Omahyväisyys ja tekotaiteellisuus haisee niin pitkälle, että se onkin karkottanut norpat ympärillä sijaitsevalta Kyrönsalmelta. Kaupungilla on myös oma, valitiovaroin ylläpidetty ympärivuotinen lentokenttä, jonka olemassaolon ainoa järkeenkäypä selitys on se, että pitopöydän tammilevyn alla risteilee säännöllisesti ruskeita kirjekuoria joilla voidellaan päättäjiä jotta taas ensi vuonna oopperajuhlille päästään tason mukaisesti lentämällä.

Muuten Savonlinnasta on sanottava, että se on melkoisen mukavan oloinen kaupunki ja sijaitsee kauniilla paikalla Saimaan kainalossa. Sillä on kaikki hyvän kesäkaupungin ainekset ja täältä pääsee myös hienoilla vanhoilla puuveneillä risteilemään pitkin Saimaata.

Pukeutumiseen ei kaupungilla rahvas paljoakaan panosta, mikä toki on koko alueelle tyypillistä, mutta silti erityisen silmiinpistävää. Pienellä otannalla arvelenkin että täällä myydään eniten lännenhattuja, vyölaukkuja, leopardikuosia sekä samettihousuja koko suomen mittakaavassa. 

Viimeisimmällä reissulla pääosaa näyttelikin tyylitietoisesta itämaasta, Kiinasta vierailulla ollut mandariinisorsa, joka on pitänyt paikallista heinäsorsa yhdyskuntaa pilkkanaan tyylitietoisuudellaan.

Liekö salaperäinen ja korskea paratiisilintu pöllähtänyt Saimaan syksyyn suoraan kielletyn kaupungin suljetuilta karppialtailta sillä niin itsevarmasti puolisukeltaja käyttäytyi. Kiinanmaalla osataankin eläimillä pröystäily, siellä ovat karhutkin kaksivärisiä.

Itämaan ihmeellinen paratiisilintu

Itsevarma ja tyylitajuinen hyväntahdon lähettiläs itämailta kelluskeli muina miehinä linnan notkelmassa tulevia pakkasöitä innolla odottaen. On mukava saada moinen väriläiskä keskelle pahinta junttisuomea hieman näyttämään mitä ulkomailla osataan. Toivottavasti arvovieras kestää talven koettelemukset ja on oopperavieraiden ihailtavana vielä ensi vuonnakin. Savonlinnan kunnanvaltuussa onkin tehty aloite että ulkomaisten arvovieraiden silmän iloksi koko kaupungin sorasakanta vaihdettaisiin mandariinisorsiksi. Samalla voisi vaihtaa norpat pullonokkadelfiineiksi ja

lokit ararauna-papukaijoiksi.

Heinävesi sijaitsee Varkauden ja Joensuun välissä keskellä ei mitään mutta on silti piirtynyt kansakunnan lähimuistiin Tulilahden kaksoissurmien ansiosta. Kuuluisalla leirintäalueella murjoi puolivallaton pohjalaismies kaksi nuorta naista hengiltä vuonna 1959, vuosi ennen Bodomin murhia siis. Tekijästä tosin on muitakin spekulaatioita ja itse puolipitkän oppimäärän molemmista surmista opiskelleena olenkin taipuvainen muuhun uskomaan. Kävimme paikalla katsomassa murhapaikkaa mutta leirintäaluetta ei enää ole ja alue on metsittynyt joten varsinaisen paikan löytäminen on hankalaa; ohjeet siihen kuitenkin löytyvät netistä ja mikäli jaksaa kilometrin tallustella niin paikka löytyy.

Pääskyvuoren näköalatorni. Etualalla Tuliniemi.

Vieressä on nykyisin laskettelukeskus ja todella järeä näköalatorni Pääskyvuoren huipulla, mistä näkee koko Kermajärven ja murhapaikan eli Tulilahden notkelman.

Toisena nähtävyytenä on Uusi Valamon luostari joka rakennettiin kun rakas itänaapurimme potki veljeskunnan pois laatokan saaressa vuodesta 900 sijainneesta Valamon luostarista. Masentuneet munkit raahustivat sodan melskeessä Heinävedelle ja rakensivat pappilan uudestaan vuonna 1940. Nykyisin paikalla sijaitsee varsin eläväinen yhteisö jossa vierailee paljon turisteja. Täältä saa myös lounastuokaa ja mikäli yksinkertainen, vetinen ja suolaton ruoka maistuu niin kannattaa käydä kokeilemassa.

Valamon luostarin keskuspiha

Saimaan rannalla sijaitseva Sulkava tunnetaan parhaiten joka kesäisistä suursouduistaan, mutta nykyisin ennen niin eläväinen ja korskea puuvenepaikkakuntakin on kärsinyt elinkeinorakenteen  muutoksista, ja nykyisin vanhojen puuveneveistämöiden ennen niin hyvinvoivat yrittäjät raaputtelevat kirkkoveneitä vain lähikapakoiden varjoisiin nurkkapöytiin, Yt-kurimuksessa kärsivän työväen poratessa puhdetöinään perseenreikiä keppihevosille.


