Eriväriset mehut

Suomen valtion viralliset mehuarvostelut on valtioneuvoston päätöksellä 187/41 määrätty toteutettaviksi Hatkassa-blogin yksinoikeudella. Sivuston legiminiteettiä suojaa myös tuotemerkki sekä ministeriön lakialoite mehuväriskaalan laajentamisesta.

Myös Facebook; Hatkassa. Käy tykkäämässä!


Viralliset arvostelut;

Tällä kertaa supermarketin hienosti valaistusta mehuhyllystä tarttui käteeni väriltään vaaleanvihreä erikoisuus, jonka ainesosat eivät olleet sieltä perinteisimmästä päästä.

Riitan herkku

Päivittäsitavarakauppoihin läpi laajan valtakunnan on hivuttautunut "Riitan herkku"-nimisen brändin luksustuotteita, ja kyseiset myyntipartikkelit ovat potkineet itselleen hyllytilaa yhä enenevissä määrin läpi kilpailluilla mehumarkkinoilla, joilla kaikki keinot on sallittu. Nyt kannattaakin kivijalka Alepaan käydä kertomassa korttelitoive jotta pirtsakat purkit saadaan jokaisen janoisen käden ulottuville.

Jo nuorena oli Riitta kuuluisa herkuistaan, ja jakelikin antimiaan innokkaasti pitkin kyliä. Nyt asuu sinkkurouva Riitta yhä yksin autioituneessa kotikylässään, vanhassa sähköttömässä ja vedettömässä savusaunassa keskellä Lapin villiä luontoa. Eipä yksin elävä emäntä enää naimapuuhiin ehtisikään, sillä mehubisnes on täyttänyt vanhan viekoittelijan vuorokauden, ja nainen kerää ja perkaa yksin lähes 8 000 kiloa villimarjaa päivässä.

Yksin saa kaiken tehdä, sillä työvoimapula piinaa koko lapinmaata koska koko maakunnan asujaimisto on laiskaa ja työhalutonta. Kairalla asuu myös kokonainen kansa joka töitä ei tee; Saamelaiset. Nämä humalahakuiset ja rakenteellisesti laiskat sarjaloukkaantujat istuvat mieluummin kotateltan kalvakkaassa lämmössä paloviinasta lämmikettä ja lohtua etsien, kuin tekevät mitään elantonsa eteen. Mikäs on ollessa, kun puolet suomesta on valjatettu harrastemaisen elinkeinon, poronhoidon laidunmaaksi, ja pohjoiden ihmiset vain odottavat että koko touhu maksetaan eteläsuomen ylijäämästä. Pullo kädessä, shamaanirummun soidessa, on petokorvauksia mukava vartoa.

Lapin yliopistossa tehdäänkin tällä hetkellä pitkärahoitteista apurahatutkimusta siitä, voisiko vaatimen korvia kasvattaa petokorvaushakemusta varten kosteissa ja luolamaisissa olosuhteissa kuten herkkusieniä. Läpi lyödessään tämä mullistava tekniikka jättäisi koko prosessista pois sen työläimmän vaiheen, poronhoidon, ja jättäisi enemmän aikaa paperitöille ja juopottelulle.

Riittapa ei tästä välitä vaan kerää marjat, perkaa ne ja kuljettaa lähimpään kasvukeskukseen. Siinä ei nyrkit savessa mättäällä kyyristellessä paljoakaan takaraivossa paina teräksen tuontitullit tai transatlanttiset suhteet, niillä pyyhkäistään korkeintaan kevyesti persettä riu'ulta noustessa. Tuttu näky usvaisena kesäaamuna autiolla metsätiellä onkin vanhapiika polkemassa yön satoa kohti kaupungin valoja vanhalla armeijan polkupyörällä jonka rottinkikorissa marjasaalis matkaa kohti Rovaniemeä ja lopullista prosessointia.

Rovaniemi onkin samassa tukalassa tilanteessa kuin etäisimmät uudisraivaajakaupungit villissä lännessä; sivistyksen viimeinen kehto vasten villiä erämaata ja sen alkukantaista kansaa. Saamelaisten vaatimusten varalta on vallituksia vahvistettu ja kaupunginmuureja korotettu. Ainainen valitus ja joiku kantautuu läpi kiviseinien ja häiritsee asukkaiden unta. Tämän kaiken keskellä sinnittelee mehubisnekselle elämänsä uhrannut naisihminen.

Raaka-aine kaikissa mehuissa on vain parasta; Pohjoisen käsinpoimittua mehtämarjaa kaikissa väreissä. Nerokkainta koko prosessissa on valmistusmenetelmänä käytetty tekniikka; kaikki Riitan mehut on valmistettu kylmäpuristuksella. Käytännössä menetelmä on se, että marjat puristetaan tetroihin paljain käsin pakkasessa. Kyseinen tekniikka säilöö marjan ravintoarvot ja vitamiinipitoisuudet parhaiten, ja on näin ollen hyvä myös mehun säilyvyyden kannalta. Kylmäpuristajat eivät perinteisesti höyryttämällä kliinisissä sisätiloissa valmistettuja mehuja pidäkään juuri minään. Luonnon karun kiertokulun kaikki vivahteet ovatkin tuoteperheen mehuissa helposti aistittavissa.

Karpalot on poimittu keskeltä karuinta erämaasuota keskikesän yöttömässä yössä ja huuhdeltu tunturipuron viileässä raikkaudessa. Tuttu näky Lapin keskikesän valoisassa yössä onkin Riitta reisiä myöten suonsilmässä kahlaamassa vain saadakseen ämpäriinsä sen täydellisimmän marjan. Mehua juodessa on helppo asettua korpimaan yllä lentävän, raikkaasta tunturituulesta ja sen rauhallisuudeta nauttivan maakotkan asemaan. Karpalon voi tuntea imeytyvän limakalvojen läpi suoraan verenkiertoon ja käyden samantien taisteluun kuona-aineita vastaan. Se painelee päätäpahkaa läpi munuaisten ja lassoaa primäärivirtsasta pahimmat haitta-aineet,
auttaen näin hätää kärsiviä sisäelimiä. Karpalolla on taipumus myös nostaa valkosolujen happipitoisuutta jopa 18%.

Mustikka mehu arvosteltiinkin jo hetki sitten, joten marjan ja sen erityisominaisuuksien soisi olevan lukijalle tuttu. Nuoruuden kesinä muurahaispesässä alasti istuen nautitut mustikat ovat varmasti kaikille se ensimmäinen lapsuusmuisto, joten asiaan on sen enempiä turha käyttää kallista palstatilaa. Riitan mustikkamehussa maistuu mustikka prosessoimattomana karikkeiden kera, ja sitä voisikin kuvailla melkein mehukeittomaiseksi.

Kankaalla elää myös marja joka ei kumartele ketään; puolukka. Kevyen kirpeä loppukesän sesonkimarja, joka tyylitietoisesti pukeutuu punaiseen ja pitää sisällään raikkaan yhdistelmän happoa ja sokeria. Tämä bipolaarinen pikkumarja suorastaan hakeutuu ämpäriin ja ilahduttaa mehun ystäviä raikkaudellaan. Mikä parasta, jokainen kerätty marja on pois poronkäristyksen päältä. Jos se Riitasta olisi kiinni, ei yksikään puolukka mätänisi suomen metsiin; niin kovin rajallinen on ihmisen elo, ja vaikka Riitta kovin kerkiävä onkin, ei ehdi yksi ihminen koko marjasatoa kerätä semminkin että tuotevalikoima on niin kovin laaja. On vain tunnustettava elonsa pienuus tässä suuressa maailmassa ja jätettävä osa sadosta karhuille, joiden ulostetta loppusyksyn ruskassa puolukka niin iloisesti värjää.

Koko tarjonnan seassa on tuote joka hämmentää kuluttajan. Varsinaista cross-kitcheniä ja ennakkoluulotonta innovatismia ---> tuhansista tuotekehittelyyn käytetyistä tunneista ja valvotuista öistä on pipetin pohjalle jäänyt kahden erilaisen luonnonantimen täydellinen yhdistelmä; Tyrni-Appelsiini. Pohjoisen pallonpuoliskon superfood Tyrni ja Eteläisen pallonpuoliskon Appelsiini ovat kenties ensikertaa maailmanhistoriassa kohdanneet toisensa nestemäisessä olomuodossa ja lopputulos on taivaallinen. Niin erilaiset ovat yhdessä samanlaiset; molemmat varsinaisia C-vitamiinipommeja ja erinomaisuuden lähteitä. Tokkopa tulisi Vanuatulla mieleen yhdistää tuorepuristettuun appelsiinimehuun tyrnimarjaa, mutta pohjoisen kaamoksessa kaikki keinot on sallittuja, ja ikiroudan reuna-alueilla on vitamiinit otettava siitä mistä ne saa. Riittapa tämänkin tiesi, ja nyt tämä litran tetratölkki puhdasta aurinkoa on vapaasti kotiin kannettavissa nukkumalähiön pikkukaupasta.

Ulosanti tölkissä on hyvä, vaikkei se kenties se perinteisin olekaan, vaan noudattelee alati elävän muotoilun alan uusinta trendiä ja on kantiltaan kulmikas. Suunnittelussa on otettu huomioon mehun viihtyvyys ja siinä on haettu vaikutteita funkkiksesta ja käytännöllisyydestä. Rauhallisuutta huokuva purnukka sopii hieman känsäisenpäänkin käteen ja antaa ottajalla tunteen tilanteen hallinnasta. Mehu laskostuu ulos kauniisti ja asettuu lasiin empimättä.

Erityiskiitosta raadilta ansaitsi mehutölkkien silmiähivelevä värikirjo ja kaunis ulkoasu, joka jo itsessään piristää sängyn alla pelkäävää ihmispoloa.

Kostuta kielesi Riitan herkkuun!

Kuva sisältää tuotesijoittelua

Happivajeesta, keripukin oireista ja akuutista aristokratian puutteesta kärsivän reissumiehen askel kävi jälleen kohti S-Marketin kylmähyllyä.

Väsyneen sielun silmiin pisti uutuutena vastikään suomeen saapuneen Tescon tuotteet ja erityisesti sen laaja mehuvärikartta, joka pitää sisällään kaikki prisman päävärit. Irtoamaisillaan oleville verkkokalvoille heijastui kangastuksenomaisesti häivähdys itämaiden eksotiikkaa ja valkoista ylivaltaa.

Voi hyvin kuvitella miten juuri näitä mehuja on tarjoiltu Singaporelaisen siirtomaahotellin kattoterassilla korkeista kristallikannuista, jäähileen korostaessa mehun struktuuria. Luonnonvalon samalla heijastuessa koristepalmujen lehtien välistä lavalle, jossa paksuhuulinen ja kepäesorminen artisti tapailee norsunluukoskettimia kokenein ottein.

Kolonialistisen kapitalismin kaikki hyveet ammentanut Brittiläinen imperiumi osasi kohdella siirtomaitaan isällisin ottein, kuria kuitenkaan unohtamatta. Se on vaivojaan säästämättä tuonut maailman syrjäseuduille sivistystä ja jumalanvaloa, ja vastapainoksi tyytynyt vain taloudelliseen hyvitteeseen rahdatessaan luonnonvarat pienelle saarelleen euroopan sydämeen.

Tähän maailmanaikaan, jolloin ylemmän keskiluokan oli maailmassa paljon parempi olla, ei tuhlattu energiaa toissijaisiin asioihin kuten yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon tai ihmisoikeuksiin. Tuskin näin jälkikäteen voidaankaan arvioida että virheitä oltaisiin tehty tai toimittu hätiköidysti; näin mehuhyllyllä asioidessa voi vain mielessään kiittää niitä rohkeita miehiä, jotka natisevissa puulaivoissaan valloittivat tummana myrskyävät valtameret mehumateriaaleja etsiessään.

Suurinpana kantimena löytöretkille ja uusien maailmojen löytämiselle lieneekin ollut eksoottisten hedelmien etsiminen ja yksinkertaisesti kyllästyminen ainaiseen omenamehuun.

Tuskinpa siis Malesian viidakossa oranginmetsästyksessä, huojuvassa kantotuolissa moskiittoja hätistellessään on luomakruunun kruunu ajatellut minkä palveluksen vaivojaan säästelemättä mantereita kolunnut maailmanmies jälkipolville on tekevä.

Viileälle ja ravitsevalle janojuomalle onkin ollut ennen aikaan huutava tarve, sillä työnjohto laajoilla plantaaseilla on ollut rankkaa työtä. Työnjohtajat ovat tässä kosteassa ilmanalassa korskean orinsa selässä ja kuhmuraista bambukeppiä kädessään roikottaen valvoneet paikallisen nostoväen työmoraalia khakipaidan kainolat hiessä. Silloin tällöin onkin tauko ollut paikallaan; mikä onkaan ihanampaa kuin istahtaa rennosti terassin katosta riippuvaan, sumatrantiikerin taljalla pehmeästi vuorattuun rottinkikoriin ja nostaa jalat rahina toimivan täytetyn tapiirin päälle, ja nauttia sivistyksen parhaasta antimesta - raikkaasta hedelmämehusta.

Maailman nyt ollessa valmis on hyvä pitää mielessä se kaikki vaivannäkö mikä on nähty, jotta länsimainen kerskakuluttaja voi sekaisin sieluin kurottaa pimeässä kättään tavoitellen mehupullon viilentävää helpotusta yöpöydältä, ja ensipuraisulla tuntea suussaan sademetsän kosteuden ja aution paratiisisaaren väriloiston.

Nyt tämä kaikki vuosisatojen paineessa syntynyt herkku ja osaaminen on poimittavissa vaivatta ostoskoriin jokaisen metsäisen taajaman henkisessä keskuksessa, kylän ainoan liikenneympyrän vieressä sijaitsevasta Prismassa.


Tescon mehut - Seikkaile sisällesi

Nyt se tapahtui; pitkään kansakuntaa  mietittänyt ja vihastuttanut epäkohta korjaantui kuin itsestään kohdatessani mehuhyllyn kelmeän keinovalon viileässä hohteessa mustikkamehun. Se liukui ulos kaapista kuin jeesusvauva neitseellisen kohtunsa lämmöstä ja päästi ensiparkaisunsa punaisen ostoskorin pohjalla, läikäyttäen samalla rakkautta omistajansa sydämessä. Kallisarvoinen aarre kannettiin kultatuolissa pikakassalle ja kiikutettiin kotiin kuin graalinmalja.

Valion tehtaan kupeeseen rakentunut, pitkän ja perinteikkään historian omaava kaupunginosaylpeys, Pitäjänmäen mehutehdas, on suorittanut varsinaisen tuottavuuskolmiloikan ja tehnyt sen mistä muut vain unelmoivat -valmistanut mehua mustikasta.

Itse raaka-aineeseen eli mustikkaan on tässä tapauksessa todella panostettu ja sen arvokkuutta kunnioitettu. Jokaisen yksittäisen marjan on läpäistävä sertifioinnin mukainen moniportainen laatumääritys, josta vain valioyksilöt pääsevät läpi. Marjat poimitaan yksitellen käsin ja ne pakataan sellofaaniin ja pieniin kylmälaukkuihin ja kuljetetaan ihmisketjussa lähimmälle logistiikkapisteelle, josta ne kuljetetaan suoraan Helsinkiin mehulaboratorioon jossa loppuprosessointi suoritetaan.

Mehutehtaan Tornioon rakentama seitsemän hehtaarin suuruinen mustikkalogistiikka keskus onkin varsinainen ihme jo itsessään. Se ottaa vastaan tuhansia kontillisia thaimaalaisin marjanpoimijoita viikoittain ja vastavuoroisesti ottaa valtavan määrän marjaherkkua Helsinkiin rahdattavaksi. Merenkurkun aluetta ruopataankiin parhaillaan, jotta poimijoita toimittavat suuret konttialukset pääsevät esteettömästi Tornion satamaan. Niiden jatkuva ja häiriötön liikennöinti onkin elintärkeää, jotta saadaan korvattua poimijoissa pohjoisen erämaan aiheuttama hävikki.

Hävikkiin on pääosin syynä erämaissa valtoimenaan melskaavat suurpedot; yksin metsän kuningas eli karhu tappaa varovaistenkin arvioiden mukaan kaksi kontillista (340kpl)  poimijoita päivittäin. Onpa haaskoilta tavattu myös itse ahma. Vitsauksena on myös tuhatpäiset susilaumat, jotka ovat kaikille metsässä liikkuneilla tulleet ikävällä tavalla tutuiksi. Oma osansa on toki myös lappalaisten kateudella ja kainuulaisten isäntien vihalla jokamiehen oikeuksia kohtaan - niin kovin moni pihapiiriin eksynyt poimijajoukko on kylmästi lahdattu.. Vähälukuisella korpipoliisilla onkin asian suhteen kädet sidottu ja toiminnasta onkin tullut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Helsingin päässä valmistuu siis nektari, joka käsinpuristetaan yksitellen, ja marjoista käytetään vain parhaat osat.Prosessissa syntyvät kuoret tuorepuristetaan ja toimitetaan eläinrahoihin,  joissa karhut syövät tätä nykyö 1000kg kuorimurketta päivittäin.

Mustikanpoiminta on myös eräänlainen kädenojennus itämaisen kulttuurin kurjuuksia kohtaan, sillä nyt on syrjäkylien nuorten tyttöjen vanhemmilla muitakin paikkoja myydä alaikäiset nuorikkonsa kun Soy Cowboyn tissibaarit, joissa nuoret työtöt twerkkaavat vastan kylmää galvanoitua terästankoa ja odottavat yösijaa Saksalaisten ikämiesten kainalossa.

Mustikanpoiminnasta onkin tullut niin iso osa thaimaalaista kulttuuria, että suurien kyläyhteisöiden kouluissa on opetussuunnitelmaan lisätty omana aineenaan marjanpoiminta.

Mikä onkaann ihanampaa kuin käpertyä sunnuntai-iltana sohvalla peiton alle viileä mustikkamehu kainalossa, tuijottaa seinää ja toivoa huomiselta vapahdusta.

Oma maa mustikka - muu maa mansikka.

Golden shower sielulle.

Kirkeryydestään ja jopa eräänlaisesta koppavuudestaan tunnettu sitrushedelmien patriarkka, Greippi, on nyt valjastettu Tropicanan toimesta mehuksi joka varmasti jakaa mielipiteitä. Toisen roska on toisen aarre, ja ehkä parempi niinkin, sillä tämä karibianmeren pienten saarten aarre on löytäjälleen enemmän kuin painonsa arvo kultaa.

Toisen suussa sen luontainen kitkeryys aiheuttaa surua, mielipahaa ja puistatuksia, toiselle taas ollessa mieliherkku vailla vertaa.

Joka tapauksessa tilanne on se, että tämä metatason superfood-hedelmä on mehumaailmaan tullut jäädäkseen ja kerännyt ympärilleen uskollisen ja kirkuvan fanijoukon.

Kuten kaikki varmasti tietävät, on tämä ruutakasvien heimoon kuuluva hedelmä luonnollisesti risteytynyt Pomelosta ja Appelsiinistä, saaden molemmilta vanhemmiltaan geenikarttaansa molempien parhaat terveyttä edistävät ominaisuudet. Keripukki pysyy kiltisti pilttuussaan mikäli syömäluut säännöllisesti hedelmän karvaan kuoren alle etsiytyvät.

Barbadokselta maailmalle ponnistanut ja etelänmeren keinuvassa tuulessa smaragdinsinisen veden äärellä kypsynyt ihmekasvi on geneettisesti ainutlaatuinen, sillä se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja flavonoideja, jotka tässä tapauksessa toimivat antioksidantteina ja vahvistavat C-vitamiinin vaikutusta kehossa.

Mehun happamuus ei ole itsetarkoituksellinen keino olla vittumainen, sillä happamuudessa juuri piilee sen erinomaisuus; Sen sisältämä Foolihappo on kuin apuun viime hetkellä karauttava ratsuväen rykmentti, joka saapuu pelastamaan ilkeän noidan torniin vangitsemaa neitoa. Se saapuu vatsalaukkuun supersankarina ja yhtyy väsymättömän ja työteliään vatsahapon kanssa symbioottiseen taisteluun kehopn viikonloppuna järkkynyttä emäksisyyttä ja epätasapainoa vastaan.

Se antaa sielulle juuri sellaisen kultaisen suihkun kun pakkauksessa luvataan. Voi vain kuvitella keltaisen nesteen voimaannuttavaa vaikutusta.

Itse nautin greippimehuni aina tilkalla kylmää vettä laimennettuna.

Älä ole hapannaama - Nauti greipistä!

To Protect and serve. 

Marlin palvelulupauksessa luvataan paljon, ja paljon annetaankin; neljän hedelmän taivaissa solmittu epäpyhä allianssi on luotu ihmisen hyväksi ja puolustamaan rakkaita sisäelimiämme maailman pahuutta vastaan.

Nektari maistuu siltä kuin itse hedelmissä olisi suoraan hanat mistä hedelmäliha astioihin valutetaan, ja kaiken nerokkuuden kukkuraksi on reseptiin ymmärretty sekoittaa mukaan vielä maailman tutkituinta maitohappobakteeria, kuten pakkauksessa kerrotaan.

Me tiedemaailman ulkopuolella urakoivat sekatyömiehet voimmekin vain arvuutella miten monimuotoisesta ja tieteellisestä prosessista onkaan kyse. Marlin tiedemiehet ovat syvälle Alppien onkaloihin louhituissa laboratorioissaan osanneet suodattaa pipetteihinsä kaikesta maailmankaikkeuden materiasta juuri tämän; maitohappobakteeri Lactobacillus rhamnosus GG;n. Tämä elimistön tasapainon kannalta olennainen suoliston järjestysmies edustaa bakteerimaailman kovanaamaa joka potkii suoliseinistä kuonan pitkin pöntön reunoja ja antaa rakkaille sisäelimillemme elinvoimaa ja vastustuskykyä.

Mehua nauttiessa tuntee kuinka neste käyttää kitarisoja päärynäpallona ja laskettelee kiljuen alas ruokatorvea päätyen lopulta itse juhlapaikalle, vatsalaukkuun. Hyvin vietetyn viikonlopun jäljiltä täältä saattaakin löytyä vaikka mitä epäilyttävää ja maitohappobakteerin suosiollisella avustuksella mehu pistääkin heti luudan heilumaan. 

Onkin aika esitellä Polyamorisen nektarin osapuolet, jotka Marlin johtavien analyytikoiden ansiosta on tuotu yhteen;

Ananas

Etelä-Amerikasta kotoisin oleva, tukkamuodistaan tunnettu hedelmä kuului jo alueen alkuperäiskansojen ruokalistalle. Onneksemme espanjalaiset hyväntekijät eksyivät seuduille ja ensimmäinen ananas rantautuikin sivistysmaihin Kolumbuksen laivojen saattelemana. Siitä lähtien voittajakansojen ja salihirmujen ruokaympyrään kuulunut ananas on kaikille tuttu ja mehumaailmassa kunnioitettu arvovieras.

Passionhedelmä

Kauniit kasvonsa sisäänpäin kääntänyt ja itselleen kovan ja rujon ulkokuoren rakentanut kärsimyshedelmä on mehueliitissä varsin tuntematon. Mainettaan raikkaampi ja monikäyttöisempi rumilus onkin varsinainen ilopilleri ja tuo mehuun yllätyksellisyyttä ja hauskuutta. Se leikittelee kielen kaikilla osa-alueilla viekoittelevast.

Costa Rican presidentin käsin köynnöksistä nyppimät hedelmät ja maan hallituksen pakkaamat pienet ja tehokkaat antioksidanttirypälepommit laivataan vanhojen kaljaasien ruumissa läpi hyisen ja myrskyävän valtameren suoraan eurooppalaisen kerskakuluttajan aamiaispöytään.  Rujon ulkokuorensa vuoksi tämä väärinymmärretty hyväntekijä päätyy valitettavan usein kuitenkin kaupan biojäteastiaan, eikä elinkaarensa aikana ehdikään ilahduttamaan laatutietoista loppukäyttäjää. Marlin tiimiltä erinomainen neronleimaus valjastaa tämä kenties hieman tuntemattomampi osapuoli kyseiseen kuningasveteen. Päätöksellä saattaa myös olla suora vaikutus Costa Rican bruttokansantuotteeseen sillä maan viennistä kolmannes tulee passionhedelmästä ja loput kaksi kolmannesta banaanista ja kahvista. Onkin merkillepantavan omituista että myös tämän kaltaisessa paratiisissa kuolleisuus on kansan parissa suurta.

Appelsiini

Kyseinen kestotähti onkin jo varmasti mehukansalle niin kovin tuttu ja läheinen. Sen rooli hyvinvointia mukanaan tuoneelle kolonialismille on saattanut joiltakin jäädä hämärän peittoon sillä C-vitamiinipommi potkii keripukkia kasseille. Vanhassa siis vara parempi ja appelsiini minkä tahansa mehun sisällysluettolossa on syytä panna merkille ja hyväksyä hienostuneella pään nyökkäyksellä. Pitkän matkan yhdessä tehneet ihminen ja appelsiini jatkavat siis matkaansa käsi kädessä kohti parempaa huomista. On helppo painaa pää hikiselle tyynylle tietäen että varjelus on lähellä.

Omena.

Kotimaista satokausikalenteria edustava omena on yllättäen mehun kenties mystisin osapuoli. Omenalajikkeesta käydään netin mehupalstoilla vilkasta keskustelua mutta Marli pitää sen mieluummin omana tietonaan. Kotimainen hedelmäkauppa ja sen jo liian suureksikin kasvaneet lieveilmiöt ovat tuttuja ongelmia vähänkin alaa tietäville. Tukkuostajien perheitä uhkaillaan ja hedelmäagentuureissa salaillaan henkilöllisyyksiä. Thaimaalaiset omenanpoimijat vievät omenat mummojen rintamamiestalojen puista ja yksinäiset mehulingot ruostuvat käyttämättöminä kiviportailla. Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää elää pienessä jännityksessä asian suhteen ja hyväksyä se tosiseikka ettei kenties elinaikanaan saa tietää onko kyseessä klassinen Golden Delicious vaiko joku sen johdannainen tai istukas. Joka tapauksessa kyseinen omena toimii erinomaisesti kaukaisimpien maailman ihmeiden kanssa ja ankkuroi mehun myös vaativaan skandinaaviseen makuun sopivaksi.

Jälkisanoina voidaan todeta että jälleen kerran on onnistuttu. Mehu on suussa sulavan raikas ja asettuu vatsalaukkuun hienosti.

Marlin tuotekehittelyosasto on tehnyt ennakkoluulotonta ja tinkimätöntä tutkimustyötä löytääkseen täydellisen balanssin monen erilaisen hedelmän sekoitussuhteissa ja saanutkin aikaan jotain summaansa suurempaa. Näin jälkikäteen voikin kuvitella miten monta unetonta yötä tutkimuspäällikkö on jykevästi sisustetun toimistonsa pehmeillä sohvilla maaten tuskaillen miettinytkään voiko jotain vielä tehdä paremmin. 

Aina ei täydy päästä yli, joskus riittää täydellisyys!

 Jälleen hakeutui askel prisman parrasvaloissa halki kuivatavarapuolen bulkkihyllyjen ohi aina kirkkaasti valaistulle keitaalle mikä kätki sisäänsä puhdasta ihanuutta.

Tällä kertaa käsi kurottautui kohti Luomuomenamehua.

Ihmisen ikiaikainen viettelys omenaa kohtaan on hyvin dokumentoitu tosiasia ja tätä epähedelmää saammekin pitkälti syyttää siitä missä tällä hetkellä olemme.

Omenat on poimittu vain rajantakaiseen Karjalan ränsistyneiden puutalojen pihoista ja yksitellen solumuoviin pakattuna kuljetettu salaiseen päämääräänsä mehutehtaalle jossa se valmistetaan vuosisatoja vanhalla reseptillä jonka Elias Lönnrot sai haltuunsa vesikiduttamalla inkeriläismummoja rajantakaisilla retkillään. Reseptin saatuaan mies hiihti intopäissään 35asteen pakkasessa avojaloin Helsinkiin ja luovutti sen paikalliselle mehupohatalle.

Omenakunnan kruunaamaton kuningas, Golden Delicious-laji on kaikille omenan ymmärtäjillä se juttu, ja tämän varaan osaa ovelasti laskea myös nestemäisen unelman tuottaja.

Mehun valmistaja on laboratoriossaan osannut suorittaa omenalle täydellisen kauniin metamorfoosin ja molekyylirakennetta muuttamalla vaihtanut sen olomuodon kiinteästä nesteeksi. Käytännössä pakkaus sisältää siis sulaa omenaa. Mehumaailmassa kiertää sitkeästi huhu että seuraavaksi kehitellään lajiketta jossa puu tuottaisi suoraan mehupurkkeja.

Juoma on terhakka ja äkkipikainen ja saattaakin aiheuttaa nauttiassaan äkillisen omenansiemensyöksyn.

Tärkeä muistutus! Mehusarjassamme arvostelemme ainoastaan kylmäkaapin viehkeässä viileydessä majailevat premium-luokan mehut jotka sopivat johtotason pöytään. Sokeriliemensä Juissihyllystä ammentava proletaari voi jatkossakin nauttia eväsmehunsa lähiöAlepan parkkipaikalla. Me kelpuutamme arvosteluumme pelkästään mehumaailman johtotähdet.

Sunnuntain esittelyssä viehkeä Eko Orange joka seireenimäisellä olemuksellaan houkutti väsyneen matkamiehen luokseen ja pirteällä ulkoasullaan pakotti positiiviseen ostopäätökseen.

Appelsiini ei varmastikaan hedelmänä esittelyjä kaipaa; mehu toteuttaa sitrushedelmien kuninkaan parhaiden puolien esiin tuomista klassisimmassa muodossaan.

Sisilian paahtavan auringon alla kypsyneet, vanhan mummon puisella penkillä kalkkirapatun talon portailla käsin puristamat appelsiinit ovat päätyneet purkkiin menettämättä olennaisuuksia. Valmiit purkit kuljetetaan Catanian satamaan aasien vetämillä vankkureilla, rahdataan höyrylaivalla suoraan kauppatorille ja puisissa matka-arkuissa ne kannetaan aina paikalliseen markettiin missä sen asettelee mehuhyllyyn matkantekoa tarkasti valvonut kylänvanhin. Tätä on luomu parhaimmillaan.

Maku on täyteläinen ja huomisesta lupauksia antavan raikas. Auringon sijaisena maan päällä toimiva appelsiini säteilee raikkautta ja valaisee sielua. Mehu myös sisältää puhdasta fuusioenergiaa ja korjaa elimistön C-vitamiinitasapainon välittömästi. Vaikka juoma onkin pirteä se ei potki.

Kun epäröit - valitse klassikko!

Sunnuntaipäivän pelastaa Gefilus AnanasKookos. Maitoa sisältävä samettinen miellyke loihtii sielunmaisemaan tuulahduksen itämailta ja autiosaaren rannalla riippukeinussa vietetyistä öistä. Rakenteellisesti kaikkea hyvää sekä maitohappobakteereita sisältävä eliksiiri myös parantaa vatsakalvoon edellisiltana aiheutetut vammat. Raati kiittelee erityisesti juotavuutta.