Rooma As Roma-Genoa Pelireissu 26.-30.5.2017

ROOMA

Roomaan matkattiin yhdeksän hengen porukalla, joka koostui pääasian jalkapallon kautta toisensa tuntevista ihmisistä sekä kahdesta jokerikortista jotka olivat Matkanjohtajan ystäviä.

Keisari Trajanus päivittelee humalaisen seurueen edesottamuksia

Matkanjohtajana siis toimi Sisilian auringossa kypsynyt ja Palermon pienillä kujilla kuorensa kasvattanut semi-italiaano, joka sujuvan Italian kielen taitonsa vuoksi otti tilanteen välittömästi haltuunsa. Kutsuttakoot häntä tässä tekstissä sattumanvaraisesti valitulla termillä kummisetä. Seurue kokonaisuudessaan oli varsin eläväistä ja sanavalmista sakkia joten odotettavissa oli ettei reissusta ainakaan kovin tylsä tulisi. Eikä tullut.

Lento lähti puolilta päivin ja se oli varattu Norwegian kautta. Kentällä selvisi että reitin operoi tällä kertaa Blue panoramic airways joka suurimmalla osalle oli tuntematon suuruus. Kyseessä on Italialainen halpalentoyhtiö joka ainakin netin keskustelupalstoja selaamalla on niittänyt runsaasti kyseenalaista mainetta. Itse kone oli nuhjuinen ja normaaliakin ahtaampi. Tuhkakupit oli koteloitu ilmastointiteipillä ja turvaesittelyssä käytetyn pelastusliivin logo oli "property of" ja loppu teipattu, joten tekikin mieli kurkata mahtoiko moisia kellukkeita penkin alta löytyä. Lähtökohtaisesti herättää aina luottamusta jos lentokoneen korjaamiseen käytetään teippiä. Norwegianista muistutti ainoastaan penkkien päänojiin asetetut punaiset aluset. Takaisintulomatkalla samalla koneella kävin takaosasta kyselemässä viiniä niin stuertti imeskeli sähkötupakkaa.; ei se ole niin tarkkaa, onneksi ohjaamon ovi oli kiinni.

Eräs herramiehistä meinasi pudota kyydistä jo lähtövaiheessa sillä miehellä oli mukanaan vain henkilökortti eikä passia laisinkaan. Italia oli jonkin huikean tärkeän ja päätösvaltaisenn EU tapaamisen isäntämaana, ja irtautunut määräajaksi schengen-sopimuksesta. Tämä tarkoitti käytännössä sitä että matkaan vaadittiin passi. Pitkällisen selvittelyn jälkeen saatiin mies lentokoneeseen ja Italiaan; kannattaa kuitenkin muistaa että passi on aina se varmin, ja joissain tapauksissa ainoa matkustusasiakirja.

Konstantinuksen riumukaari

Kuten vanha sanonta kuuluu, on yhteiskunnan sivistyksen taso mitattavissa taksikuskien rehellisyydellä. Tästä saatiinkin oiva esimerkki heti matkalla hotellille kun 70€ hintaiseksi sovittu matka muuttui kyydin aikaan erilaisin lisämaksuin 140euroon. Pikkuvikoja porukalle jolla pinkka on kunnossa. Hotelli oli esitteen mukaan rauhallisessa lehdosssa aivan Colosseumin juurella ja sieltä avautuu näköala keisari Neron vanhan palatsin Domus Aurean alueelle. Taksi kuitenkin ajoi toiseen suuntaan ja huoneisto löytyikin Terminin aseman alueelta.

Etukäteen Hotels.com;in kautta varatun ja maksetun huoneiston avaimia noudettaessa ilmeni että siitä oli maksettava 90€ panttimaksu joka on hoidettava käteisellä, maksu palautetaan uloskirjautumisen yhteydessä. Uloskirjautumisen yhteydessä kuitenkin ilmeni että pitäisi maksaa vielä 300€ lisää määrittelemättömiä kuluja, käteisellä. Koska omistaja oli kiireinen hän ilmoitti pitävänsä pantin ja homma olisi selvä. Kunnon vanha hyvä käteismaksukulttuuri vielä kukkii Italiassa ja rahaa osataan arvostaa, mikä on toki mukava asia, vaikka luterilaisen moraalin omaavaa ihmistä hieman ns. piilomaksut ihmetyttävätkin. Maassa maan tavalla.

Piazza Venezia, Rooman keskeisin paikka

Ensimmäinen onnistuminen koettiin heti taksin pysähtyessä. Paikallisesta kahvilassa todistettiin mitä vilpittömintä onnen ja ilon juhlaa kun porukan prikkamestari löysi jekkushotin joka maksoi vain 3€. Mikään ei ihmisen mieltä niin lämmitä kuin lähes ilmainen viina, ja kuten ennakkoarvioissa ounasteltiin, jäi monituhatvuotinen ihmiskunnan historia ja sen merkkipaalut hämäläisen juhlakansan jalkoihin, kun edustusto siirtyi terassilta terassille.

Kahtena ensimmäisenä päivänä liikuttiin pääasiassa Bermudan kolmiossa jonka muodostivat Piazza Venezian liikenneympyrän ja Colosseumin väliä kulkeva Via dei fori imperiale sekä Terminin rautatieasema. Via dei fori imperiale kulkeekin komeissa maisemissa Colosseumin ja Forumin vieressä ja sen varrelta löytyy paljon mielenkiintoista nähtävää.

Jos terassilta on hieno maisema johonkin kuuluisimmista nähtävyyksistä niin se myös näkyy lisäsuolana hinnoissa. Mikäli janoinen porukka kyseessä on nopeasti tuhottu useampi sata euroa. Tuopin hinta ravintoloissa keskustassa liikkui 4,00€-8,00€ välissä  mutta miltä tahansa kioskilta sai 0,75 Peronilekan eurolla. Joskus olen syönyt 27€ pitsan pantheonin edessä sijaitsevalla piazza rotondalla ja huuhtonut herkun alas pullollisella vettä joka maksoi 8€.

Kalliit vedet Pantheonin aukiolla.

Piazza Venezia itsessään sijaitsee varsin keskeisellä paikalla ja toimii hyvänä maamerkkinä suunnistettaessa. Sen tunnistaa hyvin 1911 rakennetusta Vittoria Emanuel II muistomerkistä jota mahtipontisuutensa johdosta kutsutaan kermakakuksi. Sen katolta on myös loistavat näkymät historiallisen Rooman keskukseen eli Forumin Ja Palatium ja Capitolium kukkuloiden suuntaan.

Toisena päivänä seuraan liittyi yhteinen ystävämme jalkapallopiireistä joka oli sattumalta paikalla vaimonsa kanssa. Vaimon iloksi päivä vietettiin siis terasseilla ja ilta Irkkubaarissa jalkapalloa katsellen ja siitä keskustellen. Mitäpä muutakaan voisi romanttiselta lomalta odottaa.. 

Viimeisenä täytenä päivänä toki kierreltiin kaupunkia kattavammin ja käveltiin päämäärättömästi ympäri. Osalla oli tarkoituksena tehdä ostoksia mutta hintataso kaikkialla oli sama kuin Suomessa. Varsinkin ostoskadun Via Del Corson ympäristössä olevat liikkeet ovat hintavia ja katuja reunustaakin lähinnä huippuliikkeiden lippulaivoja, joissa normaalipaksuisella lompakolla ei pääse edes sisään. Kalleimpiin liikkeisiin jopa jonotettiin ulkopuolella koska niihin ei lasketa montaa asiakasta kerrallaan sisään.

Pantheonin temppeli

Rooman keskusta varsinkin tärkeinpien nähtävyyksien osalta on melko kompakti ja helposti käveltävissä läpi päivässä mikäli asioihin ei halua syventyä. Toisaalta esimerkiksi Colosseumilta vierailuun saa kaikkine jonotuksineen helposti käytettyä vaikka koko päivän. Mikäli nähtävyyksistä vierailu kiinnostaa, niin on ehdottomasti ostettava Roma-pass, joita myydään hotelleissa ja turistipisteissä. Tietylle aikajaksolle ostettava passi oikeuttaa vierailuun kaikissa nähtävyyksistä ja sillä pääsee jonojen ohi esimerkiksi Colosseumille. Lisäksi passilla pääsee käyttämään rajattomasti julkista liikennettä. Myös taksi on varsin näppärä ja 10-15€ matkustaa helposti keskustan laidalta toiselle.

Kaksi maailmaa kohtaavat Colosseumin ympäristössä.

On mukava paikan päällä myös huomata etteivät suomalaisten veronmaksajien rahat ole menneet hukkaan, sillä paikallista yrittäjää ei veronkanto kiinnosta. Onkin syytä yhteiseurooppalaisuuden ja solidaarisuuden vuoksi lapioida kasaan nopeasti tukipaketti nro X jotta eteläinen lupsakka elämänmeno saa jatkua. Kuitin saanti mistään palvelusta on käytännössä mahdottomuus eikä Italialainen yrittäjä jaksa asiasta huonoa omaatuntoa kärsiä. Ja miksi kärsisikään kun rahaa on muutenkin saatavilla.

Innokkaat ja ystävälliset tummapaahtoiset kulkukauppiaat piristävät turistin arkea ja hakevat aktiivisesti kontaktia. Jurosta suomalaisesta moinen ylitsepursuava ystävällisyys ja henkilökohtaiseen tilaan tunkeutuminen saattaa tuntua jopa ahdistavalta, mutta vanhoissa sivistyskulttuureissa moinen on normaalia. Turisti hukutetaankin erilaisiin ilmaisiin yllätyslahjoihin ja mikäli varaansa ei pidä niin koristaa rannetta nopeasti useampikin uniikki rannekoru. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että ilmaisia lounaita ei juuri ole, ja sama pätee tässäkin: korun lahjoittaja tulee nopeasti katumapäälle ja palaa asiaan.

Nestehukan riivaamia satunnaisia turisteja

Terminin alueen turvallisuus ja maine ovat keskusteluissa herättäneet kysymysmerkkejä, ja innokas ja uhrautuva testiryhmämme  päättikin ottaa asiasta selvää. Empiirisiin tutkimuksiin otti osaa useampikin henkilö ja johtuen vain kahdesta huoneiston avaimesta sekä epätietoisuudessa huoneiston sijainnin suhteen, vietettiin alueella useampikin yö ulkona nukkuen/haahuillen. Lopputulemana voidaan todeta että paikalliset kodittomat ovat ystävällisiä ja rötöksiltä vältyttiin puolin ja toisin. Kannattaa myös muistaa laittaa hotellin nimi tai sijainti johonkin varmaan talteen, tai kirjoittaa se vaikka käteen mikäli illalla on tarkoitus availla lasikantista laulukirjaa.

Myöskään päivisin ei rikollista toimintaa havaittu, vaikka etelän nahkoja paljon liikkuikin. Nykytilanteen mukaisesti poliiseja on todella runsaasti liikkeellä ja suosituimmissa ja vilkkaimmissa kadunkulmissa päivystää armeijan yksiköitä hampaisiin asti aseistautuneina. Käykin väkisin mielessä mitä sitten jos joku näistä armeijatason konetuliasein varustetuista ihmisistä saa mielenhäiriön tai kiukunpuuskan.

AS Roma - Genoa 3-2

Itse ottelupäivä eli sunnuntai koitti kolmantena päivänä. Ottelu käytiin Rooman olympiastadionilla eli Stadio Olimpicolla, joka sijaitsee aivan Tiber-joen tuntumassa keskustan pohjoispuolella. Sinne pääsee ratikalla numero kaksi aivan Piazza Popolon portin ulkopuolelta, mutta se on saavutettavissa myös noin puolen tunnin kävelyllä.. 

Kannattaa muistaa että täälläkään ei lähialueella olutta myydä kaupoista ulos ottelua edeltävänä aikana. Alkoholi siis aiheuttaa lieveilmiöitä myös sivistyneissä alkoholikulttuurin maissa eikä pelkästään humalahakuisessa Suomessa. Stadionille on helppo löytää ihmisvirtoja seuraamalla ja paikalla oltiinkin hyvissä ajoin. Erään seurueemme jäsenen lippu oli väärällä nimellä ja sisäänpääsy evättiinkin portilla. Täälläkin mustan pörssin kauppaa ja turvallisuutta vahditaan nimetyllä lipulla ja henkilötodistukset onkin syytä olla mukana. Kummisetä sai kuitenkin miehen puhuttua sisälle sanomalla että lompakko on varastettu.

Tunnelma oli korkealla jo tunti ennen peliä ja Rooman ultrat virittelivät laulujaan. Olympia stadion vetää 72,000 henkeä ja oli luonnollisesti Tottin viimeisen pelin vuoksi loppuunmyyty. Lippumme oli hankittu hyvissä ajoin ja hyvä niin, sillä niiden hinta ottelun lähestyessä kipusi useisiin satoihin euroihin välityspalveluissa.

Italialaiset ovat äänekästä ja teatraalista kansaa ja jo asiointi ruokakaupassa voi aiheuttaa riitaa ja huutoa sekä käsien heiluttelua, joten meteli stadionilla oli paikoin korviahuumaava. Uskonnon omaisesti jalkapalloon ja omaan joukkueeseensa suhtautuva porukka siis pääsee kannattaessaan toteuttamaan itseään ja tämä kyllä kuuluu. Päivän teemaan ja sen mukaiseen 'e solo un Capitano'- huutoon olikin siis helppo yhtyä. Tunnelma oli pääosin kannustava, ainoastaan seuran valmentajan Spalletin tai omistajan naamat näytöillä aiheuttivat käsittämättömän vihellyskonsertin. Katsomossa oli kohtuullisen rauhallista mutta ihmiset vetivät jengoja toisilleen esimerkiksi siitä jos toinen seisoi väärässä paikassa tai liikkui väärään aikaan. Monta huutokilpailua ja käsirysyä oli lähellä syntyä kun ihmiset raivosivat toisilleen. Näin sivustakatsojan silmissä vahva ylireagointi vaikutti jopa huvittavalta.

Ottelun kaari oli kuin parhaan klassisen koulukunnan dramaturgin opinnäytetyöstä; vieras meni alussa johtoon mutta Roma tasoitti pian ja meni toisella jaksolla itse johtoon Tottin tullessa kentälle 51 minuutilla. 75minuutilla tasoitti vuorostaan Genoa. Tasapeli ei Romalla suoraan mestarien liiga paikkaan riittäisi ja pettymys oli käsin kosketeltavissa. 85 minuutilla iski Roma kuitenkin voittomaalin ja stadion repesi. Tuntemattomat ihmiset hyppelivät toistensa kauloihin ja huusivat. Meteli ja tärinä heiluttivat penkkirivejä ja desipelilukemat olisivat varmasti ylittäneet suomalaisen standardin mukaiset hupilupasäännökset. Täällä ei kuitenkaan ihmiset suhtaudu asioihin kuten Suomessa, jossa asutaan kaupungin keskustassa Urheilukadulla ja valitetaan aluehallintovirastoon siitä että läheisellä Stadionilla juhlitaan maalia liian äänekkäästi. Keskellä päivää.

Pelin jälkeen Totti veti kunniakierroksen perheensä kanssa ja piti puheen. Vaikken AS Roma fani olekaan, eikä Totti itselleni merkitse muuta kuin loistavaa jalkapalloilijaa, on hieno huomata miten iso hänen merkityksensä koko kaupungille on. 25 vuotta samassa seurassa huipputasolla on jotain mitä liian harvoin enää nykyjalkapallossa nähdään; hieno mies siis. Katsomossa ei montaa sataa kuivaa silmää loppuseremonioiden aikana ollut ja tunteet näytettiin suoraan. Hieno tapahtuma ja mukava saada olla osana sitä. Tätä kaikkea jalkapallo parhaimmillaan on. Tunnetta.

Ilma pysytteli koko reissun ajan + 30 asteen päällä päivisin joten siitäkin näkökulmasta katsoen oli reissu varsin onnistunut. Perjantain saapuminen ja tiistaina rikospaikalta poistuminen oli ajallisesti hyvä ratkaisu sillä moista menoa ei kovin paljon kauemmin olisi jaksanut. Kaikki kiitos Francesco Tottille kutsusta, matkanjärjestäjälle sekä mahtavalle porukalle.

Ruokapuolella ei elämyksiä koettu sillä ruokavalio oli taattua spaghetti carbonaraa ja pitsaa, joka syntyseuduillaan on ovin erilaista kuin Hausjärven pitsataksissa. Tärkeintä eväksissä on itse pasta tai pitsapohja ja muut lisukkeet ovat pelkästään mausteita.. Viimeisenä iltana syötiin hieman "paremmin" ja käytiin oikein paikassa jossa on pöytäliina eikä ruokalistaa valokuvina. Pöytään kannettiin jopa pahamaineisia ja häikäilemättömyydestään tunnettuja simpukoita, noita mutapohjan paholaisia, jotka syvissä vesissä väijyvät pahaa aavistamattomia ihmisiä. Iljetykset upposivat yllättävän monenkin suuhun vaikka itse kierrän moiset kammotukset kaukaa.

Suihkussa viihtyvää ihmistä osaa aina vituttaa olemattomat paineet vesiverkossa ja se tuntuukin hassulta sitä taustaa vasten että Rooma oli kukoistuksensa aikoihin kuuluisa lukuisista kylpylöistään joissa läträttiin vailla huolta huomisesta. Pelkästään yksi akvedukti, Aqua Marcia laski Roomaan 200miljoonaa litraa lähdevettä päivässä. Aqua Marcia oli pituudeltaan 91kilometriä pitkä ja vesi juoksutettiin niin että kaato kilometriä kohden oli 2cm. Melkoisen tarkkaa puuhaa siis moisen rakentaminen. Ja parhaimmillaan akvedukteja oli 11 kappaletta toiminnassa.. Germaaniheimot kuitenkin valloituspäissään 400-luvulla paskoivat nämä insinööritaidon ihmeet ja nykyisin onkin mahdotonta saada päivän aikana edes ammetta valutettua täyteen

Aqua Marcia toi veden myös Caracallan kylpylään johon mahtui 1600 vesipetoa kerrallaan. Käsittämättömän kokoiset rauniot sijaitsevat kävelymatkan päässä keskustassa ja niitä ihaillessa ymmärtää miten hyvin asiat kylpemisen suhteen aikoinaan olivat. Tässäkin suhteessa on menneestä taannuttu huomattavan paljon.

Caracallan kylän rauniot

Seuraavan kerran sitten kentien erilainen reissu tänne niin voi kirjoittaa turistioppaan ja historiaeepoksen. Tällä kertaa tähän. Moido!