Praha 24.-28.10.2017

Praha 24.-28.10.2017

Prahaan lähdettiin tällä kertaa sillä kärjellä että paikalta löydetään ilmielävänä Nick Cave, maailman paras artisti, joka parhaillaan on Euroopan kiertueella ja esiintyisi siis Prahan O2-areenalla 26.10.

Matkaseurana mukana oli koodinimi Herra Kuha ja seurueeseen liittyi neljä naisihmistä joista noin puolet tunsin aiemmin.

Kaupunkina Praha on aikaisemmalta reissulta tuttu, sillä siellä on käyty noin 5 vuotta sitten pääsiäisretkellä.

Pääsiäsimarkkinoita menneiltä vuosilta

Lento lähti tiistai aamuna ja tällä kertaa lensimme sinivalkoisin siivin edestakaisin. Tsekeissä ei ole vielä herätty yhteiseurooppalaisen valuutan ihanuuteen ja kaikkivoipaisuuteen, jonka syystä ensimmäinen virhe tehtiin jo lentokentällä ja tarkemmin sen rahanvaihtopisteellä. Lompakossa oli 500€ käteistä ja ajattelin vaihtaa sen Forex;in pisteellä korunoiksi. Sain hieman yli viidellä sadalla eurolla 10 000 korunaa, kun se paikanpäällä suoraan automaatista nostettuna samalla summalla olisi antanut noin 12 000 korunaa. En tiedä millaisen komission välistä vetivät mutta varsin huonolla kurssilla lentokentillä vaihdetaan; kannattaa siis suosia automaattia ja niiden pankkien välisiä kursseja.

Ennen lähtöä nautittiin myös neljä tuoppia olutta Old Barrelissa (á 9,90€) ja kun portilla hieman takkusi ja vieressä oli baaritiski niin kävellessä huitaistiin vielä pienet valkkaripullot naamaan. Hintaa kahdelle valkoviinille 1,25l kappale tuli yhteensä käsittämättömät 35€!! Näin ollen kentällä oli juotu jo 75€ ennen koneeseen pääsyä.

Lentokentältä matka kaupunkiin ei maksa taksilla kuin noin 600 korunaa eli karvan päälle 20€, mutta lentomme oli ajoissa perillä ja päätimme ostaa päiväliput joukkoliikenteeseen (110kr = 4,3€) ja kokeilla sen toimivuutta. Kentältä lähtee kaksi lentokenttäbussia eli numerot 100 ja 119, mutta molemmat matkaavat muutaman pysäkinvälin ja toimivat vain syöttöliikenteenä metroasemille. Koko kaupungin keskustan alueelle ei busseilla juurikaan ole asiaa ja kaikki joukkoliikenne on käytännössä metrolla, josta löytyy kolme linjaa (A,B,C) ja varsin kattavalla raitiovaunuverkolla. Vuorovälit ovat pienet, mutta siitä huolimatta ovat metrot ja ratikat molemmat varsin täysiä, jopa ruuhkaisia suurimman osan ajasta. Ratikoissa on myös mukavasti vaihtelua; osa on kuin luotijunia tulevaisuustutkimuskeskuksen suunnittelupöydältä, osa taas näyttää siltä etteivät ne olisi maailmansodan jälkeen kiskoiltaan nousseetkaan.

Hotellimme Pensionate Brezina sijaitsi lähellä keskustaa Legerova 41 osoitteessa. Se sijaitsi kansallismuseon takana ja läheltä löytyi käynnit sekä punaiselle metrolinjalle (I.P.Pavlova) että vihreälle linjalle (Namesti Miru). Keskustaan kävli noin 15 minuutissa joten matka sujuu helposti myös kävellen.

Praha metrokartta

Keskusta on varsin kompakti; Vanha kaupunki eli Stare Mesto on joen itärannalle puristunut alue joka rajaantuu uudempaan alueeseen. Vanhan kaupungin puolelta pääsee esimerkiksi Kaarlen sillan kautta länsipuolelle jossa sijaitsee Prahan linna kukkulalla ja sen vieressä Petrinin kukkula jonka tunnistaa Eiffel tornin kopiosta. Vanhan kaupungin keskuksena on aukio jossa sijaitsee muun muassa kaupungin talo jonka juuressa on astrologinen kello, joka on Prahan kuuluisimpia nähtävyyksiä.

Vanhan kaupungin aukio ja astrologinen kello

Vanha kaupunki on varsin sokkeloinen, kuten vanhat kaupungit yleensä ovat, eikä siellä suunnistaminen tarkasti ole kovin helppoa. Joki luonnollisesti auttaa siinä ettei eksymään ainakaan pääse. Yllätys oli se että koko vanha kaupunki oli tähänkin vuodenaikaan täynnä turisteja ja varsinkin aukion ympärystä varsin ruuhkainen.

Olut maksoi vanhan keskustan alueella keskimäärin 120kr (4,70€) joten sen ei voida sanoa erityisen halpaa olleen. Hotellin lähellä eli vain hieman keskustan ulkopuolella sen hinta oli noin 40kr (1,57€) joten melkoinen hinta ero löytyy. Tämäkin toki yleistä joka paikassa. Samassa suhteessa kulki ruuan hinta, eli kannattaa ruokailla hieman keskustan ulkopuolella jos ei ihan hillopäällikkö ole.

Ruokaa saa joka paikasta, oli kyseessä sitten tasokkaampi ravintola tai nuhjuinen kaljakuppila, mutta sen taso heittelee paljon. Myös laadun puolesta on parempi suosia hieman syrjemmässä sijaitsevia ravinteleita. Osa seurueen naisista oli sairastunut veganismiin, mutta säilyivät kuitenkin hengissä, vaikka Praha ei sillä saralla varmasti mikään mekka olekaan.

Kaarlen silta ja Prahan linna sekä St.Vituksen katedraali taustalla.

Kestustan alue on varsin nopeasti läpi samottu ja Kaarlen siltaa pitkin pääsee näppärästi ylittämään joen. Silta on itsessään hieno mutta päivisin niin täynnä turisteja, karikatyyripiirtäjiä ja taskuvarkaita että se ei hirveän viihtyisä ole. Joen toisella puolella löytyy pitkän kiipeämisen jälkeen Prahan linna jonka sisäpihalla kohoaa St.Vituksen katedraali. Linnan pihalle pääsee ilmaiseksi mutta jonotus vie lentoasema tyylisen turvatarkastuksen läpi. Pitkästä jonosta ei kuitenkaan kannata häkeltyä sillä se vetää kohtuullisen hyvin. Mikäli linnan sisäosiin haluaa tutustua, pääsee sinne pääsymaksun maksamalla, mutta itse en ole siellä käynyt. Linna ei varsinainen satulinna olekaan vaan lähinnä laaja alue sisäpihoja. Sen keskellä sijaitseva katedraali on varsin hieno ja kuuluisa lasimaalauksistaan, sitä rakennettiinkin lähes 600vuotta. Myös sinne pääsee ilmaiseksi sisään ihastelemaan mutta varsinainen kierros ja torniin kiipeäminen maksaa erikseen.

Linnasta poistuessa on mahdollista poiketa viereisellä viinitilalla haukkaamssa viereisillä rinteillä kasvaneista rypäleistä valmistettua viiniä. Paikalta on hienot näkymät alas kaupunkiin, mutta varoituksen sanana mainittakoot että sen ylihintaisiin ja puiseviin hampurilaisiin ei käy koskeminen.

Näkymää Prahan linnalta

Joen törmää kulkiessamme törmäsimme legendaariseen Nutriaan, pienjyrsijään joka alunperin tuotiin Eurooppaan tarhaeläimeksi ja ravinnoksi on häikäilemättä vallannut itselleen elintilaa paikallisista vesistöistä. Se pitää kotoperäisiä lajeja sekä vihaajiaan pilkkanaan ja jyrsii määrätietoisesti ympäröivästä maailmasta välittämättä vesikasveja keskellä kaupungin keskustaa. On hieno tavata moinen epämajava tositoimissaan...

Nutria epäluonnollisessa ympäristössään

Kannattaa pyyhältää hieman joenvartta keskustasta poispäin törmätäkseen paikalliseen nähtävyyteen, tanssivaan taloon. Sen eläväiset linjat antavat ensivaikutelmat siitä että arkkitehti on absinttideliriumissaan piirtänyt rakennuksen sunnuntai aamuna, mutta totuus on toinen. Vuonna 1996 valmistuneet talot kuvaavat Fred Astairea ja Ginger Rogersia tanssimassa... Rakennus on hieman aisteja hämärtävä ja lisäpotkua kokemukseen voi hakea vieressä olevien jokilaivojen terasseilta. Mikäli talot lähtiessä näyttävät suorilta, on alkoholi tehnyt tehtävänsä.

Yksi päivä käytettiin siihen, että käveltiin keskustasta poispäin Zizkov;in alueelle , joka on hieman boheemimpi vaihtoehto keskustan alueelle. Paikka muistuttaa hieman Helsingin Kalliota, hieman kauniimmin taloin. Hieman ränsistyneessä kaupunginosassa on myös erilaisia kahviloita ja baareja edullisinn hinnoin.

Zizkovin katukuvaa

Hyvänä maamerkkinä paikalla toimii koko kaupungin siluettia hallitseva korkea ja futuristinen TV-torni, joka näkyy kauas. Torni sopisi ulkonäkönsä puolesta kulissiksi vaikka Tähtien sota elokuvaan. Tännekin pääsee nimellistä korvausta vastaan näköalatasanteille joista avautuu näköalat koko kaupunkiin. Mikäli neuvostomallinen ja täyteen ahdettu hissi ei ahdista, voi siellä käymistä myös vilpittömästi suositella.

Zizkovin Tv-torni

Kaupungissa on varsin vapaa suhtautuminen Kannabikseen ja se näkyy katukuvassa. Ihmiset polttelevat estoitta jointtejaan ja kaupoissa ja kioskeissa on saatavilla lehdellä brändättyä krääsää vaikka millä mitalla. Prahaa sanotaankin usein idän Amsterdamiksi.

Muuten kaupunki tuntuu varsin rauhalliselta ja turvalliselta. Etninen värinä keskustassa on tipotiessään eikä notkuvia porukoita porttikongeissa juuri ole. Kerjäläiset ovat pääosin kotoperäisiä juoppoja jotka kyyristelevät pullon kuvat pupilleillaan ja poistuvat heti päivätyönsä tehtyään. Jopa Romanian etninen vähemmistö katsoo nälissään helpommaksi kurvata suomeen ja Äkäslompolon S-marketin eteen soittamaan haitaria kun saapua tänne melkein rajanaapurimaasta. Näin toimii vapaa liikkuvuus Eurooppalaisessa yhteishengessä.


Konsertti

Konserttiareena  sijaitsi myös hyvien liikenneyhteyksien päässä Ceskomoravskan metroaseman vieressä. Aikasin paikalle saapuessa paikalle päästiinkin ilman sen kummempia ruuhkia ja itse areena oli väljä ja nykyaikainen.

Itse keikka ei varsinainen hittiparaati ollut, sillä Nick esitti paljon biisejä myös uudelta, hieman seesteisemmältä albumiltaan, mikä on tietysti varsin ymmärrettävää. Bad Seeds -bändi on uskomattoman kovassa klangissa ja huomaa että sen jäsenet ovatkin pitkään yhdessä soittaneet. On mielenkiintoista huomata miten itse Nick Cave, jo 60 ikävuotta lähestyessään ei osoita ikääntymisen eikä eläköitymisen merkkejä, vaikka onkin kokenut melkoisia tradegioita viime vuosina menettäen esimerkiksi esikoispoikansa onnettomuudessa. Meno on villiä ja energistä ja mies saa isollakin areenalla yleisön täydellisesti hyppysiinsä.

Varsinkin encore osuus oli huima bändin vedettyä Weeping song;in osin yleisön seasta, Stagger Leen aikana yleisöä vedettiin lavalla ja lopuksi laulettiin yhteislauluna Push the sky away. Loistava lopetus hyvälle keikalle siis.

Keikan jälkeen vajaan 20 000 ihmisen valuessa metroon oli tunnelma varsin tiivis ja metrovaunuun sullouduttiinkin niin tiiviisti, ettei sinne olisi mahtunut enää oravakaan.


Retket Kutna Horaan ja Terezinin (Theresienstadin) keskitysleirille.

Sadepäivänä marssittiin lähimmälle autovuokraamolle, joka tässä tapauksessa oli RunWell-autovuokraamo rautatieaseman kupeessa. Liikenteessä oltiin aikaisin ja kahvassa roikuttiin jo kello 8 aamulla jotta ehditään hyvin kiertelemään. Vaikka palvelutaso oli jälleen kovin kankeaa ja jopa halutonta, saatiin Chevrolet Malibu kuitenkin vuokrattua. Sen hinnaksi tuli 75€/päivä plus perus vakuutushässäkät 14€ päälle.

Autossa paloi tervehdyksenä "Change engine oil soon" -teksti, mutta myyjältä kysyttäessä katsoi hän huvittuneesti ja sanoi että siinä lukee soon ja asia jäi siihen.

Tarkoituksena oli vierailla Kutna Hora nimisessä kaupungissa, joka on perustettu jo 1200-luvun alussa rikkaiden hopeakaivosten ympärille. Se oli kuninkaiden suosiossa ja loiston päivinään Böömin toiseksi suurin kaupunki Prahan jälkeen. Se toimi myös hallinnollisena keskuksena jonkin aikaa rikkauksiensa johdosta. Tästä syystä sinne, ja viereiseen Sedlecin kylään onkin rakentunut niiden nykyiseen kokoon nähden käsittämätön määrä katedraaleja, kirkkoja, kappeleita ja ossuarioita eli kalmistoja.

Kutna Horan keskusta

Tieverkko on Tsekeissä varsin hyväkuntoinen ja kattava, ja Kutna Horaan ajaa vajaassa tunnissa moottoritietä pitkin. Me valitsimme kuitenkin pienet tiet ja kiersimme näin mahdolliset tietullit. Matka ei pikkuteitä kiertämälläkään ollut tuntia juuri pidempi, ja tie kulki kauniissa maalaismaisemissa kylien ja metsien läpi.Omiin ennakkoodotuksiin nähden maaseudun kylät ja tienvarsitalot olivat hieman muuta mitä odotin; Mielikuvissa maaseutu on ränsistynyttä olkikattoista taloa josta rappaukset ovat pudonneet ja metsittyneellä pihalla paksut siat tonkivat mutavellistä vanhoja porkkanan kantoja. Totuus oli kuitenkin se, että talot ja pihat olivat kauttaaltaan hyvinhoidettuja ja siistejä kuin Emmerdalessä.

Pikkutiet myös veivät mukavasti vaihdellen maalaismaisemasta havupuumetsiin, lisäksi niitä kiertämällä välttää tietullit.

Maalaismaisemaa pikkukylässä.

Itse kaunis kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja itsessäänkin vierailun arvoinen, mutta sen kuuluisin nähtävyys on viereisen Sedlecin ossuaario eli luukirkko. Vaikka kirkkoa yleisesti kutsutaankin Kutna Horan luukirkoksi, se ei kaupungin keskustassa siis sijaitse.

Sedlecin luukirkko oli vierailemisen arvoinen, vaikkakin kovin pieni, paikka. Se on alunperin rakentunut viereisen katedraalin hautausmaalle, jonka alueelle luukirkko rakentui myöhemmin. Tarina sai alkunsa katedraalin apotin käytyä  kuudennen ristiretken melskeissä Jerusalemissa; hän palasi mukanaan pussillinen Golgatalta tuotua multaa ja ripotteli sen katedraalin hautausmaalle. Tästä syystä siitä tuli euroopassa kuuluisa ja pyhään maahan verrattava hautapaikka johon monet euroopan raharikkaat halusivat tulla haudatuksi.

Yksityiskohta absurdista taideteoksesta

 Näihin aikoihin rutto ja myöhemmin hussilaissodat kaatoivat kansaa kuin puimuri, ja hautausmaalla ei asiakkaista pulaa ollut; se levittäytyikin rajusti ja 1500-luvulla sen valtaama alue oli 16 hehtaaria ja sinne oli haudattu yli 40 000 vainajaa. Näihin aikoihin, uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa, sen päälle rakennettiin kappeli jonka kellariin munkit kasasivat tuhotulta hautausmaalta säilöön 10 000 ihmisen luut.

Schwarzenbergin sukuvaakuna ja luupyramidi taustalla.

Tarinan varsinainen veijari on herrasmies nimeltään Franticek Rint, jonka Schwarzenbergin aatelissuku palkkasi laittamaan hautausmaa kuntoon 1800-luvulla. Hän keräsi ja hautasi alueelta vajaa neljäkymmentä kuutiometriä luita kappelin alueelle ja lopuista, arviolta neljänkymmenentuhannen ihmisen luilla hän koristeli kirkon. Ennen koristelua hän puhdistu jokaisen luun keittämällä niitä kloorissa ja sitruunassa. Esimerkiksi pääkattokruunu on rakennettu niin, että siinä on vähintään yksi kappale jokaista ihmisen luuta.

Pääaulan kattokruunu

Nykyisen lääketieteen parissa mies olisi varmastikin diagnosoitu yhteiskuntaan kelvottomaksi, mutta siihen aikaan hän lienee ollut vain hieman omituinen.

Niin tai näin, on kolkko kappeli nyt yksi maan käydyimmistä nähtävyyksistä ja ehdottomasti vierailun arvoinen, varsinkin jos haudasta kaivetut ruumitt on lähellä sydäntä. Kolkko fiilis paikasta jää, mutta toisaalta motto "Memento Mori" on silloin tällöin hyvä muistaa.


Vailla sen kummempaa suunnitelmaa oli matkaan lähdetty, joten päätimme vielä suunnata Terenzinin eli saksalaisittain Theresioenstadin keskitysleirille jonka historia on mielenkiintoinen. Matkaan lähdettiin Kutna Horasta kohti Mlada Boleslavia ensin tietä 38 ja sitten kuapungin jälkeen tietä 16 Melnikiä kohti ja siitä pikkuteitä pitkin Elben rantaa Litomericeen,  jonka vieressä Terezin sijaitsee.

Elben rantaa

Elbe on yksi Euroopan isoista joista ja tärkeistä alueen vesireittejä. Yksi sen alkujoista on Prahankin keskeltä valuva Vltava, joka yhtyy Elbeen jota Tsekeissä kutsutaan nimellä Labe. Koko paska laskee Hampurin kohdalta saasteensa itämereen. Läpi entisen itäeuroopan eli Tsekkoslovakin ja Itä-Saksan teollisuusalueiden laskeva joki oli aikoinaan euroopan saastunein, mutta on viimeaikoina elpynyt; herkullista kala-ateriaa sen antimista ei kuitenkaan juuri syötäväksi suositella, sillä kaloista löytyy lisäaineena fenolia ja muita vierasaineita, joita ei ihmisille suositella.

Terezinin keskusta

Terezinin kaupunkiin ajettaessa ei juuri huomaa ajaneensa sisään ghettoon. Se oli alunperin vanhan, Habsburgien aikaisen linnoituksen vallitusten sisään rakentunut pikkukaupunki, jonka viereisen pienen linnoituksen otti Gestapo haltuunsa vuonna 1940 tarkoituksenaan rakentaa vankila Tsekkiläisille kommunisteille, vastarintataistelijoilla ja muilla kolmannen valtakunnan vastustajille.
Kuten arvata saattaa, suuren humanistin ja ihmisoikeuspuolustajan, SS-johtaja Reinhard Heydrichin johtamalla leirillä ei velttoilijoita päähän taputeltu kuin moukarilla, ja paikasta muodostuikin varsinainen kidutuskeskus.

Paikan saksankielinen nimi oli Theresienstad, mutta se tunnetaan nykyään paikallisella nimellään Terezin.

Aika on pysähtynyt

Vuotta myöhemmin muurattiin koko Terezinin kylä umpeen ja sen alkuperäiset 7000 ihmistä pakkosiirrettiin alueelta pois. Tilalle kuljetettiin ajan hengen mukaisesti yli 50 000 juutalaista. Vaikka kaupunkileiri ei toiminutkaan varsinaisena tuhoamisleirinä vaan kokoamisleirinä niin sinne saapuneista 150 000 ihmisestä vain alle 20 000 selvisi hengissä. Kuolleista noin 35 000 kuoli kaupungissa nälkään ja kulkutauteihin sekä pienessä linnakkeessa väkivaltaan ja 90 000 kuljetettiin tapettaviksi tuhoamisleireillä.

Terezinin keskusta

Kuuluisaksi paikan teki se että sinne kuljetettiin alussa paljon lapsia ja juutalaista yläluokkaa sekä taiteilijoita Tsekeistä. Kaupungissa toimi oma infransa johon kuului kouluopetus, kaupat ja kulttuurielämä sekä oma lehtensä, elämän ollessa muutenkin "vapaata". Kaupunkia esiteltiin ulkopuolisille esimerkkinä juutalaisten hyvistä oloista keskitysleireillä. Ennen vierailijoiden saapumista siirrettiin osa porukasta aina Auswichiin tapettavaksi jotta täällä näyttäisi väljältä. Siellä tehtiin myös, pakotettuna tokin, asukkaiden toimesta elokuva jota esitettiin ulkopuolisille; sen kutsumanimi oli "Der Führer schenkt den Juden eine Stadt" eli "Fuhrer lahjoittaa juutalaisille kaupungin". Kolkon elokuvan tuotantotiimi marssitettiin uuniin heti tuotannon valmistuttua. Pikkuhiljaa paikka ylikansoitettiin ja sinne iskivät kulkutaudit ja nälänhätä jotka tappoivat asukkaita.

Nykyään kaupungissa ilmeisesti asutaan normaalisti ja siellä löytyy jokunen kauppa ja kioskikin. Kokonaistunnelmaltaan paikka on kuitenkin hiljainen ja uneliasa sekä kauneudessaan äärimmäisen aavemainen. Vierailuaikana siellä ei pyörinyt juurikaan edes turisteja ja kadut olivatkin pääosin autiot. Vaatii kai kohtuullisen kovaa vatsaa asustella samoissa taloissa, jotka vajaa 80 vuotta sitten toimivat blokkeina kymmenille tuhansille vangeille.

Muistomerkki matkalla kaupungilta linnoitukselle

Noin kilometrin päässä kaupungin ulkopuolella sijitsee ns. pieni linnoitus("Kleine Festung"), joka toimi vankilana jo ennen miehitysvaltaa. Myös tämä kuului aikanaan 17-luvun lopulla rakennettuun Habsburgien vallitukseen ja sen kuuluisimpana vankina tunnetaan muuan Gavrilo Princip, joka vuonna 1914 ampui kuuluisat Sarajevon laukaukset jotka surmasivat Itävallan kruununprinssin, Frans Ferdinandin ja johtivat ensimmäiseen maailmansotaan. Princip kuoli sellissä numero 1 tuberkuloosiin vuonna 1918, noin puoli vuotta ennen sodan päättymistä (aselepoa).

Gestapo perusti paikan siis Heydrichin johdolla 1940 tarkoituksena palvella vallattujen alueiden (Böömin ja Määrin protektoraatti ja sudeettialueet) "rikollisten" kuulustelu ja pidätysleirinä. Rikollisiksi valtaa pitävän näkökulmasta asettuivat tässä tapauksessa alueen vastarintataistelijat, Tsekkiläiset kommunistit, Arvokkaat juutalaiset ja ghetosta pakoa yrittäneet juutalaiset. Myöhemmin paikalle tuotiin myös sotavankeja sekä länsimaista että itärintamalta.

Selli jossa majoittui noin sata miestä kerrallaan

Yhteensä pienen linnoituksen vieraanvaraisuudesta pääsi nauttimaan noin 32 000 ihmistä.

Vankipiha I

Koko pakettiin pääsee tutustumaan 215kr (8,40€) ja yksittäin maksettuna sen hinta on 175kr (6,85€). Paikan päälle saapuessamme oli kaupungissa sijaitsevalla museolla vastaanotto varsin tyly, eikä tiskin takan aollut vanhempi rouva oikein viitsinyt edes kysymyksiin vastata. sanoin moneen kertaan ja näytin hinnastosta että haluamme koko päivän lipun mutta niin se vain paljastui pelkän gheton lipukis ja uusi samanhintainen piti ostaa linnakkeelta. Näin ollen maksoimme koko lystistä tuplat 350kr (13,70€). Ei iso vika mutta vituttaa silti.

Paikalla on järjestetty hyvä kierros jossa paikat on numeroitu järjestyksessä ja opasvihkonen kuuluu hintaan. Meillä oli rajattu aika paikan kiertämiseen joten emme siihen kerinneet niin hyvin paneutua kun kenties olisi halunnut. Paikalla saisi varsmasti enemmänkin aikaa kulumaan.

Vedetäänpä kuvien avulla pieni virtuaalikiertoajelu kotisohvalta:

Leirin komentajan huone. Huoneessa otettiin vastaan ja alkukuulusteltiin saapuvat vangit. Penkkiä kuluttanut apulaispäällikkö W. Schmidt teloitettiin sodan jälkeen sotarikoksista syytettynä. Tästä huoneesta alkoi monen kujanjuoksu..

Vankipiha I:den lääkintähuone. Voitaneen perustellusta olettaa, että tällä vastaanotolla on perinteisestä tavasta poiketen kysymykset esittänyt lääkäri, ja potilaalla on ollut vastaajan rooli.

Kaikki on pyritty jättämään alkuperäiseen kuntoon, siitä osoituksena myös tämä kuulusteluhuoneen ikkuna. Siitä saattaisi nykyaikaisin keinoin löytää rikoslaboratorio merkkejä useammankin ihmisen DNAsta.

Suihku ei näissä olosuhteissa kuulunut jokapäiväisiin askareisiin ja olikin varsinaista luksusta. Leirillä suihkussa käytiin noin kerran kahdessa kuukaudessa. Miehille oli tarjolla kylmää vettä, mutta naisille haaleaa. Suihkuhuoneeseen marssittiin koko sellin voimin kerrallaan eli noin sadan ihmisen joukoissa.

Yllätys vilpolasta; suihkuhuoneen takaa löytyy höyrytin jossa veteen saattoi sekoittaa kemikaaleja. Tässä tapauksessa tarkoituksena oli tappaa syöpäläiset vaatteista. Aineet sekoitettiin höyryveteen ja ruiskutettiin vaatteisiin jotka oli kerätty suihkuhuoneen vieressä olevaan desifiointihuoneeseen. Zyklon B oli tuholaismyrkky ennen kuin sitä alettiin käyttää tuhoamisleireillä ihmisten surmaamiseen. Suihkun jälkeen vedettiin päälle märät vaatteet ja jatkettiin Kommandon (Työkunnan) hommiin, oli kesä tai talvi.

Vesi vanhin voitehista. Sairaalaosastolla ja sen pesuhuoneessa tuskin muunlaisia voitehia oli tarjollakaan kuin kylmä vesi.

Ahtaanpaikan kammosta kärsivältä toiselle; Älä mene sinne! - Yli puoli kilometriä vanha yhdystunneli on ikkunaton, ahdas ja kostea ja mutkittelee vanhojen vallitusten sisällä antaen vaikutelman ettei se lopu koskaan. Se kuuluu opastettuun kierrokseen mutta sen pääsee myös kiertämään...

Neljäs vankipiha teloituspaikalta katsottuna. Vasemmalla yksityissellejä ja oikella puolella isot vankituvat, joissa jokaisessa majoittui noin 500 miestä. Yhdessä tuvassa oli kaksi käymälää...

Ison vankituvan sisältä. Huonetta kiertää laverit jotka ensi silmäyksellä vaikuttavat varsin leveiltä. Ei pidä kuitenkaan antaa ensivaikutelman hämätä, sillä sängyissä nukuttiin poikittain jalkapohjat seinää vasten ja tyynynä käytettiin metallista mukia joka toimi ruoka-astiana. Täällä ei unikulman edustaja käynyt tekemässä aiesopimuksia uusista Tempurin patjoista, tultiin toimeen tasan sillä mitä oli.

Arjen luksusta. Pieni yksityiskohta sellipiha I:den 100 hengen sellin lämmitysjärjestelmästä. Väriä harmaaseen arkeen toi kauniisti kuvailtu, ajaton ja rustiikki kamina joka on kuin sisustuslehden kannesta. Sen lämmön armoilla kärsi koko selli, joka mahtoi olla melkoisen kylmä viileinä kuukauisna.

Lapsi on terve kun se leikkii. Tämä sanonta ei välttämättä pidä paikkaansa, mikä leikkikenttä sijaitsee keskellä keskitysleirin kauhuja. Vihreä puutarha ja sen kätkemä vanha huvila toimivat leirin upseereiden ja heidän perheidensä kotina. Se luo ympäröivään maailmaan varsin vahvan kontrastin...


Paluumatkalla vierailimme vielä  leirikompleksin krematoriolla. Sinne löytää helposti seuraamalla kaupungista lähteviä raiteita, sillä logistiikan oli oltava kunnossa. Krematoriossa poltettiin noin 30 000 ihmisen ruumiit. Ennen leirin luovutusta ja venäläisten saapumista kipattiin noin 20 000 ihmisen tuhkat ohi virtaavaan jokeen. Paikalta löytyy tapahtuman muistomerkki.

Raiteet toivat krematorion pihaan ja uuneja oli yhteensä neljä. Vangit työskentelivät itse täällä.

Krematorion ruumiinavaushuone.

Täältä pohjoiseen päin ajettaessa alkaa hieman tuntemattomampi alue, Böömin alpit, eli Bohemian Switzerland, jossa sijaitsee kaunis luonnonpuisto ja vuoristoa Tsekin ja Saksan rajalla. Täällä olisi ollut mukava piipahtaa, mutta jääpähän jotain ensi kertaan.

Takaisin päin ajaessa isoa tietä (8-tie) matkaa oli vain noin 60km ja se taittui alle tunnissa. Myös vieressä sijaitseva Litomericen kaupunki vaikutti mielenkiintoiselta mutta siellä ei ehditty piipahtamaan.

Matkaa ei siis Prahasta paljonkaan tule mikäli täällä halajaa vierailla.


Loppusanoina voidaan sanoa, ettei paikka taaskaan pettänyt. Osasyy varmasti mukavassa matkaseurassa ja hyvissä ilmoissa.

Ainut mikä hieman jää hiertämään on se slaavilainen palveluasenne mikä tuntuu paistavan joka jumalan paikassa. Mikä vittu siinä on että maksavaa asiakasta katsotaan pitkin nenän vartta ja usein ollaan kuin asiakas olisi pelkkää ilmaa. Tässäkin tapauksessa kuitenkin rahat paikallisen elinkeinon tukemiseen kannettiin saatana suomesta asti. Sama vika oli minimarketeissa, joissa Pakistanilaiset ja Intialaiset putiikinpitäjät pitivät suorastaan pilkkanaan asiakkaita ja vääntelivät ahdistuneesti naama norsunvitulla kun asiakas kehtasi astua ovesta sisään. Mistä sen tietää -oliko vika omassa naamassa vai siinä että turisteihin on keskustassa kyllästytty. Suomalaista asiakaspalvelua usein haukutaan, mutta kyllä eurooppalaisessa vertailussa aika korkealla ollaan. Perkele.



Majoitus ja Ravintosuositukset


Hotelli

Pension Brezina (legerova 39/41)

Hotelli oli hyvällä paikalla, edukas ja viihtyisä. Huoneistot sijaitsivat erillään vastaanotosta ja rapussa jossa myös paikallista asutusta.

Ravintolat

Na Brezanze (Lublaňská 185/49)

Paikallinen baari hieman keskustan ulkopuolella. Aidon paikallisen pikkuravintolan henki ja miljöö, edulliset hinnat ja hyvä ruoka. Pääruuan sai hintaan 145kr (5,60€).

Crazy Cow (Dlouhá 8)

Piffipaikka keskustan tuntumassa aivan vanhan kaupungin aukion tuntumassa. Edellisellä reissulla täällä vedettiin äärimmäisen hyvä pihvi, vaikka hintataso onkin keskustaluokkaa.


Baarit

Kozlovna Apropos (Krizovnicka 4)

Keskustan aarre, aivan Kaarlen sillan tuntumassa sijaitseva olutravintola jossa hinnat olivat kohdillaan. Puolen litran lasin sai hintaan 40kr (1,50€) ja kylmän litran tuopin hintaan 80kr (3€)

 
The Bourgeois Pig (Legorova 43)

Outo ja hippityylinen olohuone aivan hotellin vieressä. Tänne eksyttiin ikävä kyllä vasta hieman ennen koneelle lähtöä, mikä on sääli. Äärimmäisen mukava baarimikko tuntee paikat ja metkut ja on varmasti halukas auttamaan jos ongelmia on. Täältä saa myös aidot absintit ja muut päihdykkeet mikäli tarve vaatii. Paikka tosiaan vaikuttaa enemmän jonkun huoneistolta kuin baarilta; kannattaa mennä rohkeasti sisään!

Rooma tour by Hatkassa

Esipuhe; (Lisään kunnon kartan heti kun osaan sen linkittää)

Lienee kyseessä jonkinlainen taudinkuva että lähden moista ylipäätään kirjoittamaan.

Kenties omaksi iloksi mutta kiva jos siitä joku kaupungissa vieraileva saa virikettä.

Olen itse käynyt Roomassa viisi kertaa ja pisimmällä reissulla olin yksin kolme viikkoa lukemassa sen historiaa alkuperäisillä paikoilla.

Tämä on oman jäsentämisen takia kirjoitettu jonkinlaiseen "kävelykierros" muotoon mutta sillä ei luonnollisesti ole mitään väliä. Toisaalta se tekee sen että kohteet on maantieteellisen välimatkan kanssa jotenkuten järjestyksessä.

Aloitamme siis Piazza Del Popolon ympäristöstä ja siitä ajaudutaan eteenpäin eli kartalla alaspäin.

Lyhyesti selitettynä Rooman historia ja sen tärkeimmät vaiheet:

Ennen Rooman tasavallan syntyä Italiaa asuttivat Etruskit ja Rooman alueelle syntyi kuningaskunta noin 750eaa. Ensimmäisenä kuninkaana pidetään taruissa Romulusta, jota ei kuitenkaan ilmeisesti ikinä ole ollut olemassa. Viimeinen kuningas syrjäytettiin vuonna 509eaa, ja tästä katsotaan alkavaksi Rooman tasavalta, ja sitä kautta Rooman valtakunta.

Nykyisinkin joka paikassa nähtävä SPQR-lyhenne tulee sanoista Senatus Populusque Romanus eli Rooman senaatti ja kansa.

Tasavaltalaisaika päättyi hieman katsantokannasta riippuen noin 50eaa, mutta yleisesti sen katsotaan päättyneen vuonna 44eaa, jolloin Julius Ceasar julisti itsensä diktaattoriksi. Tästä alkoi siis Rooman keisariaika. Ensimmäinen keisari oli Julius Ceasarin ottopoika, keisari Augustus. Augustus on myös raamatussa mainittu pahis eli verollepanija ja poikavauvojen surmaaja, eli keisarina siinä kohtaa kun ajanlaskumme alkoi.

Keisariaika oli suhteellisen lyhyt vaikka sen aikana paljon tapahtuikin; Rooman valtakunta hajosi vuonna 395 Itä -ja Länsirooman valtakunniksi ja vuonna 495 marssi germaanipäällikkö Odovakar joka surmasi viimeisen keisarin Romulus Augustuksen.

Rooman armeijan nousu perustui jo varhain kreikkalaisilta ja sittemmin makedonialaisilta kopioituun jalkaväen hopliittifalangi-järjestelmään joka perustuu tiukkaan kuriin ja rivijärjestykseen missä yksikkö toimii organisoidusti yhtenä. Kenraali Marius uudisti Rooman armeijan noin 100 eaa. ja siirtyi palkkalegiooniin. Alkuaikoina kuri oli kova ja yhteisöllisiin rangaistuksiin kuului muun muassa Decimatio, eli kohortin (n. 500 miestä) kymmenesosan poistaminen; miehet jaettiin kymmenen hengen joukkoihin ja jokaisesta joukosta arvottiin yksi jonka muut yhdeksän joutuivat tappamaan.

Vasta armeijan uudistamisen jälkeen viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua alkui Rooman valtakunta levittäytyä yli Italian rajojen ja keisarikaudella se aloitti valloitukset toden teolla. Keisariaikana armeijan suuruus oli noin 25 legioonaa eli 150 000 miestä sekä samanvahvuiset Auxilia-joukot, jotka oli värvätty valloitettujen alueiden asukkaista. Legioonalaisen palvelusaika oli 25 vuotta, joten sotilaan oli turha normaalista perhe-elämästä haaveilla. Keisari usein lahjoitti palveluksensa lopettaville legioonalaisille maata valloitetuilta alueilta. Valloitettuja alueita ei myöskään raiskattu ja tuhottu täysin vaan ne roomalaistettiin ja liitettiin osaksi valtakuntaa jolloin ne pysyivät uskollisina.

Vuosiluvut on mainittu joko eaa, ennen ajanlaskun alkua tai normaalina vuosilukuna ajanlaskun alun jälkeen.

Tätä yksinkertaistettua aikajanaa peilaamalla on tapahtumat helpompi sisäistää.

Kuvat on osittain ihan paskoja, ja monesta kohteesta ei kuvaa ole. Sen kanssa täytyy elää.

Jos eriäviä mielipiteitä tai tarkennuksia löytyy niin otan mielelläni kommentteja vastaan; Tämä ei ole mikään tieteellinen työ, se on hyvä muistaa.
 

Piazza Del Popolo 

Piazza del Popolo eli ihmisten aukio ja sen pohjoispuolella sijaitseva Porta Del Popolo tunnetaan aikakirjoissa nimellä Porta Flaminia, ja sen kuului aikanaan Rooman valtakunnan Aurelianuksen kaupunginmuuriin (271-275).

Porta Del Popolo

Portilla pohjoiseen tärkeimpänä reittinä lähti Via Flaminia ja näin ollen se olikin pohjoisesta tulleille ensi kosketus varsinaiseen Rooman kaupunkiin. Sen pohjoispuolelta löytyy kaunis ja hyvinhoidettu puisto Villa Borghese joka on rakentunut nykyään taidemuseona toimivan kartanon puistoon. Portin kautta kuljetaan myös nykyisin Rooman olympiastadionille. Villa Borghesen puistosta löytyy myös Rooman eläintarha.

Mustalla merkitty Aurelianuksen muuri(270jaa) Punaisella tasavallan aikainen Serviuksen muuri (eaa)

Aukion keskellä on yksi lukuisista Roomassa sijaitsevista monoliiteistä, eli yhdestä kivestä veistetyistä muinaisen egyptin kansallisaarteista, Ramses II;sen obeliski. Näitä pyhäinjäännöksiä kerättiin aikoinaan kuin kirsikoita ja rahdattiin Roomaan erityisvalmisteisilla aluksilla. Kyseinen obeliski on maailmaan nähnyt; se tuotiin Heliopoliksesta Roomaan vuonna 10eaa. ja pystytettiin alunperin Circus Maximukselle, jonka palon se näki vuonna 64. Kenties pylväs näki itseteossa myös palon sytyttäjän, joksi näin jälkikäteen veikkaillaan veijaria nimeltä Nero. Tapauksesta on kuitenkin jo 2000 vuotta ja se lienee rikosoikeudellisesti vanhentunut, eikä pylväs ole näinä vuosituhansina oppinut puhumaan. Niin tai näin; se siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1589 ja on siitä eteenpäin ihmetellyt elämänmenoa paikalleen jähmettyneenä. Ja mikäli Rooma, kuten sanotaan, ikuinen kaupunki, saa se toljotella myös tulevia vuosia kovasti hämillään.

Piazza Del Popolo ja ramseksen obeliski

Alun perin korkeat obeliskit tuotiin Roomaan sen hallittua Egyptiä ja korkeimmat niistä pystytettiin aukioiden keskelle maamerkeiksi.

Egypti oli antiikin ajan Roomassa muotia ja monoliittejä rahdattiinkin kaupunkiin yhteensä 13 kappaletta. Lisäksi rakennettiin lukuisia pienempiä jäljitelmiä. Kivet olivat niin haluttuja että muun muassa Pietarinkirkon aukiolla nykyisin patsastelevan obeliskin kokonaispaino jalustoineen on noin 495 000 tonnia. Tätä varten rakennettiin erikseen valtavia laivoja joilla ne välimeren yli tuotiin.

Mikäli aikaa on, kannattaa myös kiivetä aukion itäpuolella olevalle näköalapaikalle, mistä saa hyvän kuvan koko komeudesta.

Antiikin Rooman keskusta

Espanjalaiset portaat

Koukataan aukiolta etelään päin Via Babuinoa ja sitä kävellessä ihmetellään luksusliikkeiden kirjoa ja sitä valtavaa ihmismäärää mikä niihin jaksaa jonotella. Eteenpäin kävellessä tulee vastaan espanjan suurlähetystöstä nimensä saanut Piazza del Spagna. Sen juurelta kohoavat kuuluisat Espanjalaiset portaat mitkä ovat suosittu nähtävyys ja hengailupaikka. Alun perin ne on rakennettu 1720-luvulla helpottamaan pääsyä niiden yläpäässä sijaitsevalle kirkolle, Scalinante dei Trinita dei Monti;lle. Omasta mielestäni nämä ovat vain portaat, joskin hienohkot sellaiset eikä niihn kannata sen enempää aikaa tuhlatakaan.

Kirkon takaa pääsee kävelemään Via Sistinaa pitkin Piazza Barberinille, jonka lähistöllä sijaitsee kohteemme, Museo e cripta dei frati capuccini.


Cripta dei capuccini 

Tämä hieno ja vähemmän tunnettu nähtävyys sijaitsee aivan Via Veneton alkupäässä olevan kirkon, Santa Maria della Conzecione dei Cappucino alla. Jos jotakuta kiinnostaa niin Via Veneton alueella kuvatussa Fellinin kuuluisassa elokuvassa La Dolce Vita, Ihana elämä, näytteli katu iso sivuroolia.

Via Veneto, Kapusiinikryptan sisäänkäynti etuoikealla

Varsinainen kohteemme on hyvin piilotettu ja vähemmän tunnettu, eikä sen löytäminen helppoa. Myös aukioloajat kannattaa etukäteen tarkistaa sillä se on auki rajoitetusti. Kovin arkinen ovi vie ensin pieneen kapusiinimuseoon ja sen jälkeen maan alle vanhoihin kapusiinimunkkien kryptiin.

Huoneet on sisustettu kuolleilla munkeilla ja heidän luillaan. Luut on saatu 3700 kuolleen munkin ruumiista ja tunnelma on vähintäänkin kolkko; himmelit on tehty kylkiluista ja seinät pääkalloista. Erilaisissa huoneissa on kuolleet munkit ja nykyiset luurangot aseteltu erilaisiin asentoihin arkisiin askareisiin.

Krypta on peräisin 1600-luvun alusta joten jonkin aikaa ovat saaneet makaaberin näytelmän päätähdet rooleissan olla. Ensimmäinen kirjallinen havainto on paikalla vierailleen vanhan irstailijan, Markiisi De Saden teksti; " Jokaisessa syvennyksessä ja jokaisen holvikaaren alla on hyvin säilyneitä luurankoja aseteltuina erilaisiin asentoihin, jotkut makuulleen, jotkut saarnaamaan, jotkut rukoilemaan. En ole koskaan nähnyt mitään hätkähdyttävämpää."

Kerran me olimme niinkuin te...(lainakuva)

Matkalla  luuranko pitelee kädessään kylttiä jossa lukee "Kerran me olimme niinkuin Te, ja kerran Te tulette olemaan niinkuin me me olemme nyt", paikalta löytyy myös toinen merkittäväksi lentäväksi lauseeksi muodostunut ja useiden tuntemattomien hautakivien koristaja "Hic jacet pulvis cinis et nihil" (Tässä lepää tuhkaa, tomua ja tyhjää).

Kapusiinit olivat melkoisia nihilistejä ja jopa kapusiinikirkkoihin haudattujen valtionpäämiesten kirkkoon tuontiin kuului rituaali missä hautajaissaatto pysähtyi kirkon ovelle ja koputti kaksi kertaa, vastaten kummallakin kerralla kysymykseen "Kuka siellä?" luettelemalla haudattavan koko nimen ja kaikki mahdolliset tittelit. Kolmannella kerralla kysymykseen vastattiin vain "Kurja syntinen", ja kirkon ovi avattiin. Tittelit ja kärpännahkaviitat siis lentävät helvettiin viimeistään tammiovilla, tämä on varmaan hyvä muistaa myös arkipäiväisessä elämässä...

Kannattaa siis ehdottomasti käydä paikan päällä aistimassa tunnelma; piilotettu sijainti ja vajaan kymmenen euron pääsymaksu mahdollistaa varsin väljän oleilun. Valokuvaus on ehdottomasti kielletty, eikä omaan mieleen tullut sitä kokeillakaan...


Fontana Di Trevi

Matka jatkuu takaisin Piazza Barberinin kautta, josta lähtevää Via Del Tritonea pitkin pääsee kulkemaan Fontana Di Trevin suihkulähteelle. Kyseessä on yksi Rooman kuvatuinpia nähtävyyksiä. Alunperin se toimi palatsin julkisivuna ja siihen päättyi myös yksi Rooman akvedukteista, Aqua Virgo.

Ympärille sijaitsevalla aukiolla on hyviä jäätelöpaikkoja, mutta pennejä laskiessaan kannattaa olla tarkkana sillä alueella on aamusta iltaan asti tungosta ja sen ympärillä häärii hämäräheikkiä ja kiilusilmää jotka ovat heti mahdollisuuden tullen kyseenalaistamassa omaisuutesi omistusoikeutta. Itse olen törmännyt tässä kohtaa useasti siihen että paikalla on kameramiehiä jotka ottavat ohikulkijoista kuvia polaroid-kameralla ja vaativat todella agressiivisesti rahaa sen ottamisesta.

Kannattaa siis näiden vapaiden taiteilijoiden kanssa noudattaa äärimmäistä varovaisuutta.


Augustuksen mausoleumi

Trevin suihkulähteeltä navigoidaan katutaiteilijoiden kansoittamien kujien läpi Rooman "pääkadulle" Via Del Corsolle, jota pohjoiseen päin kävellessä voi taas ihailla paremmin toimentulevan kansanosan shoppailupaikkoja. Täällä ei köyhä kitise ja ainut vinkuja on kultainen Visa, jolla ostellaan Bulgarin kelloja ja saatanan kalliita laukkuja. Katu on pitkä ja sitä taivalletaan aina Via Dell``Ara Pacikselle asti josta vasemmalle käännyttäessä saavutaan Augustuksen mausoleumille. Turistikohteena paikka ei välttämättä ole kuuluisin, mutta sen historiallinen arvo on mittamaton.

Se on keisari Augustuksen alulle panema rakennustyö, jonka keisari aloitti heti Aktionin taistelun voitettuaan vuonna 31jaa. Keisari Augustus oli siis syntymänimeltään Octavianus eli Julius Ceasarin adoptiopoika josta tuli Rooman ensimmäinen keisari kukistettuaan "isänsä" Julius Ceasarin vallanperimystaistelussa lopulta Marcus Antoniuksen ja Kleopatran kapinan. Antiikin Roomassa oli yleinen tapa adoptoida "kasvatikseen" aikuisia ihmisiä ja sitä myötä vallanperimysjärjestelmä olikin varsin sekava soppa. Sukua jatkettiin perinteisten tapojen lisäksi erilaisin adoptiomenetelmin ja himmeli on niin raskas ettei sitä enempää kannata edes yrittää tässä avata. Joka tapauksessa keisarin pesti oli varsin tuulinen ja vihollinen tuli useimmiten lähipiiristä kuin ulkoapäin. Useat keisariksi nousseet olivat murhauttaneet lähipiirinsä valtaan noustakseen, ja pahantekijöinä kunnostautuivat myös vaimot, siskot ja äidit.

Monelle Rooman asioista lukeneelle on termi "Marsin kentät" varsin tuttu. Se oli alkujaan noin 2 neliökilometrin laajuinen alue, jossa Rooman sotajoukot ja armeijat kerääntyivät ja harjoittelivat. Augustuksen mausoleumi rakennettiin tälle alueelle. Alueen nimi oli itseasiassa Campus Martius, joka sittemmin kaupungin laajetessa muuttui Rooman suurimmaksi asuinalueeksi.

Augustuksen mausoleumi toimi eräänlaisena Juliusten "sukuhautana" sillä sinne on haudattiin alkuaikojen keisareista Augustus, Tiberius, Caligula, Claudius sekä Germanicus, kuuluisa Germaniassa häärinyt sotapäälikkö joka ei ikinä keisariksi asti ehtinyt, sillä hänet murhattiin hämärissä olosuhteissa itäisissä provinsseissa. Jotain sekavasta vallanperimisestä kertoo että mies oli Tiberiuksen veljen Drusuksen poika, Caligulan isä ja Claudiuksen veli.

Ajan hengen mukaisesti ruumiit poltettiin ja niitä säilytettiin kultaisissa uurnissa mausoleumissa. Vanha hautarauhan rikkoja, visigoottipäällikö Alarik poltti Rooman vuonna 410jaa ja vei tuhkakupit mennessään. Mausoleumi toimii nykyään avoimena museona ja siellä voi vierailla, mikäli se ei satu olemaan remontissa.


Museo Dell`Ara Pacis

Augustuksen mausoleumin välittömässä läheisyydessä sijaitsee museo, jonka sisällä sijaitsee Ara Pacis eli rauhan alttari. Se on myös Augustuksen aikaan rakennettu ja sen tarkoituksena on kuvata sotavoittojen jälkeistä suhteellisen rauhallista rauhan aikaa joka nykyään tunnetaan termillä Pax Romana. Marmorista rakennettu temppeli on suurelta osin alkuperäinen ja siellä kannattaa piipahtaa mikäli aikaa on. Se sijaitsee aivan Tiber-joen rannalla ja rantatörmää alaspäin kulkiessaan törmää automaattisesti vanhaan siltaan joka ylittää tiber-joen varsin mielenkiintoisen historian omaavan linnoituksen kohdalla. Alun perin temppeli sijaitsi Mars-kentällä kohdassa johon siellä sijainnut aurinkokello osoitti aina Augustuksen syntymäpäivänä.

Augustus saneli elämänkerran jossa kertoo elämästään ja saavutuksistaan, jotka kaiverrettiin pronssitauluille  ja kiinnitettiin mausoleumin sisäänkäynnin yhteyteen. Ne kuitenkin hävisivät aikojen saatossa, pronssia kun olivat, ja luultavasti sulatettiin ja käytettiin myöhemmissä rakennushankkeissa. Galatian provinssisin alueelta, nykyisesetä turkista löydettiin kuitenkin hyvin säilyneet kopiot ja ne on nyt painettu museon seinään ihmisten katseltavaksi.



Ponte Sant`Angelo

Hienoin patsain koristeltu, vuonna 134 rakennettu silta vei aikanaan Hadrianuksen mausoleumiin ja sittemmin Vatikaaniin ja Pietarinkirkkoon. Silta on rakennettu Travertiinista joka on Rooman aikaan käytetty kalkkikivilaji, josta on rakennettu muun muassa Colosseum ja Pietarin kirkko. Nykyisin travertiinia käytetään hienona ja kalliina sisustuskivenä. Sillalla on runsaasti erilaisia pyhimyksiä esittäviä patsaita.



Castel Sant`Angelo

Sillan päässä nousee jylhänä sylinterimäinen linnoitus joka tunnetaan nykyisin nimellä Castel Sant`Angelo eli pyhän enkelin linnoitus. Se oli aikoinaan keisari Hadrianuksen itselleen rakentama Mausoleumi eli hautapaikka joka rakennettiin 120-139jaa. Myös tänne on haudattu lukuisia keisareita, kuuluisinpana Caracalla sekä Commodus, joka on tuttu Gladiaattori-elokuvan pahiksena.

400-luvulla se liitettiin kaupungin puolustusjärjestelmään, jolloin se toimi osana Aurelianuksen muuria. Nykyisen nimensä se sai vuonna 590 ruton kiusatessa kaupunkia. Arkkienkeli Mikael ilmestyi silloiselle Paaville Gregorius I:selle, ja näyssä Mikael työnsi verisen miekkansa tuppeen merkiksi jumalan vihan loppumisesta. Kiitokseksi linnan katolle pystytettiin valtava enkelipatsas joka vartioi Roomaa. Linnoitus muodostuikin paavin asuinpaikaksi keskiajalla ja siellä piti majaansa useampi paavi. Linnasta kulkee myös kansankielessä kutsuttu popedukti, eli kilometrin pituinen akveduktin kaltainen linnoitettu kuja, joka kulki linnoituksesta Pietarin kirkkoon. Vihulaisen hätistellessä pääsi paavi pakenemaan linnoituksen suojaan.

Castel Sant`Angelo

Linnoitusta käytettiin myös vankilana, ja sen synkkiin selleihin pääsee vieläkin tutustumaan. Paikkana ja miljöönä sen sisusta on varsin synkkä. Voi kuvitella millaisia kauheuksia siellä on inkvisition aikaan harrasteltu. Se toimi vankilana vielä 1800-luvulla jolloin siellä hillottiin poliittisia vankeja.

Linnaan pääsee tutustumaan ja siellä kannattaa ehdottomasti käydä. Se on hyvin säilynyt, sisällä on mielenkiintoista nähtävää ja kattoterasseilta hienot näkymät sekä Roomaan että Vatikaaniin ja Pietarinkirkkoon.


Pietarinkirkko

Pyhän enkelin kirkolta on näköyhteys ja helppo kulku kohti Pietarinkirkkoa, ja sitä kohti kävellessään ohittaa nopeasti huomaamattaan valtion rajan sillä Vatikaanin rajoja ei ole ympäristöön juurikaan merkitty, ja käytännössä valtio käsittääkin vain kirkon alueen ja sitä ympäröivän puiston. Antiikin aikoihin joen tällä puolen, eli kaupungin rajojen ulkopuolella sijaitsi Caligulan alulle panema ja Neron viimeistelemä sirkusalue ja sen takana pakanahautausmaa johon haudattiin varsinkin vainoissa lahdattuja kristittyjä. Sirkus oli tuolloin hieman muuta kuin minä sen nykyaikana käsitämme ja ohjelmisto varsin kaukana Sirkus Finlandian esityksistä. Esittävän taiteen ja väkivallan ystävät, hilpeä parivaljakko Caligula ja Nero nauttivatkin estotta hieman absurdimmasta näytelmästä. Nero oli keisareista ensimmäinen joka myös itse osallistui aktiivisesti taiteen tekemiseen; piti yleisö siitä tai ei.

Pietarinkirkko hallitsee koko Vatikaanin aluetta

Sirkuksessa lahdattiin kasapäin ihmisiä; pääosin kristittyjä. Sen alueella oli myös kilpa-ajorata jonka
keskiössä olevan obeliskin juurella ristiinnaulittiin kristittyjä. Perimätiedon mukaan Roomaan saapunut apostoli Pietari ristiinnaulittiin pää alaspäin tämän obeliskin juurella ja ruumis heitettiin sirkuksen ulkopuolella olevalle hautausmaalle, jota kutsuttiin Vatikaani-kukkulaksi. Kyseinen obeliski oleilee nykyisin Pietarinkirkon pylväsaukiolla, eli sitä siirrettiin muutama sata metriä uuden kirkon valmistuttua.

Keisari Konstantinus, joka laillisti kristinuskon Roomassa ja joka kastettiin kuolinvuoteellaan, tullen näin rooman ensimmäiseksi kristityksi keisariksi, rakennutti hautausmaan päälle Konstantinuksen basilikan vuonna 324. Basilika sijaitsi kuitenkin kaupungin muurien ulkopuolella ja oli siksi levotonta seutua, ja pitkään paavit asuivatkin vakituisesti Lateraanikirkossa muurien sisäpuolella. Paavien palatessa niin sanotusta Avignonin vankeudesta aloitettiin uuden Pietarinkirkon rakentaminen ja vanha purettiin alta pois. Rakennustyöt kestivät yli sta vuotta ja rakennus valmistui noin 1615. Kirkko onkin valtava sillä sen korkeus on 133 metriä ja pituus yli 200metriä.

Jo kirkon ympärillä oleva aukio on vakuuttavan hieno, mutta kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa sisäosiin mikäli aikaa on. Berninin pylväspihalla on kaksi kaarevaa siipeä jotka on tuettu koristelluin pylväin. Katoilla seisoo 140 pyhimyspatsata valvomassa ihmiskatrasta. Aukion keskellä siis aiemmin mainittu obeliski jonka juurella Pietari ristiinnaulittiin.

Paikalla patsastelee myös maan ainut sotilaallinen joukko-osasto; Sveitsiläiskaarti. Vaikka sotilaat ovatkin nykymittapuun pukeutuneet kuin katumiimikot, on kyseessä kuitenkin vakavasti otettava kaarti. Se perustettiin jo 1500-luvulla ja siihen valittiin hyvämaineisia sveitsiläisiä palkkasotilaita. Pääsyvaatimuksena on vieläkin Sveitsin kansalaisuus sekä Sveitsin armeijan suorittaminen.  Toimiminen henkivartiokaartissa antaa sotilaille automaattisesti Vatikaanin kansalaisuuden.

Vaikka paikalla näyttääkin aina olevan tolkuton jono, se etenee lentokenttämäisistä turvatarkastuksista huolimatta varsin jouhevasti. Ihan yssikseen täällä ei kyllä ikinä saa olla, paikka on aina ihmisiä täynnä.

Täällä ei totisesti ole marmorissa ja kullassa pihistelty ja pelkästään paikan lattia on näkemisen arvoinen. Lisäksi täällä on luonnollisesti paljon uskonnollista krääsää ja kuuluisia taideteoksia kuten Michelangelon Pièta-patsas. Paras aika täällä vierailuun on talvikausi, jolloin paikalla ei välttämättä ole niin paljon ihmisiä. Yksityiskohtia on huomattavasti mukavampi ihailla jossei ympärillä ole käsittämätön tungos.

Michelangelon Pìeta

Kirkon alla olevasta kryptasta löytyy mittava määrä paavien ja muiden suurmiesten sarkofageja ja hautamuistomerkkejä. Tänne on vapaa pääsy, mutta saattaa olla paikoin todella ruuhkainen.

Pääalttarin alla sijaitsee Pietarin hauta ja sen ympärillä oleva vanha krypta. Paikkaa kutsutaan Vatikaanin nekropolikseksi ja sinne on myös harvoille ja valituille pääsy opastetuille kierroksille. Aika tulee kuitenkin varata ennakkoon ja siihen liittyy lukuisia ehtoja. Paikka on aikanaan ollut siis avoin varhaiskristillinen hautausmaa jonka päälle Pietarinkirkko on rakennettu. Kaivauksissa löydettiin paikalta luukasa minkä vieressä oli kyltti missä luki "Pietari oli täällä". Kristinuskon vakiinnuttaessa asemansa Rooman valtakunnassa vietiin kaupungin ulkopuolilla olevilta hautausmailta marttyyrien luita kirkkoihin pyhäinjäännöksiksi, ja uusia kirkkoja rakennettiin valtavaa tahtia.

Samassa yhteydessä, vaikkakin pienen matkan päässä sijaitsee Vatikaanin museot. Paras keino päästä tänne on ottaa opasterttu kierros ulkopuolella olevilta kauppiailta. Museot ovat varsinainen sokkelo ja se koostuu useasta erillisestä kokonaisuudesta. Kyseessä on yksi maailman suurimmista ja arvokkaimmista kokoelmista ja se sisältää runsaasti taidetoksia, patsaita ja uskonnollisia esineitä. Museot on rakennettu vanhojen palatsien ja paavien asujaimistojen tiloihin. Matka kulkee myös kuuluisan Michelangelon maalaaman Sikstuksen kappelin läpi, josta löytyy maalaukset Aatamin luominen ja Viimeinen tuomio.


Piazza Navona

Jatkamme matkaa Vatikaanista jälleen Tiber-joen itäpuolelle ja suuntaamme kohti Piazza Navonaa. Kilpa-ajoradan muotoinen aukio onkin 1.vuosisadalla ollut keisari Domitianuksen rakennuttama kilpa-ajorata ja se tunnettiin taannoin nimellä Circus Agonalis. Nykyisin se on taiteilijoiden ja katusoittajien suosima ja kansoittama aukio joka on ympäröity terassein ja ravintoloin. Se on tunnettu kolmesta suihkulähteestään joista suurin ja kaunein on Berninin suunnittelema Fontana dei quattro fiumi, eli neljän joen lähde.. 1600-luvulla rakennetun suihkulähteen tekokallion päällä kohoaa yksi kaupungin antiikkisista obeliskeistä ja itse suihkulähde kuvaa neljää jokea eli Niiliä, Tonavaa, Gangesia ja Rio De La Plataa, eli siihen aikaan neljän tunnetun ja paavin hallitseman mantereen pääjokea. Myös kaksi muuta aukion suihkulähteistä on näkemisen arvoisia, ja aukio onkin lähteistään kuuluisa.

Piazza Navona ja Fontana dei quattro fiumi

Pantheon

Muutama sata metriä eteenpäin saavumme yhdelle Rooman kuuluisimmista nähtävyyksistä; Pantheonin temppelillä joka sijaitsee kauniin Piazze Della Rotondan laidassa. Kuten kaikilta muiltakin aukioilta, löytyy täältä suihkulähde johon on yhdistetty Egyptistä rahdattu obeliski joka on peräisin Ra;n temppelistä Heliopoliksesta.

Alkuperäinen Pantheon oli Augustuksen luotetun miehen ja sotapäällikön, Marcus Agrippan Marsin kentälle rakennuttama vuonna 27eaa. ja sen tarkoitus oli palvella kaikkien jumalien temppelinä. Vaikka Rooma onkin tunnettu alkuaikojen kristittyjen vainoista, oli se itseasiassa uskontojen suhteen varsin suveitsevainen ja monien uskontojen sulatusuuni. Kristityt joutivat tikun nokkaan, osin kirjaimellisestikin, siitä syystä, että kristityt eivät suostuneet tunnustamaan keisaria jumalaksi, mikä oli yleinen tapa. Kristittyjen vainot olivat myös osittain paikallisia ja aaltoilevia, ja niiden kattavuutta on myöhemmin liioiteltu. Varsinaiset vainot alkoivat Neron syyttäessä kristittyjä Rooman palosta vuonna 64jaa. Myös keisari Domitianus (81-96) ja myöhemmin Diacletianus 300 luvun alkupuolella aloitti viimeisen vainon ennen Konstantinuksen 313 lopettaessa vainot ja käännyttyä kristityksi. Keisari Theodosiuksen valtakaudella vuonna 390 tuli Kristinuskosta Rooman valtionuskonto. Kuten arvata saattaa, ei kauaakaan kestänyt kun Kristityt aloittivat järjestelmällisen pakanauskontojen alasajon vainoamisen. Tässä rytäkässä tuhottiin vanhoja uskonnollisia paikkoja runsaasti.

Piazza Della Rotunda

 Historioitsija Tacitus kirjoittaa kristinuskon alkuajoista näin noin vuonna 90;

Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloittanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, josta paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä. Ensiksi vangittiin ne jotka tunnustivat, ja heidän ilmiantonsa perusteella suunnaton joukko muita, joita ei syytetty niinkään tuhopoltosta kuin vihasta ihmissukua kohtaan. Tuhoontuomittujen kustannuksella pilailtiin. Heitä annettiin eläinten taljoihin puettuna koirien raadeltaviksi tai naulittiin ristiin. Illan hämärtyessä heitä käytettiin soihtuina yötä valaisemaan. Nero oli luovuttanut puutarhansa tätä näytelmää varten ja pani siellä toimeen kilpa-ajot … Tämä sai kuitenkin aikaan sääliä uhreja kohtaan vaikka he olivatkin syyllisiä ja ansaitsivat mitä ankarimpia rangaistuksia, sillä heitä ei uskottu tuhottavan yleisen edun vuoksi vaan yhden henkilön julmuuden tyydyttämiseksi.


Keisari Hadrianus korjautti Pantheonin vuonna 120 nykyiseen muotoonsa mutta säästi temppelin friisiin sen alkuperäisen omistuskirjoituksen jossa lukee M. Agrippa L. f. cos. tertium fecit = Marcus Agrippa, Luciuksen poika, konsulina kolmatta kertaa, rakensi tämän.

Arkkitehtuurisesti ja rakennusteknisesti rakennus on ihmetyttänyt lujuuslaskijoita vielä tänäkin päivänä; sylinterimäisen alaosan eli rotundan päällä makaa yli 40 metriä halkaisijaltaan oleva kupoli , joka makaa sylinterin päällä ja se on rakennettu raudoittamattona valaen (roomalaiset käyttivät valaessaan tiiliruoteita). Sen rakentamiseen on käytetty lujuudeltaan erinomaista betonia, johon on lisätty vulkaanista tuhkaa (pozzolana). Tämä roomalaisten tapa tehdä betonia peittoaa nykyajan vesilitkut mennen tullen. On omituista että 2000 sitten rakennettu temppeli on uhmannut aikaa ja Tiberin tulvia, eikä muutama vuosituhat myöhemmin kyetä rakentamaan ydinvoimalaan vaippaa tai kantavaa siltaa.

Pantheon sisältä

Komeuden kruunaa kupolin Oculus, yli 8metriä halkaisijaltaan oleva aukko josta sisään pääsee niin auringonvalo kuin myös sade. Tästä huolimatta marmori ja graniittilattian arvellaan olevan alkuperäinen.

Kupolin Oculus

Rooman rappeuduttua betonirakentaminen ja sen taito katosivat ja se tuli uudelleen rakennusaineeksi vasta 1800-luvulla.


Largo di Torre Argentina

Pantheonilta pääsee suoraan Via di Torre Argentina-katua etelään päin kävellen hieman vähälle huomiolle jääneeseen kohteeseen, Largo di Torre Argentinalle. Kaivausalue kätkeytyy kortteleiden väliin ja kätkee sisäänsä synkän salaisuuden. Hieman oudon kuuloinen nimi ei juonna juuriaan Argentiinaan, vaan se johtuu Strasburgin latinan kielisestä nimestä, Argentinus.

Marsin kentälle rakentunut iso Pompeiuksen teatteri (n. 60eaa), sijaitsi aikanaan tässä ja se oli elinvoimainen koko keisariajan, mutta vaipui valtakunnan romahdusta seuranneen väestöromahduksen aikana pikkuhiljaa unholaan ja keskiajalla sen paikalle rakennettiin Campo di Fiorin korttelit. Se löydettiin uudestaan vasta maailmansotien välissä ja nykyisin se on näytteillä ohikulkevalle yleisölle.

Large Argentina, Temppeli A etummaisena

Kyseessä on itse asiassa Pompeiuksen teatterin alueella olleesta temppelikokonaisuudesta jolla sijaitsi neljä temppeliä. Itse temppelit oli rakennettu jo 100-400eaa, joten Pompeiuksen sirkus rakennettin temppeleiden viereen. Ne on alunperin merkitty nimillä temppeli A,B,C,D ja pyhitetty eri jumalille.

Mikä tekee paikasta merkittävän on se, että tällä alueella murhattiin Julius Ceasar vuonna 44eaa. Ironista kyllä, että teatterin rakennuttaja, itse Pompeius tapettiin Egyptissä sinne Ceasaria paettuaan neljä vuotta aiemmin vuonna 48eaa. ja pää toimitettiin Ceasarille Roomaan. Ceasar ei kuitenkaan lahjasta riemastunut vaan itki menetettyään vanhan ystävän ja hyvän vastustajan.

Tämän temppelin vieressä surmattiin Ceasar vuonna 44eaa.

Ceaser tapettiin senaatin istunnon yhteydessä salaliittolaisten toimesta, mutta harva tietää että senaatti ei vielä silloin kokoontut Forum Romanumilla, vaan toimi väliaikaisesti Pompeiuksen teatterin kuuriassa sillä edellinen kuurian talo oli tuhoutunut tulipalossa eikä Forumin Curia Julia ollut vielä valmistunut. Itse rakennuksen kivijalka sijaitsee aukiolle mutta se on muilta osin tuhoutunut ja jäänyt viereisen kadun ja raitiolinjan alla. Murhan jälkeen Caesarin ruumis kuljetettiin Forumille ja poltettiin paikassa joka yhä tänäkin päivänä on tallella.

Nykyisin alue toimii kulkukissojen turvasatamana ja niitä aukiolta löytyykin sadoittain.


Monumento a Vittorio Emanuel II

Largo Argentinalta pääsee kävelemään suoraan Viadelle Botteghe Oscure;a itään päin ja törmää automaattisesti suureen valkoiseen Monumento a Vittorio Emanuel;in monumenttiin. Paikkaa kutsutaan myös nimellä Altere della Patria eli isänmaan alttari, mutta kansankielessä se tunnetaan termillä kermakakku. Rooman liikenteen solmukohdassa Piazza Venezia;lla sijaitseva pröystäilevä rakennus on rakennettu poikkeuksellisen valkoisesta marmorista ja hallitsee maamerkkinä keskeisellä paikalla. Se on rakennettu nimensä mukaisesti yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuelin kunniaksi, mutta se tunnetaan myös Mussolinin palatsina ja puheidenpito paikkana.

Rakennukseen pääsee pientä pääsymaksua vastaan myös sisään, ja siellä kannattaakin piipahtaa vaikka vain siksi, että 70metriä korkean kattoterassin ansiosta sieltä on hyvät näköalat ympäri Rooman ja sieltä saa erinomaisia valokuvia.

Forum Romanum kermakakun päältä kuvattuna

Piazza del Campidoglio

Kermakaun vieressä nousevan portaat ylös kohti aukiota jonka reunoilla seisoo kolme vanhaa palatsia. Michelangelon suunnittelema aukio ja paltasit olivat keskiajalla Rooman keskus. Rooma perustettiin alunperin 7 kukkulan alueelle ja tämä, Capitolium-kukkula on niistä korkein. Portaita ylösnoustessa huomio kiinnittyy kahteen suureen patsaaseen, jotka esittävät Roomalaisia kaksosjumalia, Castoria ja Polluxia hevosineen.

Castor ja Pollux toivottavat vieraat tervetulleiksi. Cola di Rienzo piilottelee vasemmalla etualalla.

Keskeltä aukiota seisoo Marcus Aureliuksen kuuluisa ratasastajapatsas, joka tosin on kopio museossa sisällä olevasta pronssisesta alkuperäisteoksesta. Patsas on vanhin säilynyt ratsastajapatsas ja yksi syy sen säilymiseen on se että löydettäessä sen luultiin esittävän Konstantinus suurta, joka siis oli Rooman ensimmäinen keisari. Se saikin seistä lateraanikirkon edessä kauan, kunnes totuuden selvitessä käski paavi siirtää patsaan pois kirkon edestä. Marcus Aurelius oli sotilas ja runoilijakeisari, jonka kuollessa vuonna 180 valta siirtyi hänen pojalleen Commodukselle. Vaikka nimi Commodus tarkoittaakin latianaksi mukavaa, se ei tässä tapauksessa ollut enne, ja mies tunnetaankin historian kirjoissa varsin ailahtelevaisena ja egoistisena hallitsijana.

Gladiaattoritaisteluihin mieltynyt jätti tunnetaankin järjestämistään taisteluista missä kukaan ei uskaltanut miestä voittaa. Commoduksen sanotaan yhden päivän aikana Colosseuimille surmanneen yli 60 ruskeakarhua näytöksessä jossa hän heitteli keihäitä rakennuttamastaan tornista. Commodus siis on jälkipolville paremmin esitelty Gladiaattori-elokuvan paskiaisena. Aureliuksen kuolemaan katsotaankin Pax Romanan päättyneen ja valtakunnan luisumisen kohti tuhoaan alkaneen.

Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas

Portaiden vieressä on myös 1300-luvulla eläneen Cola di Rienzon patsas, joka lymyilee hieman syrjässä pusikoiden vieressä. Patsas pystytettiin paikkaan jossa kansankiihottaja ja puhuja tapettiin hänen otettuaan Roomassa vallan ja haluttuaan palauttaa Rooman suuruuden.

Kuuluisa suispatsas jossa emä imettää Romulusta ja Remusta

Aukion takakulmasta löytyy myös hieno näkymä Forumille ja sinne piilotettu kopio kuuluisasta Romulus ja Remus patsaasta, jossa susi imettää Rooman perustajia.

Nykyisin vanhan palatsit ja hallintorakennukset on valjastettu Capitolin museoiksi ja niistä löytyykin varsin kattava kokoelma Rooman ja Etruskiajan historiaa hienoissa puitteissa.


Tarpeian kalliot

Museoiden takana kohoaa Capitolium kukkulan korkea etelärinne, joka monelle on tuttu nimestään Tarpeian kallio. Kallio toimi teloituspaikkana kaikkein pahimmille pahantekijöille kuten maanpettureille ja keisarin vihollisille, murhaajille ja mikä iljettävintä; tottelemattomille orjille. Kallio on saanut nimensä Vestaali Tarpeian mukaan, joka petti Roomalaiset avaamalla kaupungin portin vihollisille 700-800eaa, jotka palkitsivat tempun heittämällä naisen itse kalliolta alas. Täältä on viskottu moni muukin nimimies alas kuin paskainen lakana.



Marcelluksen teatteri

Campidogliolta joenvartta alaspäin kävellessä ohitetaan Marcelluksen teatteri joka on Rooman ainoa säilynyt teatterirakennus. Vaikka se ei entisaikojen loisteessaan olekaan, on hyvä huomata yhdennäköisyys Colosseumiin, vaikkakin kyseessä oli puoliympyrän muotoinen tasamaalle rakennettu teatterirakennus, johon mahtui 20 000 katsojaa. Sata vuotta ennen Colosseumia valmistunut rakennus toimikin suorana esikuvana Colosseumin rakentajille.


Ponte Rotto

Matka jatkuu Tiberjoen vartta alaspäin ja varsin nopeasti silmiin osuu vanha silta, jonka molemmat päät ovat romahtaneet ja jäljellä on vain keskiosa. Kyseessä on noin vuonna 150 eaa rakennettu Pons Aemilius, joka nykyisin tunnetaan nimellä Ponte Rotto, eli rikkinäinen silta. Se on vanhin Rooman aikainen kivisilta ja tulvien ja eroosien runtelemana pitänyt pintansa yli 200 vuotta. Se yhdisti ennen kaupungin satama-alueen/karjatorin  Forum Boariumin toisella rannalla sijainneeseen Trasteveren kaupunginosaan. Sillan vieressä kulkee nykyisin uusi silta josta siltaa voi ihailla.

Sillan vieressä on myös Tiberjoen ainoa saari, Isola Tiberina, jossa on ollut sairaalatoimintaa jo 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Eristäytynyt saari olikin hyvä paikka sairaalalle myös kulkutautien kannalta. Lääkärin ammatti ei Rooman alkuaikoina ollut kovin arvostettu. Osittain siksi että lääkäreinä esiintyi paljon huijareita ja siksi, että tautien katsottiin johtuvan jumalan vihasta ja paras suojautumiskeino niitä vastaan oli luonnollisesti lepyttää jumalat.

Lääkäreinä toimi pääasiassa Kreikkalaisia ja aikalaiskirjoittaja Plinius vanhempi kirjoittikin seuraavasti; "Lääketiede muuttuu päivästä toiseen, se uusiutuu ja muuttuu jatkuvasti, kunnes viisaiden kreikkalaisten aivojen höyry tukahduttaa meidät kaikki. Ikään kuin emme olisi tulleet toimeen ilman lääkäreitä yli 600 vuotta."


Cloaca Maxima

Cloaca Maxima eli suuri viemäri oli Rooman valtakunnan pääviemäriverkosto joka rakennettiin alun perin maanpäälliseksi ja avoimeksi viemäriksi jonka tarkoituksena oli toisaalta kuivattaa soistuneet alueet, kuten Forum Romanumin alua, joka oli alunperin soinen jättömaa ennen kuivaamista. Toisekseen viemärin tarkoitus oli ajaa kaupungin likavedet ja julkisten käymälöiden jätevedet Tiberjokeen. Kuten sanottu, oli Rooman kaupungissa arviolta 1,2-1,5 miljoonaa asukasta keisarikauden kulta-aikoina, joten tarve kulkutautien ja yleisen viihtyvyyden kannalta oli viemärijärjestelmälle. Myös ruumiita dumbattiin viemäriin surutta jotta hautajaismenoilta säästyttiin. Aikojen saatossa viemärin päälle rakennettiin ja se kulkikin suurimmaksi osaksi maan alla loppuaikoina. Sen laskuviemäri on vieläkin nähtävissä Ponta Rotton ja Ponte Palatinon luona joen itärannalla.

Vaikka joki olikin kaupungin kannalta tärkeä; Sitä pitkin pystyi seilaamaan rannikolta kaupungin sydämeen, ja se mahdollisti kaupungin rakentamisen sisämaahan jolloin sitä oli helpompi puolustaa meriteitse tulevilta hyökkäyksiltä, aiheutti se usein tulvimisellaan myös päänvaivaa. Joki saattoi sateiden vaikutuksesta tulvia jopa yli 15 metriä ja se aiheutti runsaasti vahinkoja kaupungissa. Se pengerrettiin nykyiseen muotoonsa vasta muutama sata vuotta sitten ja sen myötä tulvavahingoilta on selvitty.

Forum Boarium

Läheinen puistikko tunnetaan entisen Forum Boariumin alueena, joka oli toimi satama-alueena ja Rooman karja -ja kalamarkkinapaikkana.

Forum Boariumin alue antiikin aikana. Yläpuolella Marcelluksen teatteri sekä Isola Tiberina-saari

Sen alueella sijaitsi myös kaksi vanhaa temppeliä, Hercules Victorin ja Portunuksen temppelit, jotka yhä nykyäänkin ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisessä asussaan vaikka molemmat on rakennettu 200-400 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja ovat tulvimisen kannalta varsin riskialttiissa paikassa alavalla maalla.

Jotain Rooman valtakunnan kirjavasta jumalapaletista kertoo se että Hercules Victorin tarkoitus oli pitää koirat ja kärpäset pois alueelta ja Portunus oli avainten, ovien, karjan ja viljavarastojen jumala. Roomassa oli valtava määrä erilaisia jumalia, jokaiselle asialle oli oma suojeliansa ja lukuisten eri kansojen jumalat sekoittuivat näihin. Suvaitsevaisuudestaan ja avarakatseisuudestaan tunnetut nykyiset valtauskonnot, tässä tapauksessa kristinusko, pyrki tekemään kaikkensa näiden pakanauskontojen kitkemiseksi ja vanhat temppelit muutettiin pikkuhiljaa kristillisiksi paikoiksi ja niiden vanhat tunnusmerkit tuhottiin.


Bocca Della Verità

Yksi kuvatuinpia nähtävyyksiä Roomassa on Bocca Della Verità,  nykyään kirkon eteisaulassa majaansa pitävä 1300 kiloa painava marmorilohkare johon on kaiverrettu meren jumalan kasvot. Ei tiedetä onko se alunperin ollut osa suihkulähteen tai muun taideteoksen yhteydessä tai uhrialtaan viemärinä, mutta useat arvelevat sen olevan Hercules Victorin temppelin sisäkaivon kansi; Temppelissä oli alunperin myös Oculus jota pitkin vesi saattoi sataa sisään..

Niin tai näin, nykyisin se on suosittu turistikohde legendan ansiosta jonka mukaan ihminen joka työntää kätensä sen suureiästä sisään ei voi valehdella tai kivi puraisee käden poikki. Tänne onkin jatkuva jono ihmisten kuvauttaessa itsensä käsi patsaan suuaukossa.


Colonna Traiana

Nyt tehdään U-käännös ja taivalletaan noin 800 metrin matka takasin Piazza Venezialle kulkemalla Via Jugariota pitkin josta voi tähystellä Tarpeian kallion suuntaan. Täältä pääsee pujottelemaan Via monte Tarpeota pitkin aina Campidogliolle ja kermakakun takaa Via Del Fori Imperialelle. Matkalla voi ihailla maisemia Forum Romanumin suuntaan. Via Del Fori Imperialelta vasemmalle käännyttäessä tulee vastaan Colonna Traiana eli Trajanuksen pylväs.

Nykyisin alueen halki kulkeva korskea Via Del Fori Imperiale on Benito Mussolinin rakennuttama katu jonka toiselle puolella jää Forum Romanum ja toiselle puolelle keisari Trajanuksen Forum. Se rakennettiin vuonna 1932 arkeologisesti tärkeän alueen päälle muinaisaarteista välittämättä. Se kulkee Piazza Venezialta aina Colosseumille asti. Nykyisin on mietitty sen purkamista jotta sen alla oleviin paikkoihin päästäisiin suorittamaan arkeologisia kaivauksia.

Trajanuksen pylväs

Trajanuksen Foorumin pohjoispäässä kohoaa vuonna 113 pystytetty 38 metriä korkea marmoripylväs johon on kaiverrettu spiraalin muotoisesti Trajanuksen elämää ja sotaretkeä Traagiaa vastaan. Voi kuvitella minkämoinen homma on ollut nakutella reliefit tähän taidonnäytteeseen jonka pituus on 190metriä yhteensä. Alunperin patsaan päällä tulevaa maailmaa tarkkaili itse keisaria esittävä patsas mutta Paavi Sixtus V;des vaihtoi uskontopäissään seipään nokkaan pyhän Pietarin. Keisarin uurna oli patsaan jalustassa mutta se on aikojen saatossa hävinnyt.


Forum Trajanus (+Forum Nerva, Forum Augustus)

Aikoinaan Rooman vilkkain kauppapaikka käsittää keisareiden Forumin kokonaisuuden jossa oli tori ja lukuisia kauppapaikkoja sekä sen taustalla kohoavat Trajanuksen kauppahallit.

Trajanuksen kauppahallit

Vaikka paikalle rakennettu katu peittääkin osan, on foorumia saatu entisöityä ja sen alkuperäiset lattiat ovat näkyvissä. Alue on myös tehty helposti kuljettavaksi ja dokumentoitu erilaisin kyltein missä kerrotaan sen alkuperästä ja historiasta.

Itse kauppahalli on valtava kompleksi täynnä varastoja ja toimistotiloja, jotka olivat Rooman kaupan keskuksena valtakunnan ollessa laajimmillaan. Oman aikansa maxi-market siis, joka ei kokonsa puolesta häpeä nykyisillekään tekeleille. Rooman valtakunta oli myös ruoan suhteen varsin riippuvainen ulkoalueidensa tuotannosta ja viljakirstun päällä istuikin varsinkin Egyptiä hallitseva maaherra. Täällä säilytettiin myös Egyptistä tuotettua viljaa jota tarpeen mukaan säännösteltiin kaupunkilaisille.

Koko kompleksiin on mahdollisuus pientä korvausta vastaan tutustua sisäpuolelta ja siellä riittääkin koluamista ja kiipeilemistä vähän pidemmäksikin aikaa.Vanhojen vallitusten ja puolustustornien päältä onkin hyvät näköalat hallinnolliseen keskukseen, Forum Romanumille.

Forum alueeseen kuuluu myös Trjanuksen ottoisän, Keisari Nervan foorumi sekä Keisari Augustuksen Forumi, jonka kuuluisin rakennus oli nykyisin enää muutamin valkoisin tolpin maasta esiin pistävä Mars Ultorin eli Mars kostajan temppeli. Augustus rakennutti sen juhliakseen Filippoin taistelun voittoa, jossa Augustus (silloin vielä octavianus) ja Marcus Antonius (sittenmmin Augustuksen vihollinen), voittivat ratkaisevassa taistelussa Ceasarin murhan pääsyylliset, Brutuksen ja Cassiuksen.

Keisari Forum alueella sijaitsi myös rauhan forumi Colosseumin päässä ja siellä Rauhan Temppeli, jonka sivuseinän täytti suuri marmoritaulu, Forma Urbil Romae. Se oli valtavan kokoinen Rooman kartta johon oli merkitty kadut, rakennukset ja muistomerkit. Siitä on löydetty vain pieniä palasia vuosisatojen kuluessa ja luultavasti ne makaavatkin hautautuneina sedimentin alle.


Domus Aurea 

Tästä näkyykin jo Colosseumin jylhä siluetti kadun päässä jota kohti tallustelemalla saavumme seuraavaan kohteeseen.

Colosseum Via Del Fori Imperialen päässä

Colosseum ei kuitenkaan vielä ole seuraavana kohteena, sillä kronologian takia tutustumme ensiksi vieressä olevaan puistikkoon jossa kohosi aikoinaan Domus Aurea (kultainen talo), Keisari Neron hulppea palatsi, joka hallitsi aluetta ennen Colosseumin rakentamista.

Domus Aurea valmistui vuonna 68, ja Nero sanotaankin tokaisseen 140 huoneen palatsissa sen valmistuttua että "Vihdoin voin elää kuten ihmisen kuuluu". Kauaa ei mies ehtinyt palatsistaan nauttia sillä hänet surmattiin pretoriaanikaartin avustuksella jo samana vuonna. Pretoriaanikaarti oli tärkeässä asemassa Keisareiden valtaan nousussa sekä myös päiviltä päästämisessä sillä henkivartiosta käänsi kelkkansa helposti, eikä Nero ollut ainoa sen surmaama keisari. Pretoriaanikaarti keisarin henkivartiosto ja valiojoukko joka käsitti 9 kappaletta 500 miehen kohorttia ja oli vastuussa sekä keisarin turvaamisesta että kaupungin järjestyksestä. Myöhemmin pretoriaanikaarti osallistui myös hyökkäyssotiin.

Varsinkin pretoriaanikaartin prefektillä joka toimi joukko-osaston johtajana oli suuri merkitys keisarintekijänä jos myös näiden surmaajana. Kuuluisin prefekteistä lienee Sejanus, joka Tiberiuksen vetäydyttyä Caprin saarelle viettämään orgioita käytti ylintä valtaa Roomassa. Sejanus kenties murhautti myös Tiberiuksen pojan Drusuksen mutta jäi kiinni kolttosistaan ja teloitettiin. Myös Tiberiuksen murhatun pojan Germiniuksen pojan Galiculan nosti valtaan Pretoriaaniprefekti. Caligula koki kohtalonsa myös kaartin käsissä, ja valtaan nousi kaartin tukemana Claudius, joka osoittautuikin fyysisistä puutteistaan huolimatta hyväksi keisariksi. Claudiuksen myrkytti hänen vaimonsa, joka nosti poikansa Neron (joka siis ei ollut Claudiukselle sukua) 17 vuotiaana valtaistuimelle. Nero murhautti valtaannousunsa jälkeen vahvan äitinsä, vaimonsa sekä velipuolensa sekä tukun muita läheisiään vahvistaen asemiaan. Pretoriaanikaarti kuitenkin kääntyi taiteisiin ja irstailuun taipuvaista keisaria vastaan ja Nero löi tikarin kurkkuunsa vuonna 68, Domus Aurean valmistuttua. Seuraavana hulluna vuonna 69 valtaistuimen pehmeistä penkeistä ehti nautiskella peräti neljä keisaria, joista kolme ensimmäistä murhattiin toimissaan.

Melkoista saippuaoopperaa siis, totuus on usein tarua ihmeellisempää.

Domus Aurean valtaviin puutarhoihin kuului iso alue johon kuului myös tekojärvi, joka muutama kymmenen vuotta myöhemmin kuivattiin ja johon rakennettiin Colosseum. Domus Aurean pihassa seisoi 34 metrinen pronssipatsas joka esitti Keisaria ja jota kutsuttiin nimellä Colossus Neronis. Tästä juontaa juurensa myös Colosseumin tuleva kutsumanimi. Palatsi käsitti myös laajan kylpyläkokonaisuuden ja sen puistossa käyskentelivät eksoottiset villieläimet. Kokonaisuudessaan palatsialue oli 200 jalkapallokentän kokoinen, joten voinee sanoa että mies eli leveästi.

Neron kuoltua palatsi ja sen alueet luovutettiin takaisin kansalle ja sen alue runneltiin sekä kulta, marmori ja norsunluu käytettiin muihin rakennuskohteisiin, kuten tapoihin kuului.

Suurin osa palatsin säilyneistä huoneista on maan alla ja romahdusvaarassa joten niihin ei ole päässyt tutustumaan kuin kovin rajatuin osin.


Colosseum

Domus Aeurean kuivatun tekojärven paikalle, vieressä seisoneen Colossus-patsaan rinnalle rakennettiin amfiteatteri, jonka rakennustyöt aloitti keisari Vespasianus, joka oli Flaviusten suvun ensimmäinen keisari. On hyvä laittaa merkille että vuonna n.73-75 aloitetut rakennustyöt saatiin päätökseen vain 5-8 vuotta myöhemmin, vuonna 80 Vespasianuksen pojan Tituksen toimesta. Rahoitus saatiin pääosin Juudealaiskapinan tukahduttamisesta ja Jerusalemin ryöstöstä joka Vespanianuksen aikana toteutettiin.

Alkuperäinen nimi siis oli Flaviusten amfiteatteri ja kutsumanimensä sai paikalla aikoinaan sijainneen patsaan nimestä, ja suuren kokonsa puolesta vasta keskiajalla vakiintui sen nimeksi Colosseum. Voi vain kuvitella, kuinka paljon Flaviuksia vituttaisi nähdä rakkaan rakennusprojektinsa ja sukunsa ylpeyden vaihtaneen nimeään aikojen saatossa. Itse patsaan kohtalosta ei ole varmuutta, eikä edes siitä milloin se paikaltaan hävisi.

Tietokoneella tehty rekonstruktio Colosseumista valmistuessaan. Kuva; Latinata.com

Tässä ajassa 30 000 orjaa raatoi ilman lakisääteisiä, kuljettaen travertiinilohkareet yli 20 kilometrin päästä louhokselta. Ennen tätä oli puhdetöinä laitettu pohjat kuntoon ja paikalta poistettu yli 30 000 tonnia maata, valaen 12 metrin syvyinen antura. Colosseum on yli 200 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja ympärysmitaltaan yli puoli kilometriä. Holvikaaria koristi yli 1 600 kuvapatsasta ja Marcelluksen teatterista otetun alaosan mallin päälle lyötiin kiviä yli 50 metrin korkeuteen. Jos tätä urakkaa vertaa nykyajan lonnimiseen, voidaan sanoa että rakentamissa ei ainakaan eteenpäin ole menty. Voi kuvitella että urakassa on muutama ruoska kulunut puhki.

Yli 50 000 katsojaa vetävä taetteri oli varsinainen aikansa taidonnäyte, ja seisoo vieläkin omilla jaloillaan, vaikkakin pahoin rampaantuneena. Loistonsa päivinä se oli päällystetty marmorilla ja siellä käyskenteli koko kansan eliitti, mutta Rooman romahdettua  se muuttui hämäräheikkien ja kodittomien yömajaksi joka sai pitkään rapistu ennen kuin sen arvo taas tajuttiin. Marmorit louhittiin irti ja niitä käytettiin esimerkiksi Pietarinkirkon julkisivussa. Seinät ovatkin täynnä koloja ja kuoppia; osin juuri irtivedettyjen marmoreiden kiinnityskuoppia mutta myös travertiinilohkareita kiinnipitävät rautahaat ja pronssituet kaivettiin esiin. Koko antiikin Rooman aikaisia rakennuksia nykyisin katsellessaan voi kuvitella miltä kaikki onkaan näyttänyt aikoinaan hohtavalla valkoisella marmorilla päällystettynä.

Esimerkki tiilipylväästä (alaosa) ja marmoripäällysteestä (yläosa)

Voi kuvitella miltä Roomassa on näyttänyt kun marmori on peittänyt kaikki julkisivupinnat

Avajaisia vietettiin Tituksen järjestämänä varsin maltillisesti vuonna 80; Ne kestivät vain 100 päivää ja niiden aikana paikalla surmattiin noin +11 000 villieläintä ja tuhansia gladiaattoritaisteluissa menehtyneitä ihmisiä.

Tituksen poika Domitianus laajensi Colosseumia vielä myöhemmin rakennuttamalla sen yläosaan parven jolloin sinne mahtui lopulta noin 70 000 ihmistä. Domitianus rakennutti myös hypogeumin eli areenan maanalaisen osan johon majoitettiin orjat, kuolemaantuomitut ja villiemäimet taisteluita varten. Ne voitiin kuljettaan areenalle monesta eri kohtaa ja nostaa hisseillä tantereelle.

Paikalla järjestettiin myös meritaisteluita, jolloin areenan alaosa täytettiin vedellä. Tämä on tapahtunut kuitenkin ennen maanalaisen osan valmistumista. Maan alta oli yhteys myös gladiaattorikasarmeihin ja eläinten säilytyspaikkoihin.

Colosseum sisältä.

Rooma By Hatkassa KarttaYllä olevasta kuvasta huomaa näyttämön rakenteen. Taustalla oleva puulattia täytettiin kulloisenkin tarpeen mukaan, yleensä hiekkapohjalla. Hiekka piti myös vaihtaa usein sillä se oli nopeasti veren tahrimaa. Tantereen alla oleva hypogeum oli kolmikerroksinen labyrintti josta taisteluun menevät ihmiset ja eläimet vinssattiin ylös tarpeen mukaan. Lattian yläpuolella näkyy restauroitu penkkirivi paikassa missä se ennen on ollut. Ensimmäisten rivien parhaille paikoille luonnollisesti pääsivät säädyiltään ylemmät ja heillä olikin mukanaan henkivartijat sillä eläimet saattoivat välillä hypätä alimmille riveille.

Vaikka eroosio onkin syönyt katsomot jo pois, voi kuvitella minkälainen tunnelma paikalla on ollut sen ollessa täynnä. Ihmiset istuivat paikalla  arvonsa ja säätyjensä mukaan; köyhät ja orjat toiseksi ylimmällä, ja naiset ylimmällä rivillä.

Ylimpien ikkunoiden päällä on puuseipäitä varten konsolit ja paikalla oli parhaat merimiehet reivaamassa purjekankaat katoksi jos ilma oli liian kuuma.

Täällä lensi kyllä Animalian ja Amnestyn periaatteet roskakoriin ja näytöksiin heiteltiin surutta erilaisia maakunnista rahdattuja villieläimiä kuten karhuja, leijonia, panttereita,  norsuja, virtahepoja, sarvikuonoja, krokotiileja, tiikereitä ja jopa kirahvejaja strutseja. Kirahvit olivat haluttuja sillä niiden rahtaaminen oli hankalaa; ne tuppasivat kuljetettaessa kuolemaan helposti. Valtavia eläinmääriä valtakuntaan laivattiin ja afrikasta ja se vaikutti koko mantereen, ja varsinkin pohjoisafrikan eläimistöön.

Areenalle heiteltiin eläinten raadeltavaksi myös kokonaisia sotasaaliina saatuja barbaariperheitä, rikollisia, kristittyjä ja orjia sekä muita eksoottisia ilmestyksiä. Areenalle viskottiin myös fyysisesti ja henkisesti vammautuneita sekä kääpiöitä taistelemaan keskenään.

Villieläimiä esiteltiin myös häkeissä Colosseumin vieressä

Gladiaattorit marssivat yleensä sisään läntisestä portista ja itäisestä portista kannettiin ruumiit ulos. Tästä syystä itäistä porttia kutsuttiinkin kuoleman portiksi ja sen vierellä päivystivät manalan vartijaksi pukeutunut virkailija sekä demonia esittävä orja , joka kävi kopauttamassa kuollutta ottelijaa nuijalla päähän kuoleman varmistamiseksi. Joskus käytettiin myös palavaa rautaa jolla käytiin kokeilemassa onko ottelija todella kuollut vai esittääkö vain.    

Tarkkoja lukuja pelkästään Colosseumilla tapahtuneista veritöistä on mahdoton antaa, mutta on esitetty raakoja lukja siitä, että yli 500 000 ihmistä ja yli miljoona villieläintä olisi paikalla tapettu.

Päivän ohjelma näytöspäivinä noudatti samaa kaavaa; Aamupäivisin järjestettiin eläinäytöksiä, joissa eläimet taistelivat keskenään tai gladiaattoreita joita kutsuttiin termillä bestiari vastaan. Myös erilaisia joukkotaisteluita käytiin joissa eläimiä vastaan taistelivat bestiarit tai joukko vankeja, lisäksi järjestettiin metsästysnäytöksiä joissa taistelijoina olivat venatores, eli metsästäjät.

Keskipäivän väliaikashowna teloitettiin vankeja eri menetelmin. Vankeja sekä kristittyjä poltettiin ja ristiinnaulittiin, eläimille syötettiin aseettomia ihmisiä jotka olivat saaneet tuomion damnatio ad bestias, eli eläimille syöttäminen. Nämä ihmiset saivat suojakseen joko puiset miekat, tai olivat täöysin alasti ja aseetta. Myös erilaisten mytologioiden rekonstruktiot olivat suosittuja ja niissä nähtiin paljon vaivaa. Esimerkiksi Orpheus-tarinassa areena naamioitiin metsäksi ja vangille annettiin lyyra, jonka soitolla hänen piti hurmata eläimet joita päästettiin vapaaksi pikkuhiljaa. Kuten arvata saattaa, eivät eläimet juuri soitosta hurmaantuneet vaan pistelivät muusikon poskeensa.

On hyvä kuitenkin tiedostaa että Colosseum ei ollut keskitysleireihin verrattava paikka jossa uskontokuntaa järjestelmällisesti ja teollisesti tuhottiin. Siellä varmasti teloitettiin ja tapettiin kristittyjä mutta myös monia ja monia muita ihmisiä erinäisin syin. Kristittyjä ei etsimällä etsitty talo kerrallaan poltettavaksi ja mikäli uskonnonharjoittamisesta jäi kiinni oli vielä mahdollisuus päästä pälkähästä vannomalla keisari jumalaksi. Kirkko on myöhenpinä aikoina halunnut korostaa marttyyriytta ja aikakirjoissa liioitellut vainojen laajuutta.

Varsinainen huipennus oli iltapäivän gladiaattori show. Gladiaattori nimi tulee sanasta Gladius joka tarkoittaa yhden käden miekkaa. Samaa miekkaa käyttivät legioonalaiset. Gladiaattoreina toimi orjia, gladiaattoriksi tuomittuja rikollisia (damnatio ad gladium = miekalla surmattava) ja myöhemmin myös vapaita miehiä jotka tavoittelivat kuuluisuutta. Vaikka gladiaattorit olivatkin kastissa alinpia saivat he varsinkin myöhenpinä aikoina kansansuosiota. Gladiaattorit elivät gladiaattorikouluissa joissa he erikoistuivat johonkin monista aselajeista. Nykytutkimus on osoittanut että gladiaattorit olivat pääsääntöisesti kasvissyöjiä ja tärkein ravintoaine oli ohra. Heitä kutsuttiinkin kansankielessä lempinimelle hordeari, eli ohransyöjä. Ohrasta sai keskivartaloonsa pienen läskipeitteen joka suojasi elimiä viiltohaavoilta. Gladiaattorit kuolivta normaalisti noin 10 näytöksen jälkeen alle 30 vuotiaina.

Kuuluisa gladiaattori tuli myös Spartacuksesta joka pakeni vuonna 73eaa 200 gladiaattorin kanssa Capuan gladiaattorikoulusta ja aloitti maaseudun ryöstelemisen ja vaelluksensa kohti vapautta. Lopulta joukossa olikin jo 70 000 miestä. Kahden vuoden päästä kapina kuitenkin lyötiin  ja kostoksi 6000 hengissä säilynyttä ristiinnaulittiin 40 metrin välein Via Appian varrelle. Siitä voi laskeskella kuinka pitkä jono syntyy jos tämä määrä ihmisiä ristiinnaulitaan 40 metrin välein. Se on vaatinut toki uhrautumista itse ristiinnaulittavalta, mutta työmoraalia myös vasaran heiluttelijalta.

Rooman suurin gladiaattorikoulu oli Ludus Magnus, joka sijaitsi aivan Colosseumin vieressä ja josta johti maanalainen käytävä suoraan sen hypogeumiin. Sen rauniot ovat vieläkin osittain ihailtavissa lähellä.

Colosseum ei suinkaan ollut ainoa areena jossa taisteluita käytiin, sillä ne olivat suuressa suosiossa ympäri valtakuntaa. Tacitus kirjoittaa että erästä juhlaa varten rakennetun suuren katsomon romahtaessa yli 50 000 kuoli tai loukkaantui maakunnassa. 

Colosseumin ulkopuolella kohoaa Konstantinuksen riemukaari, joka pystytettiin vuonna 315 keisarin toimesta juhlistamaan Milviuksen sillan voittoa, jossa kristinuskoon kääntynty keisari voitti vihollisensa. Kyseisen taistelun voitolla on suuri merkitys kristinuskon leviämisessä Roomaan ja maailman kasvamiseen sellaiseksi, jollaisena sen nyt tunnemme.


Palatine-kukkula

Palatinus-kukkulalle, josta juontaa juurensa sana palatsi, sekä Rooman tärkeimmälle nähtävyydelle pääsee tutustumaan yhdessä Colosseumin päässä olevalta sisäänkäynniltä. Sisään pääsee näihin kaikkiin kolmeen nähtävyyteen Roma-passilla jonojen ohi. Kannattaa myös harkita liittymistä opastettuun kierrokseen sillä täällä on todella paljon nähtävää ja mielenkiintoista kuultavaa. Yritetään kuitenkin käydä nämä läpi siinä mielessä pelkistetysti ettei tule liian pitkää ja tylsää luettelomaista tarinointia. Varaa myös mukaan ainakin vettä riittävästi sillä alueen sisäpuolella ei kauppoja ole ja tänne(kin) saa helposti "tuhlattua" koko päivän mikäli asioihin haluaa paneutua.

Palatinus kukkula siis sijaitsee alueen länsinurkassa ja oli tunnettu palatsialue ja vauraimman patriisiporukan tonttimaata tasavaltalaisaikaan. Itse kukkula on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta ja sen sekä Capitolium kukkulan väliin rakentui aikanaan Roomaan vallan ja politiikan keskus Forum Romanum eli puhekielessä Forum. Alueena Forum oli soista jättömaata vielä kuninkaiden aikana ja se kuivattiin viemäröinnin avulla myöhemmin. Se toimi maailman keskuksena keisarikautena mutta valtakunnan rappeuduttua muuttui se taas laidunmaaksi kunnes keskiajan lopulla mielenkiinto sitä kohtaan taas heräsi, ja vasta 1900-luvun alkupuolella se oli kokonaan kaivettu esiin.

Palatinus kukkulan juurelta löysi susiemo kansantarun mukaan Romuluksen ja Remuksen jotka myöhemmin perustivat Rooman kuningaskunnan ja jonka ensimmäisenä kuninkaana Romulus toimi Remuluksen tapettuaan. Kukkulalta on myös löydetty ensimmäiset ja vanhimmat asujaimiston jäänteet Roomassa. Keisarikaudella tänne rakensivat palatsinsa Julius-suvun ja myöhemmin Flavius suvun keisarit. Suuret keisarinpalatsit stadioneineen kaikkineen ovat vieläkin hienosti hahmotettavissa ja niissä tehdään jatkuvasti uusia kaivauksia. Palatsit seisoivat kukkulan rinteillä ja niistä oli näköala Roomaan Circus Maximuksen yli.

Palatinus kukkulaa Forumin puolelta

Paikka on vieläkin vehreä saareke keskellä suurkaupunkia ja sen puutarhojen ympäröimät palatsit kaikkine yksityiskohtineen varmasti tutustumisen arvoisia.


Forum Romanum

Tie joka Colosseumilta kulkee Forum Romanumille on nimeltään Via Sacra eli pyhä tie. Se toimi antiikin Rooman pääkatuna ja on kuuluisa Triumpheistaan, joita keisarit ja kuuluisat sotapäälliköt viettivät voitokkaiden sotaretkien päätteeksi. Niissä kuljetettiin sotasaalis ja sotavangit päälliköineen kulkueessa kaiken kansan ohi lippujen liuhuessa. Forumin alueella sai esiintyä ainoastaan toogassa, joka oli Roomalaisen ylimystön tunnusmerkki. Se ei kuitenkaan ollut mikään kevyt ja vilpoisa paituli, jota käytettiin mukavuussyistä kesähelteillä kassihieltä välttyäkseen, vaan itse asiassa äärimmäisen epämukava ja raskas laahus jossa saattoi olla jopa kuusi metriä villakangasta useilla laskoksilla. Se oli siis sekä kuuma että myös vaikea pitää moitteettomana, tästä syystä orjat joutuivatkin sitä vähän väliä korjailemaan.

Valtaosasta temppeleitä on jäljellä enää muutama yksinäinen pylväs, mutta paikka houkuu silti historiaa joka solullaan.

Via Sacra alkupäässä, sen korkeimmalla kohdalla, on Tituksen riumukaari. Se on Jerusalemin valtauksen ja ryöstön kunniaksi rakennettu ja sen reliefit kuvaavat ryöstösaalista.

Konstantinuksen (Maxentiuksen) Basilika

Heti riemukaaren jälkeen oikealla puolella huomio kiinnittyy valtavaan kaarimaiseen rakennukseen, joka aikanaan oli osa Konstantinuksen Basilikaa. Basilika oli alunperin Maxentiuksen rakentama mutta kuuluisalla Milviuksen sillalla käydyssä taistelussa Maxentiuksen voittanut Konstantinus otti surutta rakennukseen nimiinsä ja vaihdatti muun muassa siellä oleen suuren Maxentiuksen patsaan pääksi omansa. Itse asiassa jäljellä oleva osa on vain Basilikan yksi sivulaiva, joten voi kuvitella miten valtava tämä rakennus on ollut.

Hieman eteenpäin edellisestä Via Sacran toisella puolella kohoaa Vestan neitsyiden talo ja sen edessä pyöreä temppeli. Vestan neitsyillä eli vestaaleilla oli tärkeä uskonnollinen rooli Rooman valtakunnassa ja he osallistuivat erilaisiin uskonnollisiin menoihin sekä pitivät temppelissä yllä ikuista tulta. Vestaalit olivat arvostettuja ja hyvin toimeentulevia ja heiltä kysyttiin mielipiteitä erilaisiin asioihin, mutta neitsyenä toimiminen vaati myös veronsa. Sopimus kesti 30 vuotta josta ensimmäinen 10 opiskeltiin, seuraava 10 vuotta toimittiin papittarena ja viimeinen 10 vuotta opetettiin seuraavaa tulokasta. Siveyslupauksen pettämisestä seurasi elävältä hautaaminen, joten sakset oli parempi pitää kiinni.

Ceasarin ruumis poltettiin tässä.

Tässä vieressä sijaitsee myös Ceasarin "temppeli". Se on jälkeenpäin rakennettu kohdalle missä Julius Ceasarin ruumis poltettiin salamurhan jälkeen.

Aukion päässä seisoo Septimus Severuksen riumukaari, kolmiholvinen riemukaari jonka keisari rakennutti itsensä ja poikiensa Caracallan ja Getan kunniaksi Parthian sotaretken päätteeksi. Veljensä tapettuaan Caracalla kuitenkin hakatutti veljeensä viitanneet kohdat kaaresta pois.

Septimus Severuksen riemukaari sekä sen vieressä Rostra. Takana kohoaa Tabularium

Kaaren vieressä on tärkeä, vaikkakin nyt mitättömätä vaikuttava paikka, Rostra. Korkea ja arvostettu puhujanlava josta kuulutettiin kaikki tärkeä asia kansalle. Täälä puheitaan pitivät keisarit, senaattorit, virkamiehet ja uutisten lukijat, jotka kertoivat valtakunnan tapahtumista. Se oli saanut nimensä siihen ripustettujen vihollislaivojen keulapuskureista jo vuonna 338eaa.

Rostran molemmin puolin seisoi kaksi suurta Basilikaa; Basilika Julia, jossa toimi Rooman oikeuslaitokset ja julkiset kokoustilat sekä Basilika Aemelia, joka toimi myös oikeus -ja kauppatiloina.

Romuluksen temppeli ja takana vaatimaton Curia Julia

Ulkopuolelta hieman vaatimattoman näköinen Curia Julia on varmasti alueen merkittävämpiä nähtävyyksiä. Täällä kokoontui Rooman senaatti . Curia tulee latinan sanasta joka tarkoittaa yksinkertaisesti tapaamispaikkaa. Curia Julian rakentamisen aloitti Ceasar ja tämän takia senaatti kokoontuikin väliaikaisesti Pompeiuksen teatteri kuuriassa jossa Ceasar salamurhattiin. Curia Julia toimi siitä lähtien senaatin talona ja se on vieläkin suurinpiirtein alkuperäisessä asussaan ja hyvin säilynyt. Sen sisällä vieraillessaan voi miettiä kuinka moni historian suurista keisareista onkaan täällä puheita pitänyt.

Curia Julia sisäpuolelta

Rostran takana seisoi Saturnuksen temppeli, joka rakennettiin jo 500eaa. Se oli tärkeimpiä temppeleitä ja siellä säilytettiin Rooman lakitauluja. Sen yhteydessä toimi myös Rooman valtionrahasto. Se sijaitsi korkean jalustan päällä ja sinne kiivettiin portaita pitkin. Sen holvi onkin saattanut lukuisten sotaretkien jälkeen olla melkoinen Roope Ankan rahasäiliö.

Saturnuksen temppelin pääty

Tabularium on vuonna 78 eaa. rakennettu virastotalo joka kohoaa korkeana Forumin päässä Capitolium kukkulan rinteellä. Se oli aikoinaan Rooman valtionarkisto ja siellä säilytettiin kaikki valtakunnan tärkeät paperit. Se toimi myös monen valtakunnan virkamiehen toimistona. Nykyisin sen päälle on rakennettu Rooman kaupungintalo.

Alueella sijaitsi myös pahamaineinen carcere mamertino eli mamerteenien vankila joka toimi aikoinaan myös nimellä Tullianum. Rooman vanhin vankila rakennettiin vuonna 386 eaa. ja siellä ovat tiilenpäitä lueskelleet monet voitettujen kansojen päälliköt kuin myös pyhä Pietari ja Paavali jotka olivat täällä vangittuina. Tähän maailman aikaan ei vankilan tarkoitus ollut sopeuttaa vapautuvia vankeja yhteiskuntaan vaan yksinkertaisesti eristää heidät odottamaan tappamista. Tännekin pääsee tutustumaan ja varsin karmaiseva, muutamasta kerroksesta koostuva kivinen ja kylmä sisustus kertoo sen, ettei elämä täällä ole herkkua ollut. Ei ollut helppoa myöskään pyövelillä; Rooman lakien mukaan alla 12 vuotiasta tyttölasta ei saanut teloittaa mikäli tämä oli neitsyt. Tästä syystä nuoret teloitettavat työtö varmuuden vuoksi raiskattiinkin ennen teloitusta. Teloitetut ruumiit paiskattiin kätevästi Cloaca maximaan ja Tiber-joki hoiti loppulogistiikan.

Täällä on luonnollisesti myös paljon muita temppeleitä ja muuta nähtävää. Kannattaa hoitaa mukaan kunnon opaskirja tai opastettu kierto mikäli haluaa lisää informaatiota.

Circus Maximus

Seuraava kohde onkin ihan vieressä; ennen niin korskea ja suuri Circus Maximus on monelle käsitteenä tuttu, mutta nykyisin siitä on jäljellä kovin vähän ja koko aluetta peittääkin nurmikko. Siitä on tullut suosittu kokoontumis ja picnic-paikka jossa ihmiset käyvät pelailemassa erilaisia pelejä ja nauttimassa auringosta.

Paikalla sijaitsi viihdekeskus jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, mutta nykyisen muotonsa se sai viimeisellä vuosisadalla ennen ajan laskun alkua. Se oli täyden palvelun viihdekeskus jonka kivijalassa sijaitsi kauppoja, vedonlyöntitoimistoja ja bordelleja. Areenalla järjestettiin gladiaattoritaisteluita ja erilaisia näytöksiä mutta pääosassa olivat kilpa-ajot. Kauraformulat kiinnostivat ihmisiä jo tuolloin, ja ne keräsivät runsaasti fanaattisia, omia joukkueitaan kannustavia katsojia. Joukkueet oli nimetty värein; punainen, sininen, vihreä ja valkoinen, ja ne keräsivät omat kannattajansa kuten mitkä tahansa urheilutapahtumat nykyään. Katsomossa ja sen ulkopuolella nähtiin myös lieveilmiöitä, joten siinäkään asiassa ei muutosta ole tapahtunut.

Katsomoihin mahtui käsittämättömästi yli 250 000 ihmistä; noin viidesosa kaupungin väkiluvusta. Rooma toki oli tuohon aikaan maaliman suurin kaupunki noin 1,5miljoonalla asukkaallaan, mutta sen valtakunnan alueella asui yli 60 miljoonaa ihmistä vuoden 150 paikkeilla. Nykymittapuussakin ison kaupungin asukkaat asuivat pääosin varsin ahtaasti. Tähän vaikutti osittain se että suurimman osan kaupungin pinta-alasta vei rikkaamman kansanosan eli patriiseiden domukset, eli suuret sisäpihoilla ja puutarhoilla varustetut huvilat, kun taas alempi työläisväki eli plebeijit asuivat kerrostaloissa jotka tunnettiin nimellä insulae. Korkeimmat insulat olivat jopa 10 kerroksisia ja ahtaasti rakennettuja. Juokseva vesi ja käymälät sijaitsivat vain alakerrassa ja köyhät asuivat korkeimmalla. Talot oli usein myös heikosti rakennettuja ja sortumavaara oli todellinen. Köyhien oli hyvä myös pitää varansa vuokranmaksun suhteen, sillä tähän maailman aikaan ei ollut velkaneuvontaa eikä kohtuullistamisia sillä velkoihin joutunut plebeiji myytiin kylmästi orjaksi ja saattoi päätyä vaikka areenalle tiikeriä vastaan taistelemaan.

Augustuksen aikana ajanlaskun alussa arvioidaan Rooman ydinalueella (nykyinen Italia) koko väestöstä olleen orjia noin kolmasosa. Orjat olivat luonnollisesti hierarkiassa alinpana, mutta heidän kohtelunsa riippui paljon isännästä ja varsinkin rikkaissa perheissä saattoivat orjat kohota merkittävään asemaan. Jossain vaiheessa orjien vapauttamisesta tuli jopa jonkinlainen hyve, ja orjalla oli myös mahdollisuus ostaa itsensä vapaaksi mikäli kykeni työnteollaan sovitun summan haalimaan. 

Circuksen katsomorakenteissa sijainneesta kaupasta lähti myös vuoden 64 suuri palo josta keisari Neroa syytetään. Todennäköisempää kuitenkin on, että palo sai alkunsa normaalisti ja levisi tiheään asutussa kaupungissa nopeasti.


Caracallan kylpylät

Puolisen kilometriä Circus Maximukselta Via Delle Terme Caracallaa kulkemalla saavutaan valtavien Caracallan kylpylöiden portille. Parhaiten säilyneet rauniot antavat hyvän käsityksen siitä, kuinka valtava tämä kompleksi on ollut. Keisari Caracallan vuonna 212 aloittama rakennusprojekti valmistui 4 vuotta myöhemmin ja sen mittasuhteet paljastavat vielä 2000 myöhemminkin millaisella asenteella Roomalaiset suhtautuivat kylpemiseen.

Vanhaa Serviuksen kaupunginmuuria Caracallan kylpylöiden vieressä

Kokonaisuus käsitti yli 13 hehtaaria ja kylpylän lisäksi alueella sijaitsi iso puutarha ja muita ajanviettopaikkoja. Kylpylässä oli tilaa jopa 1 600 kylpijälle kerrallaan. Päärakennus oli yli 220 metriä pitkä ja 115 metriä leveä sekä kohosi kolmine kerroksineen melkein 45 metrin korkeuteen. Koko komeus oli lattiaa ja seiniä myöten päällystetty erilaisin mosaiikein.

Kylpylät olivat myös jotain muuta kuin vain paikka peseytyä; ne olivat paremman väen sosiaalisen elämän keskus ja tärkeitä näyttäytymispaikkoja. Eri kylpylöitä sijaitsi Roomassa eantiikin aikoina useita kymmeniä.

Rooma oli kuuluisa akveduksteistaan jotka mahdollistivat valtavan kaupungin puhtaan veden saannin, sillä Tiber oli savipohjansa ansiosta kelvotonta juoma -tai pesuvedeksi. Pelkästään yksi akvedukti, Aqua Marcia laski Roomaan 200miljoonaa litraa lähdevettä päivässä. Aqua Marcia oli pituudeltaan 91 kilometriä pitkä ja vesi juoksutettiin niin että kaato kilometriä kohden oli 2cm. Aqua Marcia oli akvedukti joka toimitti veden Caracallan kylpylään, ja sitä kutsuttiin yhdeksi suurista akvedukteista. Paljon myöhemmin 1500-luvulla rakennettu akvedukti käytti osia Marcian reitistä joten se  on osin toiminnassa vielä tänäkin päivänä.

Yllä olevista kuvista voi helposti miettiä, millaista paikalla on ollut sen suuruuden päivinä. Ylimmässä kuvassa näkyy vielä kiinnittyneenä yksi marmoripalanen seinässä, seinää vasten makaavat säilyneet mosaiikkilevyt ja osa alkuperäistä lattiaa. Suurin osa seinistä oli mustavalkomosaiikkien peittämä ja lattiat olivat värillistä mosaiikkia. Alimmassa kuvassa näkyvä pylvään koriste antaa kuvan kaiken yksityiskohtaisuudesta.

Parhaimmillaan akvedukteja oli 11 kappaletta toiminnassa joiden yhteenlaskettu vesituotto oli noin 1000 litraa henkeä kohden eli yli miljoona kuutiometriä vettä vuorokaudessa. Tässä vesijohdossa ei palloventtiiliä ollut vaan sen juoksu oli jatkuvaa ja sen ylimääräinen vesi johdettiin huuhteluvetenä jäte -ja saniteettikuiluihin jolla oli suora vaikutus sekä yleiseen hygieniaan että myös tiber-joen vedenlaadun paranemiseen. Vesi tuotettiin vuoristolähteistä sekä vuorten jäätiköiden sulamisvesistä.

Itse Caracalla oli keisarina ankara ja olikin suosittu pääasiassa sotaväen keskuudessa. Mies julistettiin hallitsijaksi alun perin veljensä Getan kanssa jonka hän kuitenkin päästi nopeasti päiviltä. Keisari myös tuomitsi veljelleen niin sanotun damnatio memoriae;n, eli muistoista poistamisen, jolloin nimi poistettiin erilaisista dokumenteista ja nakuteltiin pois muistomerkeistä. Kovin montaa vuotta ei myöskään Caracalla ehtinyt kylpylöistään nauttia sillä hänet murhattiin vuonna 217.

Kylpylä lämmitettiin roomalaisella keksinnöllä, hypokaustilla. Menetelmässä rakennuksen alla poltetaan uuneja joista höyry ohjataan putkia pitkin lattoiden alle tarpeen mukaan. Eräänlainen lattialämmityksen esiaste siis. Menetelmää käytettiin myös yksityiskodeissa ja myöhemmin lukuisissa kohteissa; muun muassa Turun linnassa oli hypokausti.


Porta San Sebastiano (Museo Delle Mura)

Kylpylöiltä etelään kävellen saavutaan uudemmalle kaupunginmuurille eli Aurelianuksen muurille ja sen parhaiten säilyneelle portille, San Sebastianolle, joka alunperin tunnettiin nimellä Porta Appia. Portilta lähti roomalaisten päätie Via Appia joka nykymuodossaan kulkee nimellä Via Appia antica. Tätä kautta kulkivat Legioonalaiste sotaretkilleen, kauppiaat kaukomaille ja postilaitoksen lähetit ympäri laajaa valtakuntaa. Portilla oli myös suuri puolustuksellinen merkitys ja sen edustalla on käyty lukuisia taisteluita.

Nykyisin portilla toimii museo johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Siihen pääsee tutustumaan muutamalla eurolla ja korkeiden muurien harjalta ja tornien huipulta voi suorittaa mielikuvaharjoituksia barbaarihyökkäysten torjumisesta. Voi myös kuvitella kymmentuhatpäisten legioonien marssin kohti Ostian satamaa ja laivausta silloisen maailman reunoille.


Via Appia antica

Edellisessä vähän sivuttiinkin kuuluisan tien merkitystä. Täällä kaupungin muurien ulkopuolella sijaitsi aikoinaan myös kaikkien kaupunkiin sopimattomien ihmisten asujaismistot ja muun muassa kuuluisat kristittyjen maanalaiset kalmistot eli katakombit.

Ensimmäiset viisi kilometriä tiestä on nykyään varsin vilkkaassa liikennekäytössä ja paikallisen kaasujalkakulttuurin vuoksi ahtaan tien reunoilla käveleminen on varsinainen itsemurhatehtävä. Jos kuitenkin selviät hengissä alkupäästä muuttuu se maaseutumaiseksi ja nätiksi patikointireitiksi.

Appian varrella kaupungin muurien ulkopuolella on myös uudessa testamentissa kerrottu tapahtuma jossa Pietari kohtaa ylösnousseen Jeesuksen; Pietari kysyy Jeesukselta "Quo Vadis, domine" (minne menet herrani) johon Jeesus vastaa ""Romam vado iterum crucifigi" (Roomaan ristiinnaulittavaksi). Tästä rohkaistuneena palaa Pietari Roomaan ristiinnaulittavaksi.

Uskokoon ken haluaa, mutta paikalle on kuitenkin rakennettu kirkko jonka nimi on yksinkertaisesti Basilika Domine Quo Vadis Chiesa di Santa Maria in Palmis.


Callistuksen katakombit

Via appian varrella on useita suuria katakombeja mutta merkittävin niistä on varmaan pyhän Callistuksen katakombit. Alkukristillisinä aikoina kristittyjen uskonmenot keskittyivät kaupungin muurien ulkopuolelle eikä kristittyjä saanut haudata muurien sisäpuolelle. Näin syntyivät maahan kaivetut katakombit joihin vainajat laskettiin.

Callistuksen katakombit ovat levittäytyneet maan alla viidentoista hehtaarin alueelle ja viiteen kerrokseen, käsittäen yhteensä yli 20 kilometriä käytäviä joihin on haudattu yli puolen miljoonan ihmisen luut. Siellä on myös paavien kammio, johon on haudattu useita varhaiskristillisiä paaveja.

Katakombeihin pääsee myös tutustumaan sisältäpäin opastetuilla kierroksilla, mutta itse en ahtaan paikan kammoisena uskaltautunut sen syövereihin.




"Reitin"  ulkopuolelta


Ponte Milvio

Pohjoispuolella sijaitseva Milvion (tai Mulvion) silta oli valtakunnan aikaan merkittävä silta pohjoisen päätien Via Flaminian varrella.

Sillalla käytiin yksi historian ja tulevien tapahtumien kannalta merkittävä taistelu vuonna 312,  jossa vallasta taisteleva Konstantinus taisteli vastustajaansa Maxentiusta vastaan. Alakynnessä ja alimiehityksellä taisteluun lähtenyt Konstantinus oli sotilaineen ennen taistelu nähnyt ilmestyksen jossa Kristus ilmestyi sotajoukolle antaen kirjaimet Chi-Rho, jotka olivat kreikaksi alkukirjaimet sananasta Kristus.

Chi-Rho-merkki, joka kilpiin maalattiin

Chi-Rho maalattiin sotilaiden kilpiin ja Konstantinus saavutti vastustajastaan voiton sillalla käydyssä taistelussa. Konstantinuksesta tuli kuolinvuoteellaan kastettuna ensimmäinen kristitty keisari ja uskonnon asema parani huomattavasti.


Villa Borghese

Kaunis ja laaja puisto kaupunginmuurien pohjoispuolella. Kasveja ja lampia ja rauhallista tunnelmaa kaupungin sykkeeseen verrattuna. Itse Villassa pitää majaansa arvostettu taidemuseo, johon pääsee vain ajan varaamalla ja lipun saamalla etukäteen.

Myös eläintarha löytyy täältä. 

Castra Praetoria

Kuuluisa pretoriaanikaarti eli Keisarin henkivartiosto sekä Rooman eliittisotilasosasto majoittui vuodesta 23 asti omassa kasarmissaan, jonka rakennutti Prefekti Sejanus, aina loppuunsa asti vuoteen 312 jollon Konstantinus kaartin toiminnan lopetti.

Pretoriaanikaarti oli armeijan yksiköistä ainoa joka sai kulkea kaupungin muurin sisäpuolella aseistettuna. Pretoriaanisotilaat eivät kuitenkaan kaupungilla liikkuessaan käyttäneet sotilasasua vaan omaa toogaansa jotta kaupunkilaisia ei provosoitaisi. Se siis oli keisarin tärkein ase vallankaappausta vastaan, mutta kääntyi myös helposti keisaria vastaan mikäli katsoi tulleensa väärin kohdelluksi.

Sen kasarmi, Castra Praetoria sijaitsi kaupungin laitamilla ja sinne majoittui 9-12 kohorttia (kohortin koko vaihteli alun 500 miehestä jopa yli tuhanteen. Kaartin kokonaisvahvuus lienee ollut noin 5000 miestä aluksi mutta lopussa kohonnut 15 000 mieheen) sekä erillinen poliisikohortti ja ratsuväkikohortti. Sen korkeat muurit olivat osan Aurelianuksen kaupunginmuuria ja vielä nykyäänkin kohoavat muurit korkeuksiin varsinkin Via Del Policlinico;n kohdalla. Castra Pretoriano on elossa vielä kaupunginosan nimenä.

Pretoriaanikaarti oli haluttu joukko-osasto sillä se majaili pääosin mukavasti Roomassa, sen palvelusaika oli vain 16 vuotta legioonan sotilaan 25 vuoden palvelusta vastaan. Lisäksi he saivat yli kolme kertaa parempaa palkkaa legioonalaisiin nähden.


Lateraanikirkko

Rooman tuomiokirkko ja ennen Pietarinkirkon rakentamista Piispan istuin sijaitsi täällä, kaupungin muurien sisäpuolella. Koko nimeltään San Giovanni in Laterano oleva kirkko on rakennettu Konstantinuksen toimesta vanhojen ratsujoukkojen kasarmin päälle. Viereisessä Lateraanipalatsissa piti myös paavit majaansa ennen Avignonin vankeutta. Sitä on matkan varrella moneen kertaan korjattu, eikä täyttä varmuutta olekaan sen alkuperäisestä asusta.

Sen pihassa seisoo faarao Thutmosis III;n kaudella 1400eaa veistelty obeliski joka vartioi alunperin Theban Amon;in temppelin sisäänkäyntiä. Sieltä se rahdattiin kulttuurivaihdon yhteydessä ensin Circus Maximukselle ja myöhemmin kirkon eteen.

Porta san Paolo

Aivan pyramidin vieressä on vanhan  Aurelianuksen muurin portti, josta lähti aikoinaan Via Ostiense tie. Totilan johtamat ostrogootit tunkeutuivat tämän portin läpi Roomaan vuonna 549. Tosin Rooma oli ennen tätä jo moneen kertaan ryöstetty. Nykyisin portti puolustustorneineen seisoo yksinäisenä liikenneympyrän vieressä.

Pyramidi ja Porta San Paolo

Piramide di Caio Cestio

Roomassa sijaitsee myös pyramidi; se rakennettiin hieman ennen ajanlaskun alkua kansantribuuni Caius Cestius Epulon haudaksi ja liitettiin myöhemmin osaksi Aurelianuksen kaupunginmuuria.

Kansantribuunit olivat työläisten eli plebeijien edustajia senaatissa tasavallan aikana, mutta viran merkitys heikkeni keisarikaudella.


Monte Testacchio

Vieressä sijainneen vanhan kaupungin kauppasataman ja sen kyljessä sijainneen valtion varaston viereen alkoi ensimmäisellä vuosisadalla kohota jätekasa johon rikottiin käytettyjä oliiviöly amforoita. Tutkimuksissa on selvinnyt että suurin osa täällä lojuvitsa amforan palasista on peräisin samanlaisista 70 litran vetoisista maljoista, joita ei voitu enää oliiviöljyä sisältäneenä kierrättää. Ne luultavsti kuljetettiin kärryillä paikalla, rikottiin ja asteltiin siististi valleiksi.

On arveltu että paikalla on noin 53 miljoonaa rikottua amforaa josta voidaan päätellä että öljyä kaupungissa todellakin käytettiin. Vuosittainen tuonti oliiviöljylle espanjasta on ollut arviolta 7,5 miljoonaa litraa vuodessa. Melkoinen kalusto ja logistiikka siis on saanut olla pelkästään oliiviöljyn tarvetta varten.

Nykyisin jätemäestä on metsittynyt vuori joka kohoaa muutoin tasaisessa alustassa.


Ostia Antica

Aivan Fiumicinon (Leonardo Da Vincin) lentokentän  tuntumassa vain puolen tunnin matkan päässä Rooman keskustasta sijaitsee vanha Roomalainen satama aivan Tiber-joen suistossa. Sen nimi tuleekin sanasta Ostiun eli joensuu. Se toimi Rooman pääsatamana ja porttina välimeren alueelle.

Tänne saapuivat suuret vilja-alukset joista lasti purettiin ja kuljetettiin jokea pitkin kaupunkiin.

Paikalle rakentui myös eläväinen kaupunki kaikkine palveluineen ja siellä onkin vielä nähtävissä alueen rauniot teattereineen kaikkineen.

Tänne pääsee näppärästi myös julkisilla ja reissuun voi yhdistää rantapäivän välimerellä mikäli ilma kaupungissa käy tunkkaiseksi.