Pohjois-Savo

Läpikulkumatkalla tutustuimme Tuusniemeen, joka ei totisesti ole kuuluisa juuri mistään vaan toimii lähinnä läpikulkualueena. Täältä löytyy kuitenkin hieno ja ainutlaatuinen seinävuoren rotkolaakso joka tarjoaa myös muutaman kilometrin patikkaretken kauniissa maisemissa. Jääkauden muovaama syvä kalliopainanne on noin 500metriä pitkä ja rotkon pohjalla vallitsee mikroilmasto jossa tunnelma on kuin dinosaurusten aikaan. Kannattaa käydä kurkkaamssa mikäli läpikulkumatkalla on.

Rotkolaakson pohjaa

Tuusniemellä on myös sijainnut aikanaan asbestilouhos, joten kunnan väliluku jatkaa positiivista, eli negatiivista kasvua.

Tuusniemeltä löytyy myös mielenkiintoinen historiallinen detalji; Ohtaansalmen rannassa Tuusniemen puolella on vanha Täyssinän rauhasta vuonna 1595 muistuttava rajakivi. Muistopaikka on helposti saavutettavissa myös jalkaisin sillä parkkialueelta on matkaa kivelle vain noin 50metriä. Kohde sopii siis hieman pulleammallekin kansanosalle ja siellä kannattaa käydä hiljentymässä mikäli ohi kulkee. Täyssinän rauha päätti Ruotsin ja Venäjän välillä vallinneen Pitkän vihan, ja käytännössä tämä tarkoitti tulevan Suomen kannalta kestämätöntä päätöstä liittää Ruotsi-suomeen laajoja salomaita Venäjän hallinnasta.

Rajakivi ja sen merkinnät

Historiallista taustaa vasten on ymmärrettävä että näihin aikoihin oli pulaa kouluttamattomasta rahvaasta ja laajennuspyrkimykset nähtiin valtion kannalta oleellisena asiana.  Jälkiviisaana voi miettiä miten paljon paremmin asiat olisivatkaan suomessa , jos olisimme kiltisti pysytelleet Pähkinäsaaren rauhan rajoissa (1323) ja jättäneet erämaat vähämielisine ihmisineen venäjän (Novgorodin) riesaksi. Moni ihminen on varmasti tälläkin paikalla käynyt vierittämässä kyyneleitä rannalta itään päin katsoessaan, ja miettinyt niitä traagisia virheitä joita aikanaan tehtiin. Tämän kanssa nyt kuitenkin on elettävä, vaikka se pahalta tuntuisikin.


Tuli vietettyä menneellä viikolla päivä Kuopiossa. Tarkoitus oli viedä lapsikatras HopLoppiin mutta paikalla oli kaikki Savon alueen alle kuusivuotiaat, joten tehtävä ulkoistettiin naisväelle. Täten oli aikaa tutustua hieman kaupunkiin johon entuudestaan oli kovin vähän kosketuspintaa.

Kuopio sijaitsee Kallaveden puristuksissa varsin hienolla paikalla ja vesi on läsnä joka suunnassa. Varsinkin saaristokaupungin asuinalue ja keskustan läheisyydessä sijaitseva Väinölänniemi vaikutti hienolta ja vaikka olikin sydäntalvi niin pussikaljahammasta kolotti merellisissä maisemissa. Tänne pitää kesällä tehdä viikonloppu retriitti ja maistaa paikallista yöelämää.

Väinölänniemellä sijaitsee myös todella upeissa maisemissa jalkapallostadion joka on veden ympäröimänä kolmelta suunnalta. Ilmeisesti KuPS ei täällä kuitenkaan enää kotiotteluitaan pelaa.

Itse kaupunki täyttää kaikki kaupungin kriteerit; torilla on puluja, porttikongeissa narkomaaneja ja keskustassa Amarillo. Paikallisten kanssa puhuessa käy nopeasti selväksi ettei siitä ole montaa sukupolvea kun sisäsuomessa on esi-isät puusta laskeutuneet, sen verran sekavaa on paikallinen puheenparsi. Mikäli siis välttelee ihmiskontakteja saattaa kaupungista saada varsin mukavan kuvan.

Ehdoton ykkösnähtävyys lienee Puijon torni ja viereiset mäkihyppyrit. 150 metrin korkuisen nyppylän päällä majaileva 75metriä korkea torni on hienolla paikalla sakean kuusimetsän keskellä ja sieltä saa hyvän kokonaiskuvan alueesta. 6€ hinnalla pääsee maisemia ihailemaan pyörivästä näköalaravintolasta. Itse mäkihyppy lajina on varsin surkuhupaisa, eivätkä hyppääjät varsinaisesti muodosta älyllistä valiojoukkoa kuten useasti on osoitettu. Kaikki maailman mäkihyppääjät mahtuisivat isoon linja-autoon mutta silti sadattuhannet ihmiset jaksavat mäenlaskusta kiinnostua. Toki hyvä että näillekin ihmisille työpaikka löytyy, ovatpahan poissa kortistosta.

Paraatipaikalla veden äärellä, aivan kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsee myös Niuvanniemen mielisairaala ja vankimielisairaala. Täällä kansan kovin ydin pohtii syntyjä syviä ja sairaalassa majoittuukin kova nippu maamme pahimpia pahantekijöitä; kuten tappajia, raiskareita ja saamelaisia. Käy väkisinkin mielessä miten hyvän reality-sarjan saisi jos kaikille asukkaille jaettaisiin tulitikut, teroitettu hammasharja ja pala märkää saippuaa ja huoneiden ovet aukaistaisiin yhtäaikaa.


Kainuu

Taannoisella kesäisellä retkellä karhukojulle jouduttiin ikävä kyllä ajamaan läpi sekä Pohjois-Karjalan kurjimpien korpimaiden että Kainuun salojen. Kajaani oli itselleni ennaltaan kovin tuntematon paikkakunta, eikä erityisiä ennakkoluuloja ollut. Koko paikalle rakentunut kivikylä vaikutti kovin etäiseltä, ja oikeastaan ainut mieleen jäänyt yksityiskohta olikin paikallisessa Salessa korttelitoiveena myydyt mustat dildot. Lieneekö kysymys paikallisten "metsämiesten" viehtymys Brokeback Mountain elokuvaan, vai hirsimökeissään piilottelevien emäntien kaipuu Gambian kaukomaiden sysimustien öiden viekoittevaan kutsuun ja ikuisen auringon paisteeseen. Kertooko fakta paikallisten naisten romantiikan nälästä vai miesten kyvyttömyydestä, siihen asiaan ei sen kummemmin perehdytty, vaan ajettiin nopeasti ohi puuttumatta paikkakunnalla vallinneeseen kaksinaismoralismiin.

Seuraava etappikaidalla tiellä oli Suomussalmi, monien talvisodan aikaisten urotöiden marinoima jaettu kaupunki




Uusimaa

Vaikka uusimaa ei varsinaisesti maantieteellisesti blogin ja kotimaan katsauksen piiriin kuulukaan, on paikallaan lausua muutama varoituksen sana siellä sijaitsevasta varsinaisesta käenpoikasesta, Karkkilasta. 

Moni kakku päältä kaunis, ja sokerisesta nimestään huolimatta kätkee kunta sisäänsä synkkiä salaisuuksia.

Suomen velkaisinpana kuntana mainettaan luonut Karkkila on jatkanut hyväksi havaitulla tiellä ja on kirjoitushetkelläkin 20 velkaisimman kunnan joukossa. Sen alapuolella lienevät vain Itäsuomalaiset jättömaat, joista täälläkin on tarkemmin kerrottu. Velka kohti kuntalaista huitelee 5000€ luokkaa ja summan tekeekin lohduttomaksi se, että vain harva veronmaksaja pääsee tähän edes vuosittaisten ansioidensa kanssa. Valoa tunnelin päässä ei siis juuri ole, ja kaupunginhallitus kokoontuukin tulevaisuudessa kohta konkurssin tekevän Componentan tyhjässä valuhallissa.

Myös Karkkila on aktiivisesti yrittänyt imuroida vakavaraista veronmaksajaa kasvukeskuksista, mutta jälki on ollut rumaa ja kylänraitilla tallustaakin paikallisten kylähullujen seassa kaikenmaailman rötösherraa ja veronkiertäjää. Sitä osastoa siis mitä ei juurikaan kukaan ole lähtöpaikoissaan jäänyt kaipaamaan.

Maan arvon ollessa nollassa on ihan keskustaan ollutkin varaa rakentaa hieno ja laaja frisbeegolfkenttä, sen ja hienon uimarannnan lisäksi ei kuntalaisille juuri muita palveluita olekaan tarjolla, sillä toiminnot on tarkoituksella laskettu nollaan. Terveydenhoitopalvelut on siirretty Lohjalle ja akuuttipotilaiden toivotaankin menehtyvän matkalla sinne.

Autiolla pääkadulla vuorottelevat kirpputorit sekä autiotalot; maisema on kuin 1960-luvun spagettiwesterneistä ja ainoana valopilkkuna loistaa Frank-miestenvaateliikkeen modernit mainoskyltit. Liikkeen sisällä voi ihastella mennyttä aikaa, varsinkin muodin osalta. Juuri muuta toimintaa ei tämän lisäksi keskustassa olekaan ja elollisiin voikin törmätä lähinnä kylän ainoassa baarissa, Pikku Pässissä.