Berlin Tour by Hatkassa

 Berlin Tour by Hatkassa.

Esipuhe; Julkaistaan tekele nyt hieman raakileena. Kuvia ei joka paikasta löydy, mutta jos niitä odottelen saattaa hieman kulua aikaa; pitää kuvausreissu tehdä kunhan ennättää. Muutenkin kirjoitus on hieman torso ja päivittelen (ja ehkä jopa jaksan oikolukea) sitä sitä mukaa kun jaksan tai löytyy inspiraatiota.
Mikäli kiinnostaa niin mene välittömästi Facebookkiin tykkäämään sivusta
Hatkassa , sinne ilmestyy aina tiedot päivityksistä ja muutakin skeidaa.

Otetaan seuraavaksi uhriksi Eurooppalainen suurkaupunki Berliini, joka tätä nykyä toimittelee myös Saksan pääkaupungin virkaa. Mielenkiintoisen historian omaava miljoonakaupunki elää nykyisin ajan pulssilla, vaikka onkin kokenut viimeisen sadan vuoden aikana varsin paljon.

Kirjoituksen ei ole tarkoitus olla tarkka kuvaus siitä miten lentokentältä pääsee keskustaa, mistä löytyy paras kreikkalainen ravintola tai halvin bisse. Se keskittyy tärkeinpiin nähtävyyksiin ja pyrkii kevyesti peilaamaan niitä menneisiin vuosiin ja tapahtumiin. Kirjoitellaan erikseen sitten reissublogi kun seuraavan kerran mennään.

Nyt vasta 30 vuotta yhdistyneenä eläneen kaupungin koko olemassaoloa leimaa rautaesirippu ja toisen maailmansodan kauhut, jotka on siististi lakaistu maton alle normaalin elämän tieltä. Jaettu kaupunki sijaitsi keskellä Saksan demokraattista tasavaltaa ja Länsi-Berliini siis omana saarekkeenaan ympäröivän kommunistivaltion sydämessä. Alunperin Berliini, kuten muukin Saksa, jaettiin voittajavaltioiden kesken neljään osaan, eli Ison-Britannian, Ranskan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken. On hyvä muistaa että itse kaupunki sijaitsee Saksan itäosassa, lähellä Puolan rajaa.

Berliini 1945, näkymä Unter Den Linden;ille. Kuva Internet.

Kaupunkia myös pommitettiin sodan aikana rajusti eikä täten koko kaupungissa kovin montaa ehjää rakennusta sodan päättyessä ollut, ja kuten sen aikaisista kuvista ja videoista voi todeta, on taloista pystyssä lähinnä kantavat rakenteet. Myös Berliinin valtauksen yhteydessä tuhottiin paljon entisestä vallasta muistuttanutta, ja taidehistoriallisesti arvokasta tavaraa rahdattiin junavaunuittain itään. Lähes kaikki siis on sodan jälkeen rakennettua tai entisöityä, eikä Berliini kovin kauniin kaupungin maineessa olekaan. Jälleenrakennus on kuitenkin ollut nopeaa, ja varsinkin yhdistymisen jälkeen vielä 90-luvulla tyhjänä raja-alueella seisoneet jättömaat puskevat nyt pilvenpiirtäjää ja neonvaloja.

Näkymä Potsdamer Platz;ilta kohti Mitteä ja televisotornia

Kuvat ovat pääosin omiani. Fiksuimmat saattavatkin täysin oikein päätellä, etten paikalla ollut ennen ja jälkeen sota-ajan, enkä edes 80-luvulla. Vanhemmat kuvat siis on lainattu julkeasti netistä ja julkaistu näinkin suositussa ja puhkiluetussa mediassa ilman kuvaajan tai kuvanomistajan lupaa täysin ilman takaraivoa ja omantunnon tuskia. Kuvien perään on toki merkitty lähteeksi Internet. Lisäksi lainakuvat erottaa omistani siitä, että omani ovat pääosin ihan paskoja, ja pitäisikin käydä kohteita uudelleen kuvaamassa. On tunnustettava että kamera on ollut mukana parilla ensimmäisellä reissulla ja sitten usein jäänyt hotellihuoneeseen.

Itse kaupungissa olen käynyt viisi kertaa, muutaman kerran yksin ja loput erilaisissa kaveri kokoonpanoissa. Kokoonpanosta riippuen myös on vaihtunut reissun teema ja vaakakupissa painaneet erilaiset mielenkiinnon kohteet.

On hyvä huomioida että kokemukset ovat vuosilta 2008-2017 joten alati muuttuvassa kaupunkiympäristössä on saattanut tapahtua radikaalejakin muutoksia. Kirjoittaja ei näistä ota vastuuta vaan haistattaa vikisijöille pitkät vitut.

Berliini on Euroopan suurimpia kaupunkeja 3,5 miljoonalla asukkaallaan, ja sijaitsee kahden tunnin lentomatkan päässä Helsingistä. Sinne lentää useampi yhtiö, vaikka Air Berlin hiljattain tekikin konkurssin. Tänne siis on helppo ja halpa lentää vaikka vain viikonlopuksi, ja käytännössä ympäri vuoden.

Kokonsa puolesta kaupunki tarjoaa aina jotain uutta ja toimii monella tasolla, joten siellä voi vetää mukavan kännirännin tai nuohota viikon läpi kattavaa museotarjontaa. (Sota)Historiasta kiinnostuneelle tämä toisen maailmansodan Euroopan osan loppunäyttämö ja Natsi-Saksan vallan tyyssija tarjoaa koluttavaa ja nähtävää, vaikka pitää muistaa että koko kaupungin alue on periaatteessa rakennettu sodan jälkeen uudestaan.

Sunnuntaikävelyllä sodan jälkeen. Kuva; Internet

Berliinissä ja koko miksei koko Saksassakin viehättää se, että vaikka yhteiskuntajärjestys ja koko infra on hyvin kasassa, ei kaikesta kuitenkaan jakseta niuhottaa ja nillittää kuten Suomessa. Asiat on järjestyksessä mutta paketin osittainen sekoittaminen ei häiritse ketään ja asioihin suhtaudutaan hieman yliolkaisemmin kuin suomessa, jossa välillä tuntuu että koko yhteiskunta on organisoitu vain elättämään ja miellyttämään erilaisten valtionvirastojen himmelimäistä virkamieskuntaa ja jonka jokaisessa virastossa lienee puolet vakansseista sellaisia, että edes niiden haltiat eivät virkansa vaateita tai perusteita ymmärrä. Tämä synnyttää sitä kaikesta katkeroitunutta ja kaiken kieltävää pykäläkansaa ja toimintaa jossa polttoaineena käytetään loputonta voimavaraa, pätemisen tarvetta.

Lapsia leikkipuiston kiipeilytelineellä. Kuva; Internet

Toisin sanoen osa vastuusta on sälytetty myös ihmisille, jotka kaupunkitilan ja paikan käytöstä ovat vastuussa. Näin ollen on loppukäyttäjällä mahdollisuus tehdä asioista oman näköisiään kenenkään siihen heti puuttumatta. Enpä toki ole mikään asiantuntija mutta tältä se ohikulkijan silmiin näyttää.

Seinämuraalia Saksan 2006 MM-kisoista.

Edellä mainituista seikoista johtuen nauttii kaupunki suosiota myös katutaiteen ystävien keskuudessa, ja sitä onkin maalattu varsin ahkerasti. Täällä rosoinen ja puhkimaalattu sotkuinen sisäpiha tai "autiotalo" ei tarkoita että perältä löytyy piriluukku tai asunnottomien märkäpuoli, vaan yhtähyvin paremman väen kahvila tai koiratrimmaamo. Alakulttuurit siis kulkevat käsi kädessä valtavirran kanssa, eikä kaikki aina välttämättä ole sitä miltä näyttää. Graffititaiteen ystäville löytyy siis nähtävää aina aamuviiden jurritageista suuriin seinämuraaleihin.

Berliinin muuria jaetuilta vuosilta. Kuva Internet

Berliinin muurin rakentaminen siis alkoi vuonna 1961 Itä-Berliiniläisten toimesta täysin "yllättäen", ja asukkaat jäivät sille puolelle kaupunkia josta sattuivat eräänä aamuna heräämään. Mikäli aviovuode ei ollut sinä yönä maistunut ja tyyny oli löytynyt jonkun toisen kotoa oli edessä pitkä ero. Jako kesti aina vuoteen 1989 asti, jolloin muuri revittiin kappaleiksi ja ihana yhteiselo samointein alkoi. Tosiasiassa vielä tänäkin päivänä aiheuttaa asia kiistaa ja eripuraa ja luokkaerot entisen idän ja lännen välillä on isossa kuvassa aistittavissa. Muurin palasia on vieläkin jäljellä eri puolilla kaupunkia hajanaisesti ja sen entinen kulkulinja on teihin merkitty ainakin keskusta-alueella.

Spree jokea Dom;en takana

Kaupunkia halkova joki on nimeltään Spree, jota on keskusta-alueella kanavoitu. Se on keskieurooppalaiseen tapaan yhteydessä moniin jokiin kuten Oder;iin ja Elbeen, jonka sivujoki se itseasiassa onkin. Keskieurooppalaiseen tapaan sen vesi ei myöskään ole juomakelpoista, eikä väriltään uimaan kutsuvaa. Paras tapa siitä nauttia onkin joella kulkevat laivat jotka kuljettavat kulttuurin -tai oluenjanoisia turisteja tutustumaan kaupunkiin tästä perspektiivistä.

Huomattavan iso osa Berliinistä on vihreää, ja kaupungista löytyy puistoja joka lähtöön. Jopa kolmasosa kaupungin rajojen sisäpuolella sijaitsevasta maa-alasta on viheraluetta. Kaupunkilaiset myös käyttävät puistoja muuhunkin kuin juopotteluun ja niissä harrastetaankin erilaisia aktiviteetteja. Toki niissä onnistuu myös picnic-hommat ja pussikeittoilu.

Hintataso on paikoin hämmästyttävänkin halpa, ajatellen että kyseessä on kuitenkin Euroopan suurimpia kaupunkeja. Keskustassakin saattaa mukillisen olutta ja hyvän ruuan saada halvalla. Täytyy toki muistaa että viereistenkinj paikkojen hinatero voi olla merkitsevä. Myös kaupungin sisällä on luonnollisesti nähtävissä yhteiskuntaerot, mutta kokonaisuudessaan kaupunki ilahduttaa edullisuudellaan.

Tappelun jälkiä Pariser Platz;illa Brandenburgin portin edessä. Kuva; Internet

 Kertaakaan en kaupungissa ollessani ole joutunut puukkotappeluun enkä muutenkaan juuri ikäviin tilanteisiin. Kaupunki tuntuu varsin turvalliselta ja rauhalliselta. Toki ongelmia löytyy jos niitä hakemalla hakee; ja toisilta alueilta varmasti helpommin kuin toisilta. Kännipäissään vittuilu toimii provokaationa täälläkin, mutta siististi liikkuessa saa rauhassa olla. Metro ei yölläkään ole samanlainen kummitusjuna kuin Helsingissä, mutta kaupempaa lähiöistä tulevat öiset kaupunkijunat kuljettavat välillä vähän isompaa Pakistanilaisporukkaa, jonka läheisyydessä on parempi käden olla lompakkotaskussa ja järjestelmäkameran hotellihuoneessa.

Julkinen liikenne on pätevin ja edukkain tapa liikkua kaupungissa; Berliinin metro lieneekin käytettävyydeltään Euroopan parasta ja helpointa. Kaupunki on todella laaja ja metroverkko on kattava, helposti omaksuttava ja itse liikenneväline kohtuullisen väljä ja siisti. Kaupungissa kulkee metron (U-juna) lisäksi myös maanpäällinen S-juna eli kaupunkijuna. Lisäksi raitiolinjat ovat todella kattavia ja lyhyellä vuorovälillä kulkevia. Arkisin julkinen kulkee pitkälle puolen yön jälkeen ja viikonloppuisin kai läpi yön.

Taksi on kohtuullisen halpa ja luotettava. Kuten sanottu, kertoo taksikuskien rehellisyysbarometri aina jotain ympäröivän yhteiskunnan järjestyneisyydestä ja sivistyksen tasostan, niin täälläkin. 

Berliinin metrokartta

Jaetun historiansa vuoksi kaupunki on omintakeinen; Sillä ei ole varsinaista keskustaa, ja se on helpoiten paloiteltavissa ja pureskeltavissa asuinalueidensa kautta. Entisajan jako kahteen puoleen loi luonnollisesti molemmille puolille omat keskustansa ja yhdistymisen jälkeen ne ovat säilyttäneet paikkansa. Jokaisella alueella on omat erityispiirteensä ja oma sielunsa. Se, että jostain alueesta tai paikasta ei kovin kattavasti ole kirjoitettu, ei tarkoita etteikö siellä mitään nähtävää olisi; paikkoja koluamalla varmasti löytyy näkemistä, kokemista ja tekemistä kun malttaa hieman käännellä kiviä. Alla olevat kokemukset perustuvat omiini ja ehkä sitten päivittelen niitä kun olen uudestaan paikalla käynyt ja uutta löytänyt.

Alla olevaan karttaan piirretty kovin suurpiirteisesti kaupunginosat ja niiden suhteet toisiinsa. Nämä eivät täysin siis vastaa oikeaa, mutten jaksaa paremmin näpertää; tarkoitus on havainnollistaa kaupunginosien suhteet ja sijainnit toisiinsa nähden.

Epätarkka havainnekuva kaupunginosista

Seuraavassa nopea yhteenveto kaupunginosista ja niiden pääpiirteistä:

MITTE

Kuten nimikin kertoo, on tämä kaupungin kannalta keskeistä aluetta. Sen keskiö lienee Alexanderplatz ja sen TV-torni joka toimii maamerkkinä Berliinissä kuljettaessa. Mitte oli jaettuun aikaan Itä-Berliinin ehdoton keskusta ja osittain lännelle persettä näyttääkseen koko TV-tornikin rakennettiin; osataan sitä tälläkin puolella muuria.. Mitte;en kuuluu myös kuuluisa museosaari eli Museumsinsel. Mitten asukasluku on hieman alle 100 000 ihmistä.


TIERGARTEN

Liitoutuneet saapuvat Berliinin keskustaan Tiergartenin kautta. Kuva: Internet

Tiergarten on suuri puistoalue aivan kaupungin keskustassa; siellä myös sijaitsee nimensä mukaisesti kaupungin valtava eläintarha. Täällä on myös picnic-toimintaa ja pussikaljapaikat. Alue käsittää kuitenkin myös palasen kaupunkia, eikä siis ole pelkästään puistikko.



GESUNDBRUNNEN

Mitten pohjoispuolelta alkaa Gesundbrunnen alue. Alue on hieman rähjäinen ja antaa itsestään hieman ränsistyneen ja hylätynkin kuvan osittain. Alueelta pohjoiseen päin harhailtaessa alkaa maisema ja tunnelma pikkuhiljaa muuttua, väestöpohja tummua, ja porttikongeissa maleksii muitakin kuin YK;n hyvän tahdon lähettiläitä. Kannattaa ainakin lompakko laittaa johonkin muualle kuin näkyvään paikkaan. Alueella asuu noin 100 000 ihmistä.


PRENZLAUER BERG

Boheemin kaupunginosan maineessa oleva Preazlauer-Berg on siisti ja rauhallinen alue, joka on tällä hetkellä kovasti hip ja cool. Tästä ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä alueella on muutakin kuin Hipstereitä heiluttamassa diaboloa. Preanzlauer Bergin alueella asuu noin 150 000 ihmistä.


FRIEDRICHSHAIN

Entisen Itä-Berliinin asuinalue jonka 130 000 asukasta ovat kovaa vauhtia keskiluokkaistuneet, eikä alue enää olekaan sellainen talonvaltausmekka kuin aiemmin. Alueella on kuitenkin vilkas yöelämä.


KREUZBERG

"Turkkilaisena" kaupunginosana tunnettu Kreuzberg asuttaa noin 150 000 ihmistä. Alueena se on Berliinin keskustan alueista alhaiten toimeentuleva ja sen työttömyysprosentti on korkea. Alhaisten vuokrien vuoksi alueelle on muuttanut paljon nuorisoa, ja sen keski-ikä onkin suurkaupungeista Euroopan alhaisimpia. Alueella on paljon kivijalkatoimintaa ja kahviloita sekä halpoja kuppiloita, ja sen ilmapiiri on varsin välitön ja punk.


NEUKÖLLN

Aiemmin hieman pahamainen kaupunginosa on viime vuosien paisteessa paahtunut parempaan suuntaan ja on nykyisin varsin trendikäs ja suosittu alue. Tunnetaan erituýisesti Arabikaupunginosana.


TEMPELHOF

Pieni alue keskustan eteläpuolella on tunnetuin suuresta lentokentästään, joka nykyisin on suljettu ja toimii ulkoilmamuseona ja puistona.


SCHÖNEBERG

Schöneberg on noin 130 000 asukkaan kaupunginosana entisen Länsi-Berliinin keskus Zoologiska Gartenin alueen ja vanhan Länsi-Berliinin pääkadun Kurfursterdam eli Ku´damin alkupaikkana. Alueelta löytyy myös pornokaupan keskus sekä erilaiset hinttidiskot ja nahkakaupat, jotka antavat Nollendorfplatsin ympäristölle varsin omaleimaisen katukuvan.


CHARLOTTENBURG JA WILMERSDORFF

Charlottenburgin kaupunginosa on leimallisesti sitä paremman väen aluetta, entistä lännen keskustaa, jonka nimi juontaa alueella sijaitsevasta Charlottenburgin linnasta. Wilmersdorff siihen kiinnikasvaneena edustaa sitä kaupallisen keskustan puolta Kurfursterdamn-ostoskatuineen ja merkkiliikkeineen. Yhteisen hallintoalueen muodostava parivaljakko on pesäpaikka yli 300 000 ihmiselle.


MOABIT JA WEDDING

Charlottenburgin pohjoispuolella sijaitseva Moabit on eräänlaista väliinputoaja-aluetta keskustan ja lentokentän välissä.






Seuraavaksi sukelletaan alueella pää edellä hieman syvempään veteen ja puretaan asuinalue tiili kerrallaan;


MITTE

Mitten pureskeleminen pieniin ja helposti nieltäviin paloihin on kai syytä aloittaa Alexanderplatzilta, joka siis toimi Itä-Berliinin aikaan keskuksena ja on sellaiseksi muodostunut myös muurin poistuttua.

Aleksanderplatz toimii myös liikenteen solmukohtana ja sen metroasemilta poikkeavat kaksi metrolinjaa sekä yläpuolelta liikkuvat kaupunkijunat. Pisteestä on kulkuyhteys joka puolella Berliiniä ja se onkin varmasti kaupunkijoukkoliikenteen tärkein yksittäinen asema.

Alexanderplatzilla aikaa mittaa myös Berliinin tunnusmerkki, kuuluisa Urania-kello, joka paistattelee useissa kaupungista otetuissa kuvissa. Irtonaisena huomiona on mainittava, että mikäli arvoisa lukijamme on suonensisäisten huumeiden ystävä, löytyy vertaistukea aukion McDonaldsin pohjakerroksesta; mikäli tämä skene ei ole tuttu, kannattaa yöruoka syödä jossain muualla.

Alexanderplatz;in itäsaksalaista kauneutta.

Aukiota voidaan pitää yhdistyneen Berliiniin keskuspaikkana ja se lienee käsitteenä kaikille kaupunkiin vähääkään tutustuneille tuttu. Tänne saapuu lentokenttäbussit ja täällä seikkailevat saksalaisten poliisisarjojen etsivät. Se toimii myös useille turisteilla ensi kosketuksena Berliiniin ja antaakin ympäröivästä kaupunkikuvasta varsin autenttisen vaikutelman.

Tv-Torni

Varsinaisena maamerkkinä toimii kuitenkin Berliinin Tv-Torni, joka näkyy käytännössä koko kaupungin alueelle ja auttaa suunnistamisessa. Se on yli 350 metrin korkeudellaan euroopan korkeimpia rakennuksia ja rakennettiin Itä-aikaan vuonna 1969. Ateistisen ja kommunistisen Itä-Saksan mielipahaksi metallinen teräspallo kuitenkin heijasti aurinkoa niin että se muodosti ristiheijastuksen ja sitä kutsuttiinkin paikallisten keskuudessa "Paavin kostoksi".

Näköala TV-tornista Prenzlauer Berg;in suuntaan

200 metrin korkeudessa sijaitsevaan ravintola/näköalatasanteelle pääsee hissillä pohjatasosta parinkympin maksua vastaan. Paikalla on kuitenkin käytännössä aina niin hirveä tungos ja ihmiset sullotaan hissiin kuin teurasporsaat, joten sitä ei ehkä voi ahtaanpaikan kammoiselle myöskään suositella. Mikäli kuitenki koettelemuksista selviää, aukeaa ylhäältä esteettömät näkymät joka suuntaan Berliiniä.. Matkaseurueen suunnistaess ylös löytyy velliperseille pohjakerroksesta kuitenkin useampikin ravitsemusliike ja drinkkibaari.

Park-Inn hotelli

Aukion laidalla seisoo samoihin aikoihin tv-tornin kanssa rakennettu Park Inn-hotelli, joka aikoinaan toimi Itä-Saksan omistamana valtionhotellina. Se on kaupungin ja koko Saksan hotelleista korkein 37-kerroksisena, vaikka vaikuttaakin tv-tornin kainalossa varsin pieneltä. Täältäkin löytyy myös kattoterassi jonne pääsevät livahtamaan muutkin kuin hotellin asiakkaat..

Alexanderplatz;in metrotunneleissa yöllisillä seikkailuilla.

Metrotunnelit ja varsinkin risteysasemien liityntätunnelit saattavat välillä olla hieman hämäriä ja tuntua hankalilta, sillä raiteet saattavat sijaita useassa kerroksessa ja liityntäasemien laiturit joskus varsin kaukanakin toisistaan. Lisäksi suurimmilla asemilla on liityntä vielä erikseen S-Bahn-kaupunkijuniin, jotka lähtevät maatasosta. U-linjan metroissa kannattaakin seurata opasteet ja suunnat hyvin jottei turhaa kävelyä tule. Eksynyttä kulkijaa viihdyttävät kaikista metroista tutut hahmot eli kerjäläiset, juopot ja trubaduurit. Melkein jokaiselta metroasemalta löytyy ruokapisteet ja niistä saakin muutamalla eurolla käsittämättömän hyvät ja runsaat döner-leivät nopeasti mukaan. Viikon reissun täällä eläisi pelkästää metroasemien eväitä syödessä.

Aukiolta löytyy myös puistikko jonka keskellä makoilee Neptunbrunnen-suihkulähde. Se sijaitsi ennen hieman eri paikassa Berliinin kaupunginlinnan pihalla, mutta koska koko alue linnoineen päivineen tuhoutui pommituksissa ja sen rauniot purettiin, siirrettiin suihkulähde ensin sisätiloihin ja restauroinnin jälkeen nykyiselle paikalleen.

Kaupunkilinna 1900-luvun alussa. Kuva; Internet

Joen toisella puolella aikanaan seissyt kuninkaanlinna vaurioitui sodassa ja purettiin DDR;n aikaan, sillä sen katsottiin edustavan Preussilaista militarismia. Oikealta nimeltään Berliner Stadtschloss eli Berliinin kaupunkilinna. 1400-luvun puolivälissä ensimmäisen osansa saanut linna on toiminut paikallisten piällysmiesten; Kreivien, ruhtinaiden, kuninkaiden ja keisareiden kaupunkikotina vuosisatojen ajan.

Se vaurioitui sodassa, ja vaikka olisikin ollut pelastettavissa, niin purettiin DDR;n toimesta pian sodan jälkeen. Keskeiselle paikalle tarvittiin tapahtuma-aukio ja linna joutui sijaiskärsijäksi. Se purettiin ja paikalle perustettiin Marx-Engels-Platz. Suuren ja rumana pidetyn rakennuksen purkutyöt eivät olleet helppoja sillä sen eristyksissä oli käytetty 5000 tonnia asbestia.

Tasavallan palatsi ennen purkamistaan. Kuva: Internet

Hieman myöhemmin siihen rakennettiin tilalle Tasavallan palatsi, joka toimi DDR;n parlamentin kokoontumispaikkana. Tasavallan palatsin elinkaari jäi kuitenkin varsin mitättömäksi sillä sen purkutyöt aloitettiin 2006.

Tasavallan palatsin purkutöitä 2008

Nykyisin linna on tarkoitus rakentaa uudelleen ja se onkin ollut rakennustyömaana  jo useamman vuoden ja työn on tarkoitus valmistua vuonna 2019. Alla havainnointimalli siitä, millaiselta paikka tulee linnan valmistuttua näyttämään. Museosaaren yhteydessä oleva linna jatkaa teemaa sillä sen sisäosiin rakennetaan etnologinen museo ja Aasialaisen taiteen museo. Lisäksi rakennuksen on tarkoitus toimia erilaisten tapahtumien ja gaalojen pitopaikkana.

Rakennustöitä esittelevän Humboltd-boksin sisällä oleva havainnointimalli.

Lähistöltä löytyy myös Berliinin vanhin asuinalue, 1200-luvulla rakennetun Nikolainkirkon ympärille rakentunut Nikolaiviertel eli Nikolain-kortteli. Spree-joen varressa sijaitseva Nikolaiviertel oli alun perin koko Berliinin kaupunki, joka liittoutui joen vastarannalla olevan Cöllnin kanssa 1300-luvulla, ja 1360 liittyivät yhdessä Berliini-nimellä Hansaliittoon, päästen näin kiinni kaupankäyntiin koko Itämeren alueella. Kortteli pommitettiin päreiksi sodan aikana, kuten tapoihin kuuluu, ja vasta 1980-luvulla se restauroitiin muistuttamaan alkuperäistä. Vaikka asemakaava ja teiden linjat mukailevat keskiaikaista, on se kuitenkin DDR;n betonirestaurointia.. Ajatonta historiallista tunnelmaa ja hienoja kahviloita aivan ydinkeskustan tuntumassa; kannattanee siis kiertää kuitenkin läpi.

Alexanderplatzin aukion laidalta löytyy myös Berliinin Aquadom & Sealife, mitat täyttävä akvaario ja varsin erikoinen sylinterin muotoinen akvaario jonka läpi kuljetaan hissillä. Itse Sea Life osasto ei juuri yllätä; Vuokkakala ja monnirausku näyttävät suurin piirtein samanlaisilta myös Helsingin Sea Lifessa. Yllätys on Radisson Blue-hotellin sisäänkäynnin yhteydessä toimiva Aquadom: 25 metriä korkea, miljoona litraa vettä ja 1500 kalaa sisältävä sylinteri, jonka sisällä kulkee hissi. Hissiajelu kuuluu Sea Lifen lippuun, joten se on joka tapauksessa ostettava mikäli hissiajelun haluaa suorittaa. Tämä on varmasti maailman oudoin hissi.

Vieressä sijaitsee myös DDR-museo, jonka sisäänkäynti on aivan Spree-joen vieressä. Museossa on paljon krääsää DDR;n ajoilta ja osa näistä varsin mielenkiintoisiakin. Paikka on varsin suosittu, varsinkin koululaisryhmien piirissä, joten se saattaa myös olla aivan tukossa. Mikäli onnistuu vierailuajankohdan valitsemaan niin ettei tungosta ole, niin kannattaa käydä kurkkaamassa läpi.

Berliner Dom iltapuvussaan.

Berliner Dom eli Berliinin tuomiokirkko hallitsee eteläpäässä maisemaa Spreejoen ja uuden kaupunginlinnan rakennustyömaan vieressä. Aikaa ja pommeja vastaan kamppaillut, 1894 nykymuotonsa saanut tuomiokirkko rakennettiin keisari Wilhelm II; toimesta ja sen ulkomuoto yhdistelee barokkilaista ja myöhäisrenesanssista rakennustyyliä. Paikalla on sijainnut tuomiokirkko jo 1500-luvulta lähtien, mutta Wilhelm II halusi paikalle jotain suureellisempaa. Kirkko vaurioitui pommituksissa pahasti ja jäi sodan jälkeen Itäpuolella pahasti rappiolle sillä kirkkoja ei kommunistisessa ja ateistisessa maassa juuri arvostettu. Se olikin pitkään purku-uhan alla, mutta sai synninpäästön ja sen korjaustyöt aloitettiin 1980-luvulla ja itse kirkko avattiin uudelleen 1993.

Dom;en sisätiloista alttari. Siinä sopii Kristuksen köllötellä Golkatalla.

Berliner Dom;en kupolilta Unter der Linden;in suuntaan. Etualalla Lustgarten.

Kirkko on sisätiloista todella hieno, eikä kultaa tai kimallusta ole säästelty. Kannattaa maksaa pääsymaksu jo pelkästään siitä syystä, mutta kannattaa pistäytyä myös sen kupolilla johon pääsee ahtaita käytäviä pitkin kapuamaan. Korkean kupolin terassin pääsee kiertämään ympäri ja sieltä avautuukin maisemat joka suuntaan kaupungin keskustaa..

Keisari Wilhelmin arkku kryptassa

Pääsymaksu on vain jokusen euron ja lipulla pääsee tutustumaan myös maanalaiseen Hohenzollernin Kryptaan. Hohenzollernit olivat Brandenburgilainen hallitsijasuku, joka hallitsi Brandenburgia, Preussia, Romaniaa ja muuta Saksan keisarikuntaa vuosisatojen ajan. Suvun viimeinen hallitsija oli Keisari Wilhelm II, joka Saksan keisariudesta ja Preussin kuninkuudesta I maailmansodan jälkeen 1918. Kryptasta löytyy miltei sata sarkofagia joista osa on todella hienoja, kultaisia ja lukuisin yksityiskohdin koristeltuja arkkuja.

Manalanvartija kirjoittaa edesmenneelle kuninkaalliselle suosituskirjettä

Kirkon edessä oleva aukio, joka rajaantuu toisesta päästään entiseen Berliinin linnaan ja toisesta päästä Museosaaren ensimmäisen museoon, eli Altes Museumiin, on nimeltään Lustgarten. Keskeisellä paikalla sijaitsevaa museota käytettiin natsiaikaan progadandapuistona ja museon portaille oli rakennettu puhujakoroke Hitlerille. Puistossa järjestettiin puhujatapahtumia, kokoontumisia ja muita hengennostatus tapahtumia taattuun natsityyliin.

Lustgarten ja Altes Museumin portaikko, oikealla Berliner Dom vuonna 2015

Lustgarten ja Altes Museum samasta suunnasta noin 70 vuotta aiemmin. Kuva: Internet.

Berliini on kuuluisa lukuisista ja hyvin varustelluista museoistaan, ja varsinainen mekka niille on tämä keskustassa sijaitseva Museosaari, eli Museuminsel. Keskeisellä paikalla sijaitseva, Spreejoen ja sen pienen kanavoidun sivuhaaran, Spreekanal;in väliin jäävä saareke toimii majapaikkana monelle Euroopan huippumuseolle. Täällä saa helposti kulumaan sadepäivän jos toisenkin.

Yllä kuvattu Altes Museum, eli vanha museo on kreikkalaiseen tyyliin 1830 rakennettu museo, jonka kokoelmissa on lähinnä antiikin aikaista esineistöä Rooman (Etruskien) ja Kreikan ajoilta.

Sen takana ensimmäisenä on Neues Museum, eli uusi museo. Se tuhoutui lähes täysin sodassa ja avattiin vasta 2009 uudelleen. Museon pääpainona on egyptiläinen historia ja sen vetonaulana on kuuluisa kuningatar Nefertitin rintakuva, jota pidetään Egyptiläisen taiteen merkittävimpänä säilyneenä teoksena.

Bode-museo pitää sisällään myöhäisantiikkista ja bysanttilaista esineistöä.

Pergamonin alttarin portaikko

Takaosasta löytyy Pergamon-museo, jonka sisältä löytyy valtavia, koko huoneen vieviä kokonaisuuksia. Näyttelyt keskittyvät Lähi-Idän alueen muinaisvaltioihin kuten Assyriaan, Babyloniin ja Persiaan. Lisäksi sieltä löytyy Islamin taiteeseen liittyvää esineistöä.

Kuuluisa Babylonin portti

Kokonaiset hallit täyttyvät muun muassa Pergamonin alttari, Nebukadressar II;n valtaistuinsali ja kuuluisa Istarin portti Babyloniasta.

Jokainen museoista tuhoitui pahasti sodassa ja osa siis on avattu vasta vähän aikaa sitten uudelleen. Esineistöä tuhoutui pommituksissa, osa turvaan siirretyistä teoksista jäi sille tielleen ja hävisi. Osa vietiin kaupungin valtauksen jälkeen Neuvostoliittoon ja sijoitettiin siellä museoihin kuten Eremitaasiin. Kaupungin yhdistyttyä tavaroita on pikkuhiljaa palautettu ja ne on siirretty takaisin näyttelyihin.

Luonnonhistoriallisen museon esineistöä

Pakko nostaa tässä vaiheessa framille myös Mitten alueella Invalidenstrassella sijaitseva Luonnonhistoriallinen museo eli Museum fur naturkunde tässä yhteydessä esille, sillä se edustaa lajissaan koko maailman huippua ja on dinosauruksista ja muista luukasoista kiinnostuneille varsinainen mekka. Sieltä löytyy maailman suurin aito dinosauruksen luuranko, sillä salissa seisoo yli 13 metriä korkea Brachiosauruksen ranka. Salissa on edustettuna myös muut hirmuliskot sekä maailman yhdeksästä löytyneestä Archaeopteryxin fossiilista parhaiten säilynyt. Kyseistä muinaista liskolintua pidetään puuttuvana linkkinä liskojen ja lintujen välillä. Kyseessä on siis mittaamattoman arvokas muinaisjäänne. Kokonaisuudessaan museon näyttelystö käsittää hulppeat 30 miljoonaa esinettä, jotka eivät toki kaikki ole näytillä...

Museosaarelta linnasiltaa (schlossbrucke) pitkin poistuttaessa alkaa eräs kaupungin pääkaduista, vajaa kaksi kilometriä pitkä, lehmusten ympäröimä bulevardi Unter Den Linden, eli kaupungin historiallinen pääkatu jonka laittoi alulle vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm vuonna 1624. Se siis johti pois silloisen kaupungin sydämestä eli kuninkaanlinnasta, ja täytettiin lehmuksilla jotta ylipainoiset aristokraatit voisivat ratsastella mukavasti suojassa auringon paahteelta. Sittemmin ovat jalopuut suojelleet alla marssivien sotilassaappaiden loppumattomia rivistöjä, kunnes ne sodan aikaan kaadettiin polttopuiksi. Nykyisin puut taas kasvavat ja kadun ympäristössä on runsaasti ravintoloita ja kahviloita ja baareja.

Tänäkin päivänä keskellä katua turistin ottaa vastaan valtava Fredrik Suuren ratsastajapatsas, joka seisoo majesteettisesti keskellä katua. Patsas onkin pokkansa pitäen seurannut betonikehikon suojista maailmansodan melskeet ja kestänyt sen että sodan jälkeen DDR;ssä julistettiin hänet yksinvaltiaaksi sekä tyranniksi ja siirrettiin piiloon. Myöhemmin seurasi kuitenkin täyskäännös ja Preussin historia alettiin esittämään DDR;n virallisessa historiankirjoituksessa eräänlaisena valtion esihistoriana. Fredrik Suuri nähtiin nyt uudistajana ja vallankumouksen edistäjänä, joten patsas sai palata ikiaikaiselle paikalleen.

Unter Den Linden loppusyksyn rospuutossa.

Unter den Linden:illä on luonnollisesti myös paljon muuta nähtävää joten lähdetään järjestyksessä kohti sen päätepistettä, Brandenburgin porttia;

Heti linnasillalta poistuttaessa sijaitsee oikealla puolella kadun vanhin rakennus, vuonna 1706 rakennettu Zeughaus. Se suunniteltiin alunperin Preussin asevarastoksi ja säilytystilaksi sotasaaliille. Se muuttuikin aikojen saatossa sotilaallisen mahdin muistomerkiksi ja muuttuikin pikkuhiljaa museoksi. Siellä sanotaan myös olleen Napoelonin Waterloosta löydetty hattu, mutta se on aikojen saatossa jatkanut matkaansa tuntemattomaan osoitteeseen. Zeughausin sisäpihalla nähtiin myös 1943 Hitlerin murhayritys, jossa Rudolf Von Gersdorff yritti tappaa Hitlerin itsemurhapommilla. Kylmä ilma kuitenkin esti räjähteen sytyttimen lämpeämisen ja Hitlerin poistuessa aikaisin paikalta jäi murha yritykseksi. Onnistuessaan attentaatti olisi säästänyt valtavan määrän ihmishenkiä, olettaen että jo sen hetkisessä tilanteessa olisi Saksan sodanjohdossa tapahtunut täyskäännös, olihan itärintamalla jo tähän aikaan tapahtunut käännepiste ja hyökkäyssota vaihtunut perääntymiseksi.

Zeughausista on nykyisin kulku myös Deutches Historisches Museumiin, eli Saksan historian museoon. Täällä en vielä ole kerinnyt käymään joten siitä en enempiä osaa sanoa.

Neue Wache

Aivan Zeughausin vieressä on kreikkalaisen temppelin näköinen rakennus, 1820-luvulla valmistunut Neue Wache, eli uusi vartio. Se toimi nimensä mukaisesti vartiona jonka tarkoitus oli suojella kuninkaallista palatsia. Nykyisin se tunnetaan sodan ja hirmuvallan uhrien muistomerkkinä, ja sen siäpuolelta löytyy pelkistetty patsas jossa äiti suree poikansa ruumiin äärellä. Patsaan yläpuolella on katossa oculus eli aukko joten sade ja lumi pääsevät satamaan patsaan päälle.

Seuraava rakennus on kuuluisa Humboldtin yliopisto, joka on lajissaan maailman kuulu ja arvostettu. Usealla nimellä tunnettu yliopisto on toiminut 1800-luvun alusta ja siellä ovat vaikuttaneet monet koko ihmiskunnan historiaan vaikuttaneet henkilöt kuten Albert Einstein, sekä Karl Marx ja Friedrich Engels. Yliopisto on kuuluisa myös sen edustalla, toisella puolella tietä sijaitsevalla Bebelplatz;in aukiolla 1933 pidetystä natsien kirjaroviosta, jossa poltettiin tuhansittain natsiideologiaan sopimattomia kirjoja. Paikalla on nykyisin muistomerkki; maassa olevan pleksin läpi voi katsoa huoneeseen joka on täynnä tyhjiä kirjahyllyjä. Aukiolla on myös kaupunginoopperan rakennus, mutta ketä kiinnostaa.

Bebelplatzin kirjallisuuden ystävien seuran kokous 1933. Kuva: Internet

Jos Unter Den Linden;iä hieman eteenpäin kävellessä tulee vastaan Friedrichstrasse, eli yksi Berliinin pääkaduista, joka yli kolmekilometriä pitkänä ostoskatuna halkaisee koko Mitte;n kaupungosan ja päätyy etelässä Kreutzbergin alueen sydämeen kulkien monen nähtävyyden ohi. Yhtenä kaupungin pääostoskatuna sitä reunastavat lukaisat luksusliikkeet joissa raharikas pääsee halutessaan testaamaan luottokorttinsa venyvyyttä. Kadun varresta löytyy niin autoliikkeiden lippulaivojen näyteikkunoita kuin halpoja kahviloitakin.

Ostovoimaiselle kauppakassiksi Bugatti Veyron, 1,5 miljoonaa €uroa

Eteläänpäin kuljettaessa tulee nopeasti vasemmalla puolella vastaan Gendarmenmarkt, kauneudestaan kuuluisa aukio jonka laidoilla sijaitsevat Berliinin konserttitalo (Konzerthaus Berlin), sekä Saksalainen (Deutscher Dom) ja Ranskalainen kirkko (Französischer Dom). Alun perin keisarillisen ratsuväen tallien alueena toiminut aukio laitettiin uuteen uskoon ja edustavaksi 1700-luvun lopulla ja siitä tehtiinkin muun muassa kirkkojen torneja koristellen paremman väen paraatipaikka jonka keskiössä konserttitalo oli. Ranskalaisessa kirkossa toimii tätä nykyä Hugenottimuseo, ja hugenotteja varten se alunperin rakennettiinkin. Aukiota sanotaan yhdeksi Euroopan kauneimmista, ja siellä järjestetään myös kuuluisat joulumarkkinat vuosittain.

Deutscher Dom Gendarmenmarkt;illa

Koska Friedrichstrasse pituutensa vuoksi halkaisee koko entiseen itään kuuluneen Mitte;n kaupunginosan aina länsipuolen Kreutzbergiin asti, toimi sen varrella eräs kylmän sodan ajan kuuluisimmista rajanylityspaikoista, Checkpoint Charlie. Tämän idän ja lännen välisen jännitteen polttopisteessä sijainneen pisteen molemmin puolin kiristeltiin hampaita ja valmistauduttiin vastapuolen aggressioihin, jotka olisivat eskaloituessaan vaikuttaneet koko sen jälkeen kirjoitettavaan ihmiskunnan historiaan.

Vaikka Berliini heti jakonsa jälkeen olikin neljään osaan jaettu voittajien kesken, jäi Neuvostoliitto oman alueensa kanssa vastakkain yhdistyneitä alueita eli 1949 perustettua Saksan Liittotasavaltaa vastaan. Vastavetona Neuvostoliitto perusti omalle vyöhykkeelleen DDR;n eli Saksan demokraattisen tasavallan. Liikkuvuus sektoreiden välillä oli aluksi kohtuullisen vapaata. Länsipuolen alueella vahvempi talouskasvu ja vakaammat olosuhteet sodan jälkeisinä vuosina vetivät idän puolelta koulutettua väkeä muuttamaan länsipuollelle, tämä johti siihen että yli kaksi miljoonaa ihmistä muutti rajan yli 50-luvulla länsisektorille, ja tämä sai hälytyskellot soimaan Neuvostoliiton johdossa. Vuonna 1961 puhkesikin niin kutsuttu Berliinin kriisi ja eräänä kauniina kesäyönä DDR;n rajajoukot sulkivat rajan piikkilangoin ja aloittivat samointein muurin rakentamisen. Vapaa liikkuvuus siis loppui siihen paikkaan ja rajasta tuli eräs maailman tarkemmin vartioiduista. 50 000 länsipuolella töissä käynyttä ihmistä jäi rajalle raapimaan päätään ja miettimään uudelleen kouluttautumista.

Checkpoint Charlie 2010-luvulla

1961 ja tankkien standoff samalla paikalla. Kuva; internet.

Nykysin paikka on yksi suosituimmista turistikohteista kaupungissa ja siellä onkin jatkuva tungos. Myös välittömässä läheisyydessä sijaitseva museo on ylikansoitettu ja siellä on jatkuva jono, joten siellä ei ole tullut vierailtua. Koko paikka tuntuu hieman falskilta kaiken näyttelijärekvisiitan ja rahankeruun keskellä, mutta kuten muuallakin Berliinissä, on täälläkin katujen varsilla isot infoseinät teksteineen ja vanhoine kuvineen; näihin kannattaakin tapahtumista kiinnostuneen perehtyä raittiissa ilmassa mieluummin kuin jonottaa museoon.

Jatketaan kuitenkin Unter Den Linden;iä pitkin eteenpäin eikä lähdetä kuvitteellisesti seikkailemaan Friedrichstrasse;a etelään. Näiltä main näkyvissä onkin jo kadun päässä sijaitseva kuuluisa Pariser Platz -aukio ja sekä sen että Berliinin ehdoton maamerkki Brandenburgin portti.

Pariser Platz ja Brandenburgin portti.

Aukiosta on tullut yhdistymisen jälkeen yksi kaupungin arvovaltaisimmista ja sitä reunustavat pankkien pääkonttorit ja suurlähetystöt sekä kuuluisa hotelli Adlon. Ennen sotia se majoitti maailman suurimpia tähtiä kuten Charles Chaplinia ja muita supertähtiä, toisen maailmansodan ja Berliinin taisteluiden loppuhetkillä se toimi sotasairaalana, sodan jälkeisenä aikana se jäi muurin ympäröimälle jättömaalle ja rapistui lähes kokonaan pois. Se rakennettiin yhdistymisen jälkeen taas uudestaan vanhan mallinsa mukaiseksi ja majoittaa taas tänä päivänä maailman johtajia sekä viihde-elämän kärkinimiä ja muita kermaperseitä. Aukiolla on tätä nykyä jos jonkinnäköistä miimikkoa, ihmispatsasta, keilanheittäjää ja muuta esittävän taiteen ystävää. Tämä vetää puoleensa ihymismassoja ja tämä taas taskuvarkaita ja muita opportunisteja, joten lihava lompakko kannattaa ottaa farkkujen takataskusta pois..Vielä suomen voittaessa jääkiekkokultaa 1995 oli alue pelkkää rakennustyömaata, ja onkin omituista huomata miten täydellistä ja nopeaa on jälleenrakentaminen ollut.

Quadriga

Itse portti on jäänne vanhalta kaupunginmuurilta ja rakennettu 1700-luvun lopulla. Näinä päivinä se onkin vahoista kaupunginporteista viimeinen jäljelle jäänyt ja syynä tähän on se, että se kuninkaanlinnaan vievän tien pääporttina oli kaikista näyttävin. Käytännössä se siis on toiminut tulliporttina kaupunkiin saapuvalle kauppaväelle, ja sen viisi porttia onkin ollut suljettuna rautatangoin. Vielä niin myöhään kuin ensimmäisen maailmansodan loppuun ja keisarikunnan kaatumiseen asti 1918 kulkea vain kuninkaallisen hovin jäsenet. Maailma on siis sadassa vuodessa muuttunut ja nyt moinen pönötys kuulostaa lähinnä naurettavalta; nyt saa keskiportistakin kylään kontata vaikka minkämaalainen kerjäläinen.

Parran pärinää aukiolla. kuva; internet.

Portin huipulla viilettää neljän hevosen vetämän kärryn perässä voiton jumalatar Victoria kädessään rautaristin ja kotkan koristelema keihäs. Myös Victoriaa on kuljeteltu pitkin Eurooppaa, sillä kaupunkiin portin läpi marssinut Napoleon otti valjakon mukanaan Pariisiin, josta se jokunen vuosi myöhemmin haettiin miehen kukistuttua takaisin ja aseteltiin taas omalle paikalleen portin päälle. Tällöin siihen liitettiin myös seppeleen sisäosaa koristava rautaristi ja kotka, symbolit joita myös myöhemmin paikalla huseeranneet natsit pitivät arvossa. Portti toimikin seremonipaikkana monille natsipuolueen juhlallisuudelle.

Brandenburgin portti kaupungin jaon aikana. kuva internet.

Sodan jälkeen portti jäi siis idän puolelle ja muuri kulki sen edessä. Tässä kohtaa tehtiin kuitenkin liennytys ja muurista tehtiin sekä matalampi että leveämpi portin kohdalta jotta myös länsipuolen vääräuskoiset sitä voisivat ihailla. Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin portin takana oleva jättömaa ja viheralue, joka oli Saksan sodanaikainen keskuspaikka ja tärkeimpien ministeriöiden sekä Hitlerin asuinpaikka. Siinä sijaitsivat valtakunnankanslia, Ulkomaalaisministeriö sekä Fuhrerbunker eli Hitlerin bunkkeri, jossa tämä itävaltalainen taidemaalari itseltään hengen riisti. Nykyisin alue on rakennettu täysin uusiksi ja siinä sijaitsee myös kuolleiden juutalaisten muistomerkki.

Parlamenttitalolla rähinöity. Kuva; Internet

Reichstag yänä päivänä

Portin ulkopuolelta lähtee suuri pääkatu Strasse des 17.Juni, joka halkee kaupungin keuhkoina toimivan suuren keskuspuiston, Tiergarten;in. Oikealla puolella kohoaa Saksan valtiopäivätalo eli Reichstag. Se toimi valtiopäivätalona vuodesta 1894 eli keisarikunnan loppuajoista aina Weimarin tasavallan aikaan ja tuhoutui palossa vuonna 1933. Natsit eivät siis kokoontuneet tässä vaan lähellä sijainneessa väliakaisrakennuksessa, Kroll-oopperan talossa joka sijaitsi Tiergartenin puistossa. Nykyisin sen paikalla on vain hoitamatonta viheraluetta eikä juuri mikään muistuta paikan menneisyydestä. Reichstag toimi sodan aikana lähinnä varastona ja pätkän aikaa myös synnytyssairaalana sodan loppuvaiheilla. Sen symbolinen arvo oli kuitenkin suuri ja sitä pommitettiinkin ahkerasti. Valtiopäivät kokoontuivat saneeratussa valtiopäivätalossa taas kaupungin yhdistyttyä 1999.

Rakennus toimi myös Berliinin taistelussa viimeisenä vastarintapesäkkeenä . Sen vyörytys aloitettiin 30.4 iltapäivästä, eli muutama tunti Hitlerin lähellä tapahtuneen itsemurhan jälkeen. Sodan loppumisesta kertova ikoninen kuva neuvostosotilaasta nostamassa punalippua sen katolle onkin syöpynyt ihmisten mieleen. Kuvaa retosoitiin propagandatarkoituksessa sopivaksi ja esimerkiksi sotilaan käsistä poistettiin rannekelloja jotta ei näyttäisi siltä että oikeamieliset sotilaat olisivat syyllistyneet ryöstelyyn. Saatikka sitten raiskaamiseen, hyvänen aika sentään.

Nykyisin rakennukseen ja sen kupolille rakennettuun maisematorniin pääsee tutustumaan, mutta se ilmeisesti vaatii tätä nykyä etukäteisrekisteröitymisen ja maksun netissä. Tähän on kuulopuheiden mukaan myös kiireisinpinä aikoina pitkät jonot, joten kannattaa ottaa asiasta selvää jos paikalle mielii. Itse en ole täällä vielä vieraillut kun ulkopuolella.

Toiseen suuntaan Eberstrassea eli kartassa Brandenburgin portilta alaspäin kävellään siis entisen valtakunnankanslian tontin ohi, joka lanattiin sodan jälkeen maan tasalle. Kadun nimi natsiaikaan olikin Herman Göring Strasse, eikä liene yllättävää että se on sen jälkeen nimeään vaihtanut. Enää ei kolise rautasaappaan kanta marmorilattiaan eikä kiireinen kansallissosialisti touhua arkiaskareissaan, sillä paikalla on uutta ja kliinistä toimistorakennusta ja valtavan alan vievä vaikuttava kuolleiden juutalaisten muistomerkki. Osa rakennuksen marmoreista on vieläkin jäljellä ja ihailtavana lähellä sijaitsevan Mohrenstrassen metroaseman seinissä. Väitetään myös että osa valtavassa rakennuksessa käytetystä marmorista olisi kuljetettu sotasaaliina Moskovaan ja sitä olisi käytetty Moskovan metron palatsimaisten asemien koristeluun.

Muistomerkin kivipaasia.

Yli kahden hehtaarin alueen käsitävä muistomerkki koostuu 2 700 erimittaisesta betonipaadesta ja muodostaa koko korttelin alueelle vaikuttavan labyrintin. Suuren ja kalliin tontin Eurooppalaisen suurkaupungin ydinkeskustasta vievää muistomerkkiä on myös arvosteltu paljon sen vanhanaikaisuudesta ja kasvottomuudesta, mutta se on kuitenkin ottanut paikkansa haltuun ja sen sokkeloissa kiertelee valtava määrä ihmisiä. Ihmiset pitävät piknikkejä istuen kivillä ja lapset leikkivät sokkeloissa piilosta. Ehkä sen vahvuus piilekin juuri siinä että se ei yritä olla liian koreileva tai poikkitaiteellinen teos jota katsellaan punaisen silkkinauhan takaa monokkelin läpi ja ollaan näkevinään joten mitä ei ole, vaan se on kansanomainen ja arkinen muistutus siitä mitä niin lähellä menneessä tulevaisuudessa on tapahtunut.

Muistomerkiltä onkin hyvä poiketa lähellä sijaitsevalle, hieman syrjäiselle ja vähän mainostetulle paikalle Gertrud-Kolmar Strasselle. Nykyisin pääosin asunrakennuksista koostuva alue siis oli aikanaan Valtakunnankanslian pihamaata ja sen alla sijaitsi myös kuuluisa Fuhrerbunker eli Hitlerin sodan lopun asuinpaikka ja paikka missä mies mysö kuoli.

Paikalla sijaitsi 10 metrin syvyydessä kaksi valtavaa bunkkerikompleksi, vanha Vorbunker ja uudempi Fuhrerbunker jotka olivat toisiinsa yhteyksissä. Sodan jälkeen ne tuhottiin täysin ja valettiin soralla ja betonilla umpeen sekä rakennettiin asuintaloja päälle. Paikkaa pidettiin parhaan mukaan salassa jotta siitä ei syntyisi minkäänlaista pyhiinvaelluspaikkaa uusnatseille. Tarkka sijainti bunkkerille on nykyisen kerrostalon parkkipaikalla ja nykyään paikalle on saatu myös siitä kertova taulu.

Elämä kosteassa bunkkerissa ei varmasti ollut minkäänlaista herkkua, eikä lohtua tuoneet uutiset rintamalta. Kauan oli jo ollut selvää, jopa valtakunnan johtajalle, että sota tulee päättymään pian. 29.4.1945 nai salskea sulhanen Adolf ruskeaverikkönsä Eva Braunin bunkkerissa onnellisen hääväen ihastellessa tapahtumaa. Paikalla ei kuitenkaan soineet hääkellot vaan kuolinkellot, sillä häälahjaksi oli tuoreelle morsiamelle tarjolla syanidikapseli joka nautittiin heti hääyön jälkeen 30.4.2015 kello kolme iltapäivällä. Muotitietoinen viiksiniekka kävi ylhäällä bunkkerin ovella haistelemassa ruudinkatkuista ilmaa, ja taistelun äänistä kuului jo Tempelhofin kautta Landwehr-kanaalin ylittäneisen neuvostojoukkojen moottoriajoneuvojen äänet. Rouvalle tarjoiltiin syanidikapseli ja herra maustoi sitä vielä luodilla ohimoon.

Fuhrerbunkkerin takasisäänkäynti valtakunnankanslian puistossa Berliinin kaatumisen jälkeen. Kuva. Internet.

Iloiseen hääseurueeseen kuuluivat myös bunkkeriin muuttaneet Göebbelsit; Berliinin Gauleiterinä eli puolustuksesta vastaavana Jospeh sekä pullantuoksuinen Magda kuuden lapsensa kanssa. Propagandaministerinä toimineelle Josephilla ei helppo työ ollut Berliinin puolustamisessa; tässä vaiheessa sotaa oli kaikki asekykyiset miehet jo uhrattu tykin ruuaksi, ja puolustuksesta vastasivat lähinnä Jugend-joukot joista nuorimmat olivat hädintuskin 14 vuotiaita, ja Volkssturm-joukkoja jotka olivat tässä vaiheessa käytännössä elekeläisiä ja vammautuneita, ja joilla aseistus oli väliltä puukepistä panssarinyrkkiin. Joillakin oli asiat vielä huonommin eikä aseistusta ollenkaan, heillä ainoana tunnustmerkkinä puolustusjoukkoihin kuulumisesta oli käsinauha. Vaikka käsinauha olisi kuinka tyylikäs ollutkin, tai väriltään hirmuinen, se tuskin pelotti viisi vuotta rintamalla kaalikeittoa poterossa nauttinutta sotamiestä. Göebbelsit tekivätkin bunkkerissa itsemurhan surmaten myös lapsenssa heti vuorokauden vaihduttua. Karmea kohtalo viattomille lapsille, mutta kovin hyvää tuskin olisi tarjolla ollut myöskään saapuneiden neuvostosotilaiden kynsissä.

Sodan loppu siis ei tullut johdolle yllätyksenä, eikä lopputulos enää ollut tiettyjen vaiheiden jälkeen muutettavissa. Neuvostojoukot saivat kunnian toimia kaupungin "vapauttajina", vaikka moni varmasti toivoikin että länsiliittoutuneet olisivat paikalle ensiksi ehtineet. Niin tai näin, toteutettiin vallatussa kaupungissa voittajan määräämää historiaa, eikä se kaikille kaupunkilaisille ollut lottovoitto. Hävinneen osapuolen velkoja makseli siviiliväestö, kuten yleensä tapana on. Hitler oli viimeisinä päivinään sitä mieltä että häviö johtui saksan kansasta joka oli liian heikkoa ja antoikin Nero-käskynsä jossa kehotti tuhoamaan koko maan sillä saksan kansa ei ansainnut enää elää. On kuitenkin hyvä muistaa että sodan kauhut kokeneesta ja hengissä selvinneestä siviiliväestöstä eivät kaikki olleet paatuneita natseja vaan normaaleja ihmisiä varsin vittumaisessa tilanteessa. Moni oli myös oman ja perheensä hengen uhalla piilotellut juutalaisia ja vastarintamiehiä sekä muita valtakunnan vihollisia kaupungin alueella. 

Neuvostoajan kansallisromantiikkaa ja työmoraalia ylläpitävää taidetta entisen Luftwaffen päämajan seinässä

Bunkkerilta pääsee näppärästi pois vanhaa hallintokatua Wilhelmstrassea pitkin. Kadun varrella oli tärkeimmät Natsi-Saksan hallintorakennukset, ja katua alaspäin kävellessä vastaan tuleekin osoite Wilhelmstrasse 97, jossa nykyisin toimii Saksan valtiovarainministeriö. Valtavan kokoinen virastotalo yli 2 000 huoneellaan rakennettiin alunperin Herman Göringin toimesta Luftwaffen eli Saksan ilmavoimien päämajaksi. Täällä juoni Göring suunnitelmiaan Britannian valloituksesta ja Operaatio Barbarossan ilmasilloista. Valtavan kokoisen rakennuskompleksin juurella voi vain miettiä miten iso on Saksan ilma-ase ollut ja miten valtavan verkoston pelkästään sen liikutteleminen ja hallinnointi on vaatinut. Nyt täällä juonitaan uusia suunnitelmia, toivottavasti ei koko Euroopan pään menoksi, kivikasvoinen sotilasvirkamies vain on vaihtunut vuosien saatossa jakkupukukalkkunaan.

Prinz-Albrecht Strasse 8, Gestapon päämaja silloin. Kuva Internet.

Pienen matkaa katua eteenpäin niin saavutaan risteykseen jossa on vanhaa muurin pätkää tien varrella. Samanlaisia pätkiä löytyy ympäri Berliiniä, osa paremmin säilynyttä ja osa ei. Poikkikadun nimi on nykyisin Niederkirchnerstrasse. Entiseltä nimeltään se oli Prinz-Albrecht Strasse, nimi joka sai paskat valahtamaan jokaisen Berliiniläisen housuun sen kuullessaan. Samassa korttelissa sijaitsivat sekä Gestapon päämaja että sen vankila sekä SS-johdon toimistot. Kukkulan kuninkaana paikalla hääräsi valtionpoliisi Gestapon johtaja, ääriepähumanisti Heinrich Himmler. Täällä käsiteltiin ja prosessoitiin kaikki valtion turvallisuutta uhkaavat tekijät, ja kutsu Prinz-Albrecht Strasselle tiesi yleensä saajalleen kidutusta ja kuolemaa. Talon kellarissa sijaitsi kuulusteluhuoneet ja väliaikaissäilöt kidutettavalle kansanosalle.

Sama paikka 2010-luvulla.

Kuten muutkin sen aikaisen hallinnon pääpaikat, on tämäkin lanattu puskutraktorilla nurin ja jätetty pitkäksi aikaa jättömaaksi. Muuri kulki aivan talon edestä ja sitä on jätetty paikalle pitkä pätkä.
Muurin toisella puolella koko kortteli missä paikat sijaitsivat on perustettu "ulkoilmamuseo" jota kutsutaan nimellä Topographie des Terrors. Paikan tarkoituksena on jakaa tietoa Gestapon toiminnasta ja sen suorittamista hirmutöistä, joita tälläkin alueella harrasteltiin. Osin maan alla kulkeva näyttelykatu kulkee vanhan rakennuksen perustuksissa ja kertoo paikan karmivasta historiasta kuvin ja tekstein. Paikalle oli viimeksi myös rakentumassa uusi museorakennus.

Muurin toiselta puolelta vanhan päämajan kellarin perustuksista.

Mikäli Mitten alussa esitellyltä keskusaukiolta, Alexanderplatz;ilta lähdetään hieman pohjoiseen eli Prenzlauer Berg;in suuntaan, löytää kivenheiton päästä Holiday Inn-hotellilta suuren oluthuoneen, Hofbrau Berliinin, se on berliinin suurin oluthuone, joka on ottanut esimerkkinsä Munchenin alkuperäisistä ja suurista oluthuoneista. Kahdessa kerroksessa olevasta ravintolasta löytyy yli 4 000 asiakaspaikkaa, ja laulu raikaa aamusta iltaan. Pitkin pirttipöydin sisustetusta juottolasta löytää saksalaisen oluen ystävä varmasti omansa. Tarjoilijat ovta pukeutuneet vanhoihin asuihin ja kantavat helposti 5 litran tuoppia per käsi. Kuten asiaan kuuluu, myös baijerilaista ruokaa saa kyytipojaksi.

Kanntattaa ehdottomasti poiketa sisään jos ja kun olutkulttuuri on lähellä sydäntä. Paikan keskeisyydestä huolimatta on olut halpaa, ja voi vain kuvitella kuinka monta kymmentä tuhatta litraa sitä päivittäin valutetaan janoisten kurkkujen kostukkeeksi.

Hackesher Markt 1900-luvun alussa

Mitten keskeisiä paikkoja on myös lähellä Alexanderplatzin aukiota Hackesher Markt;in alue, joka on tunnettu kirpputoristaan ja lukuisista pienistä putiikeista, joista löytyy pienten suunnittelijoiden vaatteita ja muuta käsityöläiskrääsää. Alueella on monta ostoskatua, suurin niistä pohjoiseen josta pohjoiseen johtava Rosenthaler Strasse ja sen ympäristö.

Hackesher Markt nyt

Alue on tunnettu myös baareistaa ja yöelämästään, ja varsinkin sieltä lähtevä Oranienburger Strasse;n ympäristö on tunnettu yöelämästään. Kesäisin kadun varret on täynnä terasseja ja  ihmiset humalassa. Missä humalainen, siellä huora; ja sama pätee tännekin. Terassejen ympäristössä parveilee ilotyttöä varsin estottomasti. Täällä ei tarjonta ole sitä vanhempaa, hampaatonta pirihuoraa, vaan nuorta ja hoikkaa itätyttöä, jotka kenties rahoittavat kesälomalla korkeakouluopintojaan Moldovan yliopistossa. Mene ja tiedä.

Viihtyisä baari saattaa löytyä kujan päästä sisäpihalta.

Paikka oli kaupungistumisen aikaan yksi Berliinin isoista liikenteen solmukohdista, ja kuten odottaa saattaa, sekin tuhoutui pommituksissa ja on rakennettu sodan jälkeen uudestaan. Talot ovat varsin sokkeloisia ja kauppa tai baari saattaa olla hyvin piilotettu kujille ja sisäpihoihin, kannattaakin siis työntää nokkansa estottomasti avoimista kongeista sisään ja katsoa mitä kujan päästä löytyy.

Oranienburgerstrasse, synagoga taustalla.

Oranienburgstrassen varrelta löytyy myös Berliinin juutalaisten merkittävin rakennus, Uusi synagoga. Synagoga pelastui kristalliyönä yksittäisen poliisin toimien ansiosta, eivätkä natsit tuhonneet sitä, kuten saattaisi olettaa. Se koki kohtalonsa vasta loppusodan pommituksissa ja uudelleen rakentaminen aloitettiin jo DDR; aikana. Kommunistisen ja ateistisen valtion tarkoitus oli kenties nuoleskella yhdysvaltain juutalaisten rahahanaa ja kiillotella kilpeä, mutta se avattiin uudelleen kuitenkin vasta 1995. 1859 valmistunut rakennus on arkkitehtonisesti uusmaurilaista tyylisuuntaa, mikä kuulostaa hieman kummalliselta. Etelä Espanjaa, pääosin Andalusiaa keskiajalla miehittäneet ja hallinneet islaminuskoiset maurit eivät välttämättä kuulosta luontevalta esikuvalta synagogalle, ja rakennus olisikin helposti sekoitettavissa moskeijaan. Nykyään eivät nämä kaksi kansantarua tule kovinkaan toimeen, ja synagogan ympäristö onkin vahvan viranomaisvalvonnan alaisena.



PRENZLAUER BERG

Mitten pohjoispuolelta alkaa Prenzlauer Berg;in alue joka levittäytyy viuhkamaisesti koilliseen, poispäin varsinaisesta keskustasta.

Alue tunnettiin DDR;n aikaan hieman vapaamielisempänä ja ehkä kapinallisenakin paikkana, mutta nykyisin alue on kauan sitten keskiluokkaistunut ja viettää nyt suurimmaksi osaksi rauhallista perheelämää. Asuntojen hinnat ovat yhdistymisen jälkeen nousseet ja joutumiehet muuttaneet Kreuzbergiin, Tunnelma on siis varsin siisti ja seesteinen lukuunottamatta muutamia paikkoja.

Laajaan alueeseen pääsee parhaiten tutustumaan raitiovaunulla, sillä metro ei tänne juuri kulje. Sporaverkko on kuitenkin todella kattava ja kulkee pitkiä katuja pitkin hyvin sekä pysty -että poikittaissuunnassa muutaman minuutin vuorovälein.

Pitkiä uneliaita katuja ja raitiovaunukiskoja. Prenzlauer Berg.

Kenties kuuluisin nähtävyys alueella on Mauerpark ja Bernauer Strasse.

Sekoitus ulkoilmataidetta, vanhaa muurimuseota ja "rentoa" hengailua. Muuri kulki pitkin vieressä olevaa Bernauer Strassea ja alue oli eristettyä Dead-zonea, mihin kellään ei asiaa ollut. Nykyisin paikalla toimii ulkoilmamuseo Berlin Wall Memorial. Muuria on vieläkin paikalla pitkät pätkät, lisäksi vartiotorni, säilytetty palanen deadzonea ja infopisteitä sekä museo. Täällä pääsee kenties parhaiten fiilikseen siitä, millainen rakennelma muuri oikeastaan oli.

Itse puistossa Mauerparkissa pidetään sunnuntaisin kuuluisa kirpputori, jota tunnutaan pidettävän erityisen suuressa arvossa. Omiin silmiin siellä myydään käytettyjä batiikkivaatteita, kaikenlaista kierrätyskäsityö krääsää, rumia tauluja, vanhoja sukkia ja veitsellä naarmuteltuja teflonpannuja. Silkkaa paskaa siis. Kenties joku saa jotain irti ilmapiiristä, onhan paikalla kaikenmaailman trubaduureja ja sahansoittajia sekä ulkoilmakaraoke. Omiin silmiin ei tämän erikoisuus juuri siis aukena mutta ilmeisesti joku tykkää.

Pienenä erikoisuutena mainittakoot tässä ihan vieressä oleva/ollut Mountmitte Beach Bar, eli eräänlainen ulkohuvipuisto/urheilukeskus kautta ravintola. Se on hyvä esimerkki muuttuvasta kaupunkikulttuurista ja tilankäytöstä suurkaupungin keskusta alueella. Kenties tämäkin odotti vain grynderin puskutraktoreita ja lasiseinäisiä toimistotaloja, mutta on hyvä esimerkki muuttuvasta ja elävästä kaupunkikuvasta, sekä ei-niin byrokraattisesta virkamiesvalvonnasta jossa kaikkea ei holhota ja halita kuoliaaksi.

Tässä kohtaa Bernauer Strasse onkin jo kaartanut jo itse asiassa länteen takaisin Mitten puolelle, ja  pohjoissuunnassa alkaa Gesundbrunnen. Mutta kuten sanottu, rajojen vetäminen saattaa olla hieman hankalaa eikä se ole niin vakavaa.

Ehkä tämä on hyvä esimerkki Berliinin kokoon ja ikään nykyisessä muodossaan nähden nuoresta ja kehittyvästä kaupungista, josta sekä keskustasta että sen laidoilta löytyy runsaasti "hyödyntämätöntä" tilaa. Voisi olla vaikea kuvitella että esimerkiksi Lontoon keskustasta löytyisi moinen tyhjäkäytössä oleva maapalanen ja ajanviettopaikka.


GESUNDBRUNNEN

Gesundbrunnen on laajahko pohjoisen lähiö joka siis alkaa Mitte;n pohjoispuolelta ja onkin niin sanotuista keskustalähiöistä se pohjoisin. Sen eteläpuoli on keskustaa lähellä ja varsin siistihköäkin, mutta mitä pohjoisempaa vaeltelee, sitä rujommaksi meininki käy. Ihan pohjoisosiin ei kannata kännipäisään lähteäkään suutaan soittelemaan, sillä täältä löytyy kyllä lompakon sisällöstä kiinnostunutta hämärähemmoa ja juonijoukkoa.

Lähiö on Berliinin kaupunginosista väestörakenteeltaan paahteisin, ja sen pohjoisosien asukkaista noin puolet on ei-saksalaista syntyperää. Äkkiväärä ihminen saattaisi hätiköidysti vetää kahden asian välille hämärän korrelaation, mutta mepä emme niin tee.

Humboldthain;in Flak-tornissa tosi kyseessä.

Aivan Gesundbrunnen;in juna-aseman lähellä sijaitsee suuri Humboldthain;nin puisto. Sen alkuperä on mielenkiintoinen sillä paikalla sijaitsi sota-aikana niin sanottu Flak-torni, eli ilmatorjuntatorni ja sen yhteydessä oleva bunkkeri joita oli Berliinissä kolme kappaletta. Tornit yritettiin hajottaa sodan jälkeen mutta ne olivat niin vankkaa tekoa että katsottiin helpommaksi maisemoida ne pois; koska sodan jälkeen ei purkujätteestä ja muusta maa-aineksesta ollut pulaa, kasattiin niiden ympärille jätteestä kukkulat ja ne pyrittiin siis hautaamaan maahan. Tänä päivänä puistossa kurkistelee vielä käsittämättömän lujarakenteisen tornin huippu ja sieltä onkin hienot näkymät alas kaupunkiin.

Ilmatorjunnassa piti kiirettä eikä lakisääteisiä juuri tunnettu, sillä Brittien aloitettua yöpommituksensa Berliiniin ja muualle Saksaan oli oltava hereillä. Kolme Flak-tornia oli sijoitettu niin että niillä kyettiin kohdentamaan sulkutuli tehokkaasti ja Berliiniin ilmapuolustusta pidettiinkin tehokkaana. Berliinin keskusta oli myös pääosin kivistä rakennuskantaa ja kadut olivat leveät joten se ei pommituskohteena ollut kiinnostavin. Puukeskustaiset ja ahtaat kaupungit kuten Dresden olivat helppoja tuhota, ja esimerkiksi Dresdenissä kuoli vajaa 40 000 ihmistä yhden ainoan pommitusyön seurauksena. Pääosa näistä Neuvostojokkojen etenemisen alta paenneita siviilejä.

Berliini 1947, jälleenrakennuksen jo alettua. Kuva Internet.

Itse yöpommitusstradegia oli pirullisen nerokas; Ensimmäisessä aallossa ne valaistiin palopommein ja kuvattiin sekä mitattiin tuulennopeudet ja muut pudotukseen vaikuttavat seikat ja ne välitettiin korkealla lentävälle koneelle eli masterbomberille joka johti laivuetta ja ohjasi merkkauskoneet pudottamaan pommitusalueen rajat vihrein palopommein.  Sen jälkeen itse pommituslaivueen ensi aalto pudotti kohteeseen ns. Blockbuster-pommeja jotka paineaallollaan tuhosivat rakennusten seinät ja ikkunat. Painavin blockbuster-pommi painoi 10 000kiloa. Tämän jälkeen seuraavassa aallossa pudotettiin rypälepommeina fosforia sisältävät palopommit jotka nostivat kuumuuden 2500 asteeseen; tuhotut ikkunattomat rakenteet toimivat uunin kaltaisesti ja synnyttivät kuuman paineaallon tulen syödessä kaiken ympäröivän hapen. Koko pirullisuuden päälle pudotettiin viimeisessä aallossa sirpalepommeja tulesta pakenevia ja sammutustöihin kenties kykeneviä ihmisiä vastaan.

Aseman lähistöllä on myös Berliner Unterwelten- nimisen ryhmittymän ja elämyskierrosyrityksen toimisto. Täältä saa opastettuja retkiä bunkkerin sisuksiin ja se järjestää muitakin sodan aikaisiin maanalaisiin rakennelmiin suunnattuja teemaretkiä. Itse en ole retkelle vielä ehtinyt, mutta se on ehdottomasti seuraavan reissun ohjelmistossa. Jos joku on täällä käynyt olisi kiva kuulla kokemuksia.


MOABIT & WEDDING

Gesundbrunnennin länsipuolella eli Berliinin luoteispuolen kaupunginosat Moabit ja Wedding ovat kaupungin köyhimpiä ja halvimpia alueita. Teollisuustyöläisten ja raskaan teollisuuden alueina alkunsa saaneet lähiöt ovat jääneet allekirjoittaneelta tutkimatta.

Melkein keskustassa sijaitsevalta Tegel;in lentoasemalta kaupunkiin ajava lentokenttäbussi ajaa alueiden läpi ja ne ovatkin tulleet siis tutuiksi lähinnä bussin ikkunasta töllistellessä. Mitään sen kummempia nähtävyyksiä ei alueilla ole joten siinäkään mielessä tänne ei juuri asiaa ole ollut.

Moabit on itse asiassa eräänlainen keinotekoinen saari, sillä se rajautuu kaivettuihin kanaviin.
Weddingin alue muodostui aikanaan, 1700-luvulla, vastapainoksi Gesundbrunnenin kylpylä -ja lomailupaikan kupeeseen tarjoten uhkapelejä ja prostituutiota, ja vaikka kylpylätoiminta on Gesundbrunnenista totisesti loppunut, saa tältä alueelta varmasti vielä edellä mainittuja palveluita.


FRIEDRICHSHAIN

Friedrichshainin kaupunginosa oli jaon aikaan itäpuolen lähiö, eikä se kauneudestaan ole kuuluisa. Yhdistymisen jälkeen hieman rappiolle jäänyt keskustalähiö oli kuuluisa vanhoista ränsistyneistä halleistaan ja taloistaan joissa viihtyivät anarkaistat ja muu vaihtoehtoväki. Sellainen peli ei vetele, ja koko alue onkin vahvasti keskiluokkaistunut ja saneerattu. Jäljelle on kuitenkin jäänyt säröä ja sieltä löytyy vieläkin erikoista menomestaa ja muutama merkittävä nähtävyys.

Friedrichshainin Neuvostoestetiikkaa.

Alueen tunnetuin ja käydyin nähtävyys on varmasti East Side Gallery, puolitoista kilometriä pitkä avoin katugalleria joka on maalattu Spreejoen itärannalla kulkeneeseen ja säilyneeseen muuriin. Osa kuvista on muodostunut varsinaisiksi ikoneiksi ja nähtävää alueella riittää katutaiteen ystäville, vaikka toki kaupunki on tunnettu sen mekkana.

Breznevin ja Honeckerin välistä romantiikkaa Trabantissa.

Maalaus Brandenburgin portista jaon aikaan.

Kuuluisasta valokuvasta mallinnettu maalaus turistikojulla.

Gallerian ympäristössä on muurin takana piilossa joen ääressä jos jonkinlaista klubia ja erikoista ravintolaaluetta. Tiedä sitten mikä enää on pystyssä sillä täällä varmasti vaihtuu paikat tiuhaan tahtiin. Kannattaa kurkkia ympäristöstä ja muurin takaa sillä sisäänkäynnit saattavat täälläkin olla vaikka minkänäköisen tunkion ja perunamaan takana.

Erikoisin paikka mihin itse törmännyt lienee jamaikalainen reggaekompleksi, YAAM-klubi; muurin takana piilossa helvetillisen iso alue, missä oli skeittirampit ja koripallokentät sekä iso hiekka-alue jossa sohvia ja baaritiskejä sun muuta. Musiiki soi kovaa, pilveä polteltiin estottomasti ja iso afrikkalaisporukka tuli paikalle kokonaisen porsaan kanssa, kaivoi hiekkaan kuopan ja valmisti jonkinlaista rosvopaistia, kenties sanan varsinaisessa merkityksessä.

YAAM-Klubi

YAAM-Klubi

YAAM-Klubi

Kaikki tämä asuin -ja liiketilojen takana, hieman piilossa katseilta ja ketään häiritsemättä.
Eipä toimisi Helsingissä, missä musiikkia ei saa kahta kertaa vuodessa soittaa Finnair-stadionilla kaupungin keskustassa yhdeksän jälkeen, ettei miesvainaan omaisuuden ja asunnot perineen minkkiturkkiämmän unet häiriinny.

"Tasokkaampaa" musiikkipaikkaa.

Täältä löytyy valtavasti myös muunlaisia outoja pop-up hässäköitä aina hieman tyylikkäämpiin musiikkiklubeihin asti. Yhteistä kaikille on se että tilaa saa vapaasti käyttää haluamallaan tavalla, kaupunkimaisesti kaupungin keskellä. Heti ei ole Valviran ja muiden virastojen pukupellet tekemässä swat-iskua jos joku pitää hauskaa. Näin sen kenties pitäisi olla Suomessakin.

Tätyy toki muistaa ettei täälläkään missään utopiassa eletä; maa-alue ei hintaansa varmastikaan moisella toiminnalla kata, vaan sillä on arvonsa myös täällä. Mitä luultavimmin maanomistaja odottaa keskusta-alueen laajenemista ja sitä kautta reuna-alueiden maanarvon nousua ja nopeaa rahastusta. Klubitoiminta lienee siis vain väliaikaista vuokralaistoimintaa ja rastat keräävät kamansa heti kun huudatusnuija pöytään lyö. Näin ollen siis tilanne saattaa nopeastikin muuttua, uskoisin.

Biletouhu on nykyisin keskittynyt Friedrichshainin alueella RAW-Tempel (Revaler Str. 99) nimiseen kollektiiviin joka majailee vanhalla veturinkorjaus-alueella. Graffitien peittämällä alueella on paljon pieniä baareja ja ravintoloita sekä muun muassa skeittiparkki. Täällä en ikävä kyllä itse ole käynyt, ja se varmasti listalla ensi kerralla onkin.

Jos liikkeellä on ihan superjuntti, niin muurin vieressä olevassa O2-Areenassa voi käydä katsomassa jääkiekkoa.

Muurin toisesta päästä lähtee Oberbaumbrucke-niminen vanha tiilestä tehty tullisilta. Se yhdistää Friedrichshainin ja Kreutzbergin kaupunginosat toisiinsa. Nykypäivänä sitä käyttävät sekä metreo että autoliikenne sekä jalankulkijat, mutta alunperin se oli puinen tullisilta jonka tarkoitus oli yläjuoksulla sulkea joki salakuljettajien torjumiseksi.

Oberbaumbrucke

Saksan armeija räjäytti sillan keskiosan sodan loppuvaiheissa neuvostojoukkojen etenemisen pysäyttämiseksi (lue:hidastamiseksi), ja se onkin nykyisin keskiosaltaan jälkikäteen teräksestä rakennettu ja paikattu.



KREUZBERG

Kreuzbergin yhdistää siis Friedrichshainiin siis yllä mainittu Obarbaumbrucke, ja tällä puolella jokea kuuluttiin Länsi-Berliiniin.

Alueen historia poikkeaa muista keskustan alueista siinä, että sillä ei ole kylämäistä pitkää historiaa toisin kuin muilla suurilla keskuksilla, vaan sen rakentaminen alkoi vasta 1800-luvun loppupuolella. Teollisuus lisääntyi, ja niin lisääntyi myös tarve sen tärkeimmille polttoaineille, hiilelle ja ihmiselämälle, ja alueelle rakennettiinkin kasvavan väestön tarpeisiin asunnot jopa 400 000 asukkaalle.

Postbombing-tyylisuunnan arkkitehtuuria Kreuzbergistä 1945. Kuva Internet.

Sodassa koko asuin ja -teollisuuskeskus uudelleen sisustettiin länsiliittoutuneiden palopommien toimesta ja jälleenrakennus alkoikin pian sodan jälkeen. Sodan jälkeisessä asuntopulassa rakennettiin nopeasti ja keinottelun estämiseksi säädettiin alueelle vuokrataso. Tämä tarkoitti käytännössä sitä että rakennettiin halvalla nopeasti edullisia vuokrasäänneltyjä asuntoja, eikä alue täten kiinnostanut sijoittajia eikä keinottelijoita. Luonnollisesti alue siis veti puoleensa köyhempää asuntonsa ja omaisuutensa menettänyttä kansaa sekä jälleenrakennukseen tarvittaa ulkomaista työvoimaa, pääosin turkkilaista.

Rumuuden estetiikkaa Kreuzbergistä

Muurin murruttua alue oli jälleen myrskyn silmässä, sillä keskusta-alueella halpahintainen asuminen veti puoleensa nuoria ja maahanmuuttajia. Se onkin asukaskeskiarvoltaan Euroopan suurkaupunkien nuorinta, ja arvioidaan että koko asukaspohja on vaihtunut kahdessa vuosikymmenessä.

Nykyisin asuinalue tunnetaan etnisyydestään ja vilkkaasta katuelämästään sekä lukuisista kahviloista ja muusta ruohonjuuri tason hässäköinnisti, mutta myös vappumellakoistaan ja ajoittaisesta hulinasta. Turkkilaisista ei eroon ole päästy, täälläkään, ja meininki välillä onkin kuin Istanbulin kaduilla. Hyvässä ja pahassa.

Tämä kaikki vetää luonnollisesti puoleensa boheemeja oman tiensä kulkijoita, hipstereitä ja juoppolalleja joten diversiteetti on ainakin melkoinen. Alueen nähtävyys lieneekin alue ja sen rappioromanttinen tunnelmansa. Varsinaisena käydyinpänä päänähtävyytenä lienee juutalainen museo.

Myöskään hotelleja alueelta, tai ainakaan sen varsinaisesta sydämestä ei juuri löydy; jos täällä haluat pääsi tyynyyn painaa, on tyytyminen hostellitason yhteisasumiseen.


NEUKÖLLN

Neukölln on Berliinin kaakkoinen kaupunginosa Kreuzbergin takana. Se on tunnettu kaupungin arabi-kaupunginosana ja onpa se saanut osansa myös kaupunkia piinaavista Turkkilaisista.

Alue oli varsin huonomaineinen mutta nyt tännekin on tunkenut pikkuhiljaa opiskelijat sun muut syöpäläiset ja alueesta on tullut trendikäs ja cool.


TIERGARTEN

Tiergarteniin tutustuminen aloitetaan Brandenburgin portilta, mistä alue Mitte;n puolelta alkaa. Se on saanut nimensä suuresta Tiergartenin puistosta mutta käsittää myös Potsdamer Platz;in teknopoliksen ja ympäröivää kaupunkin. Pusito on kolme kilometriä pitkä ja toiselta kantiltaan noin kilometrin ja alun alkaen se perustettiin jo 1500-luvulla maaherrojen metsästysalueeksi. Kovin kauas ei siis herrakansan tarvinnut kantotuoleissaan kitkutella fasaanimetsälle mennessään. Alue oli myös aidattu ja sinne kuljetettiin villieläimiä suurten sankareiden metsästettäväksi. Tästä juontaa sen Tiergarten = eläintarha nimityskin.

Brandenburgin portti ja vasemmalla puolella alkava Tiergarten.

Itse puistoa halkoo leveyssuunnassa Strasse des 17.Juni valtatie joka pirstoo viheralueen koko matkalta. Se oli alunperin Berliinin pääkatuja joka yhdisti itäisen ja läntisen keskustan eli Charlottenburgin alueen toisiinsa. Nimensä se on saanut väkivaltaisesti itäsaksassa tukahdutetun kansannousun kunniaksi. Sitä käytettiin sodan aikana paraatikatuna ja muuna mahtailualustana ja loppuvaiheen taisteluiden aikana myös kiitoratana.

Keskellä puistoa sijaitsee valtava liikenneympyrä jonka keskellä kohoaa 67 metrinen Siegessäule, eli Preussin aikainen, vuonna 1873 paljastettu sotavoittoja juhlistava voitonpylväs. Tämänkin tekeleen huipulla vilkuttellee voitonjumala Victoria, joka kai kateellisena katselee Brandenburgin portille päin, jossa kaimansa ratsastaa korskeiden orien vetämillä vaunuilla, itse joutuessa tyytymään seisomapaikkaan. Pylvään alkuperäinen sijoituspaikka olikin lähellä valtiopäivätaloa, joten patsaat olivat siis puheyhteyden päässä toisistaan. 

Puistosta on muodostunut suosittu piknik ja ulkoilupaikka kaupunkilaisille ja sieltä löytyy kirpputori ja kahvilatoimintaa, lisäksi tarjolle löytyy myös vesistöä ja aktiviteetteja reippailijoille.

Sodan aikana keskuspuisto myös hakattiin polttopuiden tarpeessa kaljuksi ja siellä viljeltiin perunaa ja muuta hengenpitimiksi. Heti sodan jälkeen neuvostoliittolaiset rakensivat sinne myös muistomerkin valtauksessa kaatuneille sotilaille. Se rakennettiin niin nopeasti että alue jäikin länsipuolelle ja muurin taakse ja he keitä varten se rakennettiin jäivät muurin toiselle puolelle.

Kuten puiston alkuperäinen nimi velvoittaakin, sijaitsee täällä myös Berlin Zoo, eli Berliinin eläintarha. Berlin Zoo on yksi maailman suurimpia eläintarhoja. Eläinlajien määrällä mitattuna se onkin suurin, ja sieltä löytää 1 500 eläinlajia ja yli 14 000 eläintä. Täältä löytyy elämän koko kirjo ja kavioeläimet merihevosesta okapiin sekä kaikki siltä väliltä. Alueen kokonaisala on 35 hehtaaria joten sen kiertämiseen voikin varata runsaasti aikaa. Myös kävijämäärältään se on euroopan suurin 2,6 miljoonalla vuosittaisella vierailijallaan. 

Jääkarhu Knut vuodelta 2009

Se sijaitsee kauniissa puistomaisessa ympäristössä joten soveltuu myös ulkoiluun. Saksalaiseen tapaan kioskeista saa myös olutta joten eläimiä ei tarvitse ihailla selvinpäin. Kuuluisuuteen takavuosina nousi myös jääkarhu Knut, joka oli eläintarhassa syntynyt emonsa hylkäämä jääkarhun poikanen, joka nousi uutisten kevennykseksi ympäri maailmaa ja tuotteistettiin lopulta niin että sen näkemiseen oli paikalla loppumattomat jonot. 

Orankinäyttelyssä tuumii lasiseinän toisella puolella ihminen apinan touhuja tuijottaessaan kuinka se ihmisen kaltainen onkaan; osaisiko ikinä rakentaa hiukkaskiihdyttimen tai käydä kuussa. Toisella puolella miettii oranki osaisiko ihminen roikkua toisella kädellä puussa ja syödä toisella banaania, kuinka paljon helpommalla se silloin pääsisikään.

Potsdamer Platz tänä päivänä

Kaupunkimaisuutta alueella tarjoilee osin futuristinen ja täyteen rakennettu Potsdamer Platz, yhdistymisen jälkeen tuhkasta noussut liikeelämän keskus värivaloineen. Aina tanssivalta 20-luvulta asti suvaitsevaisen Berliinin huvielämän ja kabareiden sekä liike-elämän keskuksena tunnettu modernin euroopan napapaikka paloi sodassa maan tasalla eikä siitä jäänyt käytännössä mitään jäljelle.

Potsdamer Platz 1920. Kuva Internet

Potsdamer Platz 1961. Kuva Internet

Sodan jälkeen muuri halkaisi alueen ja se jäi jättömaaksi ja ei-kenenkään maaksi kymmeniksi vuosiksi. Yksi Euroopan vilkkaimmista liikenteen solmukohdista mökötti kymmeniä vuosia yksikseen ja hyljättynä kahden maailman rajalla.Yhdistymisen jälkeen se nousi nopeasti tuhkasta ja nyt värivalojen ja pilvenpiirtäjien juurella seistessään ei voi kuvitellakaan kuinka nopeasti se taas on jaloilleen pompannut. Jälleenrakennuksen alkaessa sitä kutsuttiin Euroopan isoimmaksi rakennustyömaaksi.

Kenties kuuluisin paikan rakennuksista on Sony-Center. Se on Sony-yhtiöiden Euroopan päämaja, mutta pitää sisällään myös muita toimistoja, teatterin, ravintoloita ja baareja. Lasista ja peileistä rakennettu kompleksi on kokonaan katettu ja sen katto vaihtaa väriä portaattomasti luoden sisälle oudon tunnelman. Täältä löytyy myös palanen aitoa vanhaa Potsdamer Platz;ia, sillä lasivitriinissä on pätkä paikalla ennen sijainneen Ritz-hotellin julkisivua. Kannattaa poiketa täällä pimeän aikaan vaikka oluelle sillä väriä vaihtava valtava katto on varsin vaikuttavan näköinen.

Näköalaa Panoramapunkt;ilta  Mitten;suuntaan, taustalla Fernsehturm

Täällä poiketessa kannattaa myös poiketa myös punatiiliverhoillun pilvenpiirtäjän luona, sillä sen uumenista paljastuu hieman piilossa oleva salaisuus; Euroopan nopein hissi vie sinut yli sadan metrin korkeuteen alle 20 sekunnissa ja johtaa Panoramapunkt nimiselle näköalatasanteelle. Täältä pääsee ihailemaan koko katon kiertävältä käytävältä kaupunkia yli sadan metrin korkeudesta. Lisäksi katolla on infotauluja kaupungista sekä historiasta. Tänne pääsee alle kympillä ja paikka on sen verran piilossa ettei minkäänlaisia jonoja sinne ollut ainakaan vierailuhetkellä, eikä tasanteellakaan ollut muita lisäksemme. Rakennus on myös hauskan muotoinen ja se kulminoituu myös terassin muodossa yhden päädyn ollessa kolmion kärki.

Täällä, kuten monessa paikassa muuallakin, löytyy runsaasti vanhaa muurin palasta ja sen ympärillä pyörivää markkinaa sekä informaatiota paikan historiasta. Erityiskiitos täytyy antaa sille, että Berliinissä on panostettu menneen ajan tuntemiseen ja kaupungissa on todella paljon infoseiniä missä kerrotaan alueen historiasta todella mielenkiintoisin kuvin ja tekstein. Muuri on läsnä myös lähes huomaamatta sillä sen entinen kulkjureitti on merkattu moneen paikkaan kivetyksellä, joka jää kiireiseltä kulkijalta helposti huomaamatta. Alla olevassa kuvassa näkee miten kaksoiskivetty linja kulkee muurin entisellä paikalla ympäri kaupungin.

SCHÖNEBERG

Schönebergin alue  sijaitsee Tiergartenin alapuolella ja oli vielä sata vuotta sitten oma kaupunkinsa ennen kuin se liitettiin Berliiniin. Se oli siis kahtiajaossa lännen puolella ja edustaa lännen puoleisista alueista kenties sitä hieman rosoisempaa seutua varsinkin itäosaltaan. Yöllä autojen välissä liikkuvat naiset eivät ole lappuliisoja vaan markkinatalouden uhreja, jotka ovat päätyneet myymään sitä kuuluisaa kiinteää omaisuuttaan. Näin päältäpäin vilkaistessa voidaan todeta, että ihan priimaa ei tarjolla ole, mutta ostaja silti löytyy.

Schönebergin rosoista romantiikka Bulowsstrassen asemalta.

Alueella löytyy pornoluolaa ja vihannesmarkettia vieretysten, eikä mikään kummallisuus liene paikallisille vierasta. Entinen puistomainen kaupunki myllytettiin pommituksissa kivimurskaksi ja rakennettiin sen jälkeen vauhdilla kasaan.

Varsinkin Nollendorfplatz;in ympäristössä vilisee nahkavaatteisiin pukeutunutta miestä niin että kirskuna käy. Aluetta on kai viime aikoina pyritty hieman siistimään. Myös Kurfursterstrassen alue Nollendorfin pohjoispuolella on tunnettu varsin huonomaineisena.

KaDeWE

Alueen läntisellä rajalla (Tauentzienstraße 21-24) sijaitsee Manner-Euroopan suurin tavaratalo KADeWe, eli Kaufhaus des Westens (Lännen tavaratalo). Käsittämättömän kokoinen kauppahuone on kuudessa kerroksessa ja täynnä tavaraa, erilaisten luksustuotteiden osastot ja paljous sekä kliinisyys saa pään sekaisin. Mikäli malttia kuitenkin riittää, kannattaa rohkeasti suunnata sen yläkerrassa sijaitsevalle herkkuosastolle, joka on mitä ylettömintä porsastelua koskaan. Paikalliset kutsuvat seitsemättä kerrosta seitsemänneksi taivaaksi, eikä syyttä.

Mikäli on ollenkaan taipumusta ihmisyyteen niin kannattaa suunnitella vierailukerta viikonloppujen ja ruuhkaaikojen ulkopuolelle, sillä paikka kuhisee ihmisiä pahinpina aikoina. Itse kävin siellä heti aamusta kun en ensimmäisellä kerralla mahtunut sisään ja jouduin kääntymään jo ovelta pois.

Arkikalaa illallispöytään.

Viiniosastolla on tuhansia viinejä ja kaikesta maailman parhaasta on tarjolla vain paras ja erikoisin. Ei tänne maitolitraa kannata lähteä hakemaan mutta kokemusmielessä paikka on kiehtova. Esimerkiksi juustoosastolla voi tilata tiskeistä tapas-tyylisesti eri juustoja naposteltavaksi ja ottaa vaikka lasin viiniä etc. Kalatiskillä on kaikki maailman kalat ja vähän päälle. Ja jos leikkeletiskiltä ei leivän päälle löydy mieluisaa siivua tai pateeta niin sitten on vika jo miehessä.

Maistelutiskejä on loputtomasti ja osastolla työskentelee yli 500 ihmistä joista suurin osa on kokkeja.

Toki koko rakennuksen tarkoitus, ainakin osittain, on ollut perseen vilautus itäpuolelle jossa riideltiin päivittäisestä leivästä.

KaDeWe;lta pienen matkan päässä on Zoologischer Garten;in asema, joka on saanut nimensä vieressä sijaitsevan eläintarhan mukaan. Se oli länsipuolen tärkein julkisen liikenteen solmu, ja nykyäänkin vaihtoasema metrolinjoille ja kaupunkijunille. Tätä kautta kulkevat myös kaukojunat, mutta monikaan niistä ei enää asemalla pysähdy.

Pittoreski muistokirkko vuonna 1900. Kuva Internet.

Aseman läheltä löytyy myös Keisari Wilhelmin muistokirkko (Kaiser Wilhelm gedäschniskirche), yksi kaupungin tunnetuimpia kohteita. 1895 valmistunut kirkko rakennettiin kunnioittamaan Keisari Wilhelmin muistoa. Muiston kunnioittaminen keskeytyi toiseen maailmansotaan ja kirkko kärsi pommitusten seurauksena mittavia tuhoja. Sodan jälkeen länsipuolelle jäänyt raunio koettiin kaupunkilaisille rakkaaksi ja siitä päätettiin säilyttää sen osittain säilynyt päätorni muistona ja muistutuksena sodasta. Ympärille rakennettiin sanalla sanoen äärimmäisen ruma uusi kirkko ja sen kammottava kellotorni. Nyt sen 113 metriä torni muistuttelee kiireisissä askareissaan ohi ryntäileviä ihmisiä sodan vaaroista, ja kenties hieman myös keisari Wilhelmistä.

Muistokirkko tänä päivänä.

 Samaisella aukiolla päätti iskeä myös kulttuurivaihdossa Euroopassa ollut Tunisialainen insinööri rekka-autolla ihmisjoukkoon kesken joulumarkkinoiden vuonna 2016. Nykyään pitääkin jokaisen kävelykadun pätkän ja aukion olla tulpattu ja tolpattu että massatapahtumia voidaan enää järjestää. Aika aikaansa kutakin, joulu on kerran vuodessa vaan.




CHARLOTTENBURG-WILMERSDORFF

Vanhoista änsipuolen lähiöistä Charlottenburg-Wilmersdorff oli Länsi-Berliinin keskustaa ja nykyäänkin sosioekonomisesti paremman luokan aluetta. Rajanveto alueiden välillä on täälläkin hieman vaikeaa mutta me katsomme muistokirkon ja KaDeWe;n kuuluvan Schöneberg;iin ja Wlmerdorff;in alkavan Zoo;n metroasemalta etelään ja Charlottenburgin taas metroasemalta pohjoiseen.

Kaupunginosa siis oli aikanaan Länsi-Berliinin keskus ja siellä siajitseekin vanha lännen paraatikatu Kurfurstendam. Melkein neljä kilometriä pitkä katu rakennettiin jo alunperin 1500-luvulla jotta ylimystö pääsi ratsastamaan metsästysmajoilleen Wannsee-järven rannalla sijaitsevaan Grunewald;in metsään. Nykyisin 3,5 kilometriä pitkä ja suora katu on ahdettu täyteen merkkiliikkeiden lippulaivoja ja sitä pidetäänkin Berliinin parhaana ostoskatuna, varsinkin maksukykyisten puolesta.

Omasta mielestä näitä on kyllä jokaisessa kaupungissa riittämiin, eivätkä ne juuri eroa toisistaan. Vieri vieressä on kello -ja kulta -ja koru -ja laukku -ja merkkivaatekauppaa sekä automerkkien ja muiden luksusmerkkien kojuja. Mikäli haluaa ikkunaostoksille ihmisvilinässä niin tänne vaan.

Itse Charlottenburg;in alue on paikallisten kermaperseiden tyyssija, ja kauniissa ja siistissä naapurustossa on seesteistä ja rauhallista. Täältä löytyy hienoja ravintoloita ja tunnelmavalaistusta romanttiseen iltakävelyyn, jos sellainen maistuu.

Kuuluisin nähtävyys täällä on Charlottenburg;in linna. 1700-luvulla rakennettu palatsimainen linna rakennettiin aikoinaan Preussin kuningatar Charlotten kesäasunnoksi rakennettu linna. Kuningatar kuitenkin kuoli linnan laajennustöiden aikana ja saikin nimensä innoittajansa mukaan. Linna, tai itse kutsuisin sitä mieluummin palatsiksi, on yksi Euroopan suurimpia ja sinne pääsee rajatusti tutustumaan. Hienosti sisustetut huoneet ja salit henkivät vanhaa kunnon hyvää aristokratiaa ja siirtomaaherramaisuutta. Hienoa paikassa on ympäröivä suuri ja hyvin hoidettu puisto. Symmetrisesti leikatussa ja hyvin hoidetussa puistossa on valtavasti kukkia ja kasveja ja se onkin hakenut innoitustaan Versailles;in paltasin puutarhoista. Tässä suhteessa se myös sijaitsee oivallisella paikalla Spree-joen kainalossa mistä vesi on saatu johdettua altaisiin. Mitään keskiaikaista linnaa siis on turha odottaa näkevänsä, mutta kauniina päivänä pelkästään sen puistossa vierailu on elämys.




TEMPELHOF

Tempelhofin kaupunginosa on saanut nimensä siellä aikoinaan 1200 luvulla sijainneen temppeliherrain ritarikunnan linnoituksesta. Temppeliherrain ritarikunnan nimi taas juonsi juurensa siitä että ristiritareiden ensimmäinen päämaja sijaitsi perimätiedon mukaan kuningas Salomonin temppelissä. 1095 ensimmäiselle ristiretkelle osallistuneista ryöstäjäritareista jalostunut seurakunta kasvatti vaikutusvaltaansa euroopassa ja perusti useita linnoituksia värväys -ja koulutustarkoituksessa ympäri Euroopan sydänmaita.


Sotaisissa merkeissä alueen historia jatkui tulevinakin vuosisatoina, sillä tunnetuin paikka on siellä sijainneesta Tempelhofin lentokentästä. 1923 aloittanut lentoasema oli aikanaan maailman ensimmäinen matkastajaliikenneasema. Vaikka luftwaffe ei sitä sotilaslentokenttänä käyttänytkään, kasattiin sen hangaareissa muun muassa Stuka-syöksypommittajia jotka heti valmistuttuaan lennettiin pois. Sen hangaareissa myös korjailtiin taisteluissa vaurioituneita koneita.

Konekorjaamo Aatu & sons Tempelhof;in kentällä 1945. Kuva; Internet

Kuuluisimmillaan lentokenttä lienee ollut kaupungin jaon aikana; se näet sijaitsi kokonaisuudessaan Itä-Saksan ympäröimän Länsi-Berliinin alueella ja toimi ns. Berliinin ilmasillan yhtenä päätepisteenä. Läntiseen Berliiniin laskeutui kuljetuskoneita kiireisinä aikoina kahden minuutin välein lähes vuorokauden ympäri. Yli kaksimiljoonainen asujaimisto plus miehitysjoukot piti ruokkia ja vaatettaa, asunnot lämmittää ja juopot juottaa, ja kaikki tämä piti kaupunkiin kantaa ilmateitse. Raskailla kuljetuskoneilla laskeutuminen ahtaaseen paikkaan oli jo sinänsä jonkinlainen temppu, sillä lentäjät tekivät loputonta kierrostaan nonstoppina pitkin vuoroin.

Kuljetuskone laskeutuu Tempelhof;in kentälle. Kuva; Internet

Nykyisin kenttä siis on suljettu, jo vuodesta 2008 asti, ja sen alue on muutettu puistoksi. Suurella alueella on nurmikenttiä, kiitoratoja, lentokoneen raatoja sekä vanha terminaalirakennus ja muuta lentokentälle kuuluvaa rekvisiittaa. Alueella voikin harrastaa vaikka ja mitä ikinä keksiikin, ja siitä on nopeasti muodostunut suosittu suosittu ulkoilu -ja harrastusalue kaupungin sydämeen. Täälläkään en ole käynyt vielä joten ehkäpä aiheesta lisää tulevaisuudessa.

Nähtävyytenä toimii myös natsien rakennuttama, Albert Speerin isosta kynästä ääriviivansa saanut valtava terminaalirakennus joka oli ja on yksi maailman suurimmista rakennuksista.

Neuvostojoukot saapuivat kaupungin keskustaan keväällä 1945 juuri Tempelhof;in kautta panssariarmeijan murtauduttua sinne noin viikko Seelowin kukkuloiden taistelun voitosta. Tästä suunnasta alkoi eteneminen Kreutzbergin kohdalta yli Landwehrkanalin, jonka jälkeen joukot hajaantuivat ja etenivät viuhkamaisesti kohti hallintokaupunginosaa ja Hitlerin bunkkeria. Muutama päivä tästä kukistui Saksa ja viikko Hitlerin kuoleman jälkeen, 7.5.1945 allekirjoitti kenraali Alfred Jodl Saksan antautumisen